Tuo­mo A. Ko­mu­lai­nen

Jee­suk­sel­la, Ju­ma­lan po­jal­la, oli val­ta sa­noa, kuka on tu­hon oma, kos­ka hän tu­lee tuo­mit­se­maan elä­viä ja kuol­lei­ta Isän oi­ke­al­ta puo­lel­ta.

Elä­män Her­ra sai pu­hee­nai­het­ta, kun hä­nel­le ker­rot­tiin uh­raa­maan tul­lei­den ga­li­le­a­lais­ten ikä­väs­tä lo­pus­ta. Pi­la­tuk­sen so­ti­laat oli­vat sur­man­neet hei­dät niin, et­tä hei­dän ve­ren­sä oli se­koit­tu­nut uh­rie­läin­ten ve­reen. Kos­ka ga­li­le­a­lai­set oli­vat tul­leet uh­raa­maan, hei­dän saat­toi olet­taa rik­ko­neen Moo­sek­sen la­kia.

Traa­gi­nen ta­pah­tu­ma oli jää­nyt ih­mis­ten mie­liin, ja he ko­ki­vat eh­kä kes­ki­näis­tä yh­teyt­tä sitä muis­tel­les­saan. Juu­ta­lais­ten ajat­te­lus­sa on­net­to­man koh­ta­lon ko­ke­neis­ta et­sit­tiin eri­tyi­siä syn­te­jä. Aja­tel­tiin, et­tä jopa ai­em­pien pol­vien pa­hois­ta te­ois­ta saat­toi jou­tua kär­si­mään.

Jee­sus avaa ta­pah­tu­nee­seen nä­kö­kul­man, joka oli kuu­li­joil­le uu­si. Hän ker­too, et­tä uh­raa­maan tul­leet ga­li­le­a­lai­set ei­vät ol­leet sen pa­hem­pia kuin muut­kaan. Sama päti nii­hin kah­dek­saan­tois­ta, jot­ka sai­vat sur­man­sa Si­lo­an tor­nin ro­mah­duk­ses­sa.

Myös Jo­bin kir­ja ja Jee­suk­sen koh­taa­mi­nen so­ke­a­na syn­ty­neen mie­hen kans­sa (Joh. 9:1–3) osoit­ta­vat, et­tä Ju­ma­lan pal­kan­mak­su on ian­kaik­ki­nen ei­kä pää­tel­tä­vis­sä ih­mi­sen ter­vey­des­tä tai yh­teis­kun­nal­li­ses­ta ase­mas­ta. Jos­kus Her­ra voi sal­lia ju­ma­lat­to­mien me­nes­tyä ja kas­vat­taa mah­ti­aan ajal­li­ses­sa elä­mäs­sään (Ps. 73).

Omat an­si­ot ei­vät au­ta

Omas­ta mie­les­tään on­nis­tu­nei­den on help­po sa­noa, et­tä syn­ti­siä ovat he, jot­ka ovat jul­ki­ses­ti lan­gen­neet ja teh­neet vaik­ka­pa van­ki­la­tuo­mi­oon joh­ta­neen ri­kok­sen.

Ju­ma­lan sa­nan mu­kaan kaik­ki ih­mi­set ovat kui­ten­kin luo­pu­neet ja käy­neet kel­vot­to­mik­si. ”Ei ole ke­tään, joka te­kee hy­vää, ei ai­no­a­ta­kaan” (Room. 3:12). Van­hat kris­ti­tyt sa­noi­vat, et­tä suu­ret syn­nit vie­vät ka­do­tuk­seen, mut­ta pie­nem­mät­kään ei­vät vä­lil­le jätä.

Jee­suk­sen mu­kaan kaik­ki kään­ty­mät­tö­mät ovat tu­hon omia, el­lei­vät tee pa­ran­nus­ta. Ju­ma­lan Poi­ka­na hä­nel­lä oli val­ta sa­noa näin, tu­lee­han hän tuo­mit­se­maan elä­viä ja kuol­lei­ta Isän oi­ke­al­ta puo­lel­ta. Ju­ma­la on van­hurs­kas tuo­ma­ri (Ps. 7:12).

Au­tuut­ta ei kan­na­ta kai­vel­la omas­ta it­ses­tään, sil­lä siel­tä sitä ei löy­dä va­hin­gos­sa­kaan. Pro­feet­ta Je­re­mia muis­tut­taa: ”Vaik­ka pe­si­sit it­se­si saip­pu­al­la ja käyt­täi­sit li­pe­ää, jäi­si syn­tie­si lika jäl­jel­le, en voi­si ol­la sitä nä­ke­mät­tä, sa­noo Her­ra” (Jer. 2:22).

Evan­ke­liu­min kaut­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­taan

Rat­kai­se­va ero ju­ma­lat­to­mien ja Ju­ma­lan omien vä­lil­lä on, et­tä jäl­kim­mäi­set ovat us­ko­neet syn­tin­sä an­teek­si Kris­tuk­sen an­si­oon tur­va­ten.

Jot­ta syn­nit voi saa­da an­teek­si, ne tu­lee tun­nus­taa. Jee­sus muis­tut­ti Ni­ko­de­mos­ta erä­maa­va­el­luk­sen ta­pah­tu­mas­ta, jos­sa is­ra­e­li­lai­set oli­vat rik­ko­neet Her­raa vas­taan ja jou­tu­neet myrk­ky­käär­mei­den pu­re­mik­si. Ai­no­as­taan ne, jot­ka ko­hot­ti­vat kat­seen­sa Moo­sek­sen ylen­tä­mään Prons­si­käär­mee­seen, sai­vat elää. (4. Moos. 21:9.) Tä­män Prons­si­käär­meen Jee­sus sa­mais­ti it­seen­sä ja ris­tin­kuo­le­maan­sa Gol­ga­tal­la (Joh. 3:14).

Jo apos­to­lien ope­tuk­ses­sa pa­ran­nus­ke­ho­tus oli uni­ver­saa­li: Ju­ma­la vaa­tii kaik­kia te­ke­mään pa­ran­nuk­sen (Ap. t. 17:30).

Ju­ma­lan sana pu­hut­te­lee ih­mis­tä hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti. Kuin­ka on mi­nun lai­ta­ni? Oli­si­ko mi­nul­la­kin ai­het­ta teh­dä pa­ran­nus ja pääs­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan?

Evan­ke­liu­mi Luuk. 13:1–5

Raa­mat­tu 1992: Juu­ri sii­hen ai­kaan Jee­suk­sen luo tuli ih­mi­siä, jot­ka ker­toi­vat Pi­la­tuk­sen sur­maut­ta­neen uh­raa­maan tul­lei­ta ga­li­le­a­lai­sia, niin et­tä hei­dän ve­ren­sä oli se­koit­tu­nut uh­rie­läin­ten ve­reen. Jee­sus sa­noi sii­hen: ”Luu­let­te­ko, et­tä he oli­vat suu­rem­pia syn­ti­siä kuin kaik­ki muut ga­li­le­a­lai­set, kos­ka sai­vat tuol­lai­sen lo­pun? Ei­vät suin­kaan - sa­mal­la ta­voin te kaik­ki olet­te tu­hon omia, el­let­te kään­ny. En­tä ne kah­dek­san­tois­ta, jot­ka sai­vat sur­man­sa, kun Si­lo­an tor­ni sor­tui hei­dän pääl­leen? Luu­let­te­ko, et­tä he oli­vat syyl­lis­ty­neet jo­hon­kin pa­hem­paan kuin muut je­ru­sa­le­mi­lai­set? Ei­vät suin­kaan - yh­tä lail­la te kaik­ki olet­te tu­hon omia, el­let­te kään­ny.”

Bib­lia: Ja oli­vat muu­ta­mat sil­lä ajal­la sii­nä, jot­ka il­moit­ti­vat hä­nel­le Ga­li­le­a­lai­sis­ta, joi­den ve­ren Pi­la­tus oli hei­dän uh­rien­sa kans­sa se­koit­ta­nut. Ja Je­sus vas­ta­si ja sa­noi heil­le: luu­let­te­ko, et­tä nä­mät Ga­li­le­a­lai­set oli­vat syn­ti­set kaik­kein Ga­li­le­a­lais­ten suh­teen, et­tä hei­dän sen­kal­tais­ta täy­tyi kär­siä? Ei suin­kaan, sa­non minä teil­le, vaan el­let­te pa­ran­na tei­tän­ne, niin te kaik­ki niin huk­kaan tu­let­te. Taik­ka luu­let­te­ko, et­tä ne kah­dek­san­tois­ta­kym­men­tä, joi­den pääl­le Si­lo­an tor­ni lan­ke­si ja tap­poi hei­dät, oli­vat vi­al­li­set kaik­kein ih­mis­ten suh­teen, jot­ka Je­ru­sa­le­mis­sa asu­vat? Ei suin­kaan, sa­non minä teil­le, vaan el­let­te pa­ran­na tei­tän­ne, niin te kaik­ki niin huk­kaan tu­let­te.