Pixabay
Pixabay
Tuomo A. Komulainen
Jeesus kehottaa olemaan kokoamatta aarteita maan päälle ja tavoittelemaan taivaallista aarretta.
Kehotus olla kokoamatta aarteita maan päälle voi säpsäyttää keräilijöitä. Kristittykö ei saisi keräillä itse tärkeänä pitämäänsä, kuten perhosia, muumimukeja tai postimerkkejä? Entä onko väärin ostaa osakkeita ja kasvattaa varallisuuttaan?
Ehkä mikään näistä ei ole pahasta, kunhan siitä ei tule liian tärkeää: ”Vaikka omaisuutenne karttuu, älkää kiinnittäkö siihen sydäntänne” (Ps. 62:11).
Erityisesti Jeesus varoittaa mammonasta. Mammonaa on vaikea tyhjentävästi määritellä. Se ei välttämättä ole edes mitään käsin kosketeltavaa, vaan se voi olla valta-asema, oppiarvo tai suoritus, kuten monessa maassa matkustaminen tai korkealle vuorelle kiipeäminen.
Mammona on joka tapauksessa jotakin tästä ajasta ja maailmasta, sellaista, johon ihminen mielistyy ja alkaa palvoa kuin Jumalaa. Ensimmäinen käsky on aina ajankohtainen: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.”
Jaetulla sydämellä ei voi uskoa
Kirkkoisä Kyprianus on selittänyt, että ihminen voi tehdä epäjumalan mistä vain, mitä pitää Jumalaa tärkeämpänä. Laestadius puolestaan havaitsi, että mammonanpalvojia löytyy varallisuustasosta riippumatta: ”Rikas rakastaa rikkauksiaan, köyhä riepujaan.”
Ilmenipä mammona missä muodossa tahansa, sen takana on aina sielunvihollinen, Jumalan vastustaja. Sielunvihollinen ei välttämättä suoraan kehota kieltämään Jumalaa vaan palvomaan molempia.
Jumalaa ja mammonaa ei kuitenkaan voi palvella samanaikaisesti, kuten virrentekijä muistuttaa: ”Jos toiselle sydämen soisit, et toista voi seuratakaan. Oi ihminen, valitse parhain, tuo sielusi Herralle varhain, se hänelle tuo kokonaan.” (VK 521:2.)
Ajallisista aarteista ei ole apua iankaikkisuudessa. Kaikesta joutuu luopumaan. Saarnaajakin havaitsi, että rikkaan on lähdettävä ajasta yhtä alastomana kuin hän on äitinsä kohdusta tullut, eikä hän voi viedä mukanaan mitään siitä, minkä on vaivaa nähden koonnut. (Saarn. 5:14–15.)
Se taivaallinen aarre, jota jokaisen ihmisen tulisi tavoitella, on peltoon kätketty aarre (Matt. 13:44). Tuon aarteen saa omakseen Jumalan valtakunnan evankeliumissa. Evankeliumi on Jumalan voima ja tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat (Room. 1:16).
Seurakunta on Kristuksen ruumis
Mitä Jeesus tarkoittaa silmillä ja ruumiilla ja sillä, että silmä on ruumiin lamppu? Ruumis viittaa Jumalan seurakuntaan ja silmät uskon silmiin. Paavalin mukaan Kristus itse on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Pyhä Henki yhdistää kaikki Jumalan lapset yhdeksi seurakuntaruumiiksi. (1. Kor. 12:12–13.) Tämän seurakunnan voi nähdä vain sellaisilla silmillä, jotka on voideltu Pyhän Hengen silmävoiteella.
Ilmestyskirjassa kerrotaan Laodikean seurakunnan enkelistä, jonka uskonsilmät olivat hämärtyneet. Hänelle annettiin ohjeeksi hankkia silmävoidetta ja tehdä parannus. (Ilm. 3:18–19.)
Kun on synnit anteeksi ja Jumalan rauha omallatunnolla, ei tarvitse kysyä, missä joukossa tullaan autuaaksi.
Evankeliumi: Matt. 6:19–24
Raamattu 1992: Jeesus sanoo: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.
Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys.
Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys