JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Pyhä Henki vaikuttaa uskovassa

Sana sunnuntaiksi
5.6.2022 6.15

Juttua muokattu:

30.5. 08:47
2022053008473420220605061500

Har­ri Vä­hä­jylk­kä

Pyhä Hen­ki toi­mii ak­tii­vi­ses­ti ja saa ai­kaan hy­viä asi­oi­ta: Hen­ki muun mu­as­sa lah­joit­taa us­ko­val­le py­sy­vän rau­han ja roh­keu­den saar­na­ta syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta.

Yhä tä­nään on tot­ta Jee­suk­sen lu­paus omil­leen, et­tä nämä ei­vät jää yk­sin. Us­ko­vai­sen sy­dä­mes­sä asuu ja vai­kut­taa sama Ju­ma­lan Hen­ki, jos­ta Jee­sus pu­hui ope­tus­lap­sil­le en­nen kuo­le­maan­sa. Näin Ju­ma­la it­se on läs­nä niin yk­sit­täi­sen us­ko­vai­sen ih­mi­sen si­sim­mäs­sä kuin Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan kes­kel­lä.

Ju­ma­lan Hen­ki toi­mii ak­tii­vi­ses­ti ja saa ai­kaan hy­viä asi­oi­ta. Hel­lun­tain ta­pah­tu­mat ker­to­vat Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta us­ko­vais­ten kes­kel­lä. Hiu­kan ai­em­min luk­ko­jen taak­se pa­en­neet pe­lok­kaat ope­tus­lap­set toi­mi­vat nyt ai­van toi­sin. He al­ka­vat ju­lis­taa voi­mal­li­ses­ti Ju­ma­lan suu­ria te­ko­ja mo­nil­la kie­lil­lä. Ai­em­min Jee­suk­sen kiel­tä­nyt Pie­ta­ri pi­tää nyt kan­san­sa jä­se­nil­le vä­ke­vän pa­ran­nus­saar­nan. Pie­ta­rin pu­hees­sa nä­kyy Py­hän Hen­gen voi­ma, joka pal­jas­taa kuu­li­joi­den syn­nit, mut­ta tuo tar­jol­le myös Ju­ma­lan pe­las­ta­van ar­mon. Pie­ta­ri ju­lis­taa sitä ar­moa, jon­ka hän it­se on saa­nut ko­kea lan­ke­a­mi­sen­sa jäl­keen. Vaik­ka Ju­ma­lan lap­si tun­tee it­ses­sään ar­kuut­ta, Pyhä Hen­ki an­taa hä­nel­le voi­man tun­nus­taa us­koa ja pu­hua sii­tä.

Hen­ki saa ai­kaan rak­kau­den

Pyhä Hen­ki saa ai­kaan us­ko­vai­sen sy­dä­mes­sä rak­kaut­ta Jee­suk­seen ja kuu­li­ai­suut­ta Ju­ma­lan tah­dol­le. Jee­sus to­te­aa, et­tä joka ei ra­kas­ta hän­tä, ei myös­kään nou­da­ta hä­nen sa­naan­sa. Ajas­sam­me ha­vait­ta­van Ju­ma­lan sa­nas­ta luo­pu­mi­sen sy­vin syy on rak­kau­den sam­mu­mi­nen Jee­sus­ta koh­taan. Rak­kaus Jee­suk­seen ei ole ai­toa, mi­kä­li ei ole ha­lua nou­dat­taa hä­nen sa­naan­sa. Pyhä Hen­ki puo­les­taan opet­taa elä­mään Ju­ma­lan sa­nan mu­kaan. It­ses­tään syn­ti­nen ih­mi­nen ei löy­dä voi­maa elää ja toi­mia oi­kein.

Jee­sus to­te­aa Py­häs­tä Hen­ges­tä, et­tä Isä lä­het­tää Hen­gen Jee­suk­sen ni­mes­sä. Näin Ju­ma­lan kol­me per­soo­naa toi­mi­vat yh­des­sä, sil­lä Ju­ma­la on yk­si. Py­hän Hen­ki ei kos­kaan ope­ta vas­toin Ju­ma­lan sa­naa ei­kä toi­mi Ju­ma­lan tah­don vas­tai­ses­ti. Jee­suk­sen mu­kaan Pyhä Hen­ki ”opet­taa teil­le kai­ken ja pa­laut­taa mie­leen­ne kai­ken, mitä olen teil­le pu­hu­nut” (Joh. 14:26). Pyhä Hen­ki ko­ko­aa lau­maa Kris­tuk­sel­le, Hy­väl­le Pai­me­nel­le. Hän on seu­ra­kun­nan to­del­li­nen pää.

Epäi­lyk­set väis­ty­vät

Ju­ma­lan lap­set ko­koon­tu­vat sa­nan ää­rel­le ky­sy­mään ja kuu­le­maan, mitä Ju­ma­la tah­too sa­noa Py­hän Hen­ken­sä kaut­ta. Seu­rois­sa ru­koil­laan, et­tä Ju­ma­la avai­si sa­nan­sa niin sa­nan­pal­ve­li­jal­le kuin sen kuu­li­jal­le. Ju­ma­lan lap­si ko­kee iloa sii­tä, et­tä Pyhä Hen­ki pa­laut­taa mie­liin Jee­suk­sen lu­pauk­sia ja ope­tuk­sia yhä uu­del­leen ja uu­del­leen. Ju­ma­lan sa­nan kuu­los­sa voi ko­kea, et­tä näin­hän tämä asia on­kin ja sy­dän yh­tyy pu­hut­tuun sa­naan. Tur­hat epäi­lyk­set väis­ty­vät, kun Jee­sus yhä opet­taa Hen­ken­sä kaut­ta.

Ju­ma­lan he­rät­tä­es­sä ih­mi­sen syn­nin­tun­non tämä ko­kee rau­hat­to­muut­ta syn­tien täh­den. Syn­ti tuo pel­koa ja le­vot­to­muut­ta. Ih­mi­nen al­kaa et­siä rau­haa le­vot­to­maan si­sim­pään­sä. Jee­sus lu­paa py­sy­vän rau­han it­seen­sä us­ko­val­le.

An­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi tuo tai­vaal­li­sen rau­han et­si­vän ih­mi­sen sy­dä­meen. Jee­sus to­te­aa, et­tä se on eri­lai­nen rau­ha kuin maa­il­man an­ta­ma. Maa­il­mas­ta ih­mi­nen voi löy­tää vain vä­li­ai­kai­sen tai paa­tu­muk­sen rau­han. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta on löy­dät­tä­vis­sä rau­ha, joka kes­tää, tyyn­nyt­tää mie­len ja an­taa uu­den roh­keu­den.

Evan­ke­liu­mi: Joh. 14:23–29

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus vas­ta­si: ”Jos joku ra­kas­taa mi­nua, hän nou­dat­taa mi­nun sa­naa­ni. Mi­nun Isä­ni ra­kas­taa hän­tä, ja me tu­lem­me hä­nen luok­seen ja jääm­me asu­maan hä­nen luok­seen. Se, joka ei mi­nua ra­kas­ta, ei nou­da­ta mi­nun sa­naa­ni -- mut­ta sana, jon­ka te kuu­let­te, ei ole mi­nun oma­ni, vaan Isän, joka on mi­nut lä­het­tä­nyt. ”Tä­män minä olen pu­hu­nut teil­le nyt, kun vie­lä olen tei­dän luo­nan­ne. Puo­lus­ta­ja, Pyhä Hen­ki, jon­ka Isä mi­nun ni­mes­sä­ni lä­het­tää, opet­taa teil­le kai­ken ja pa­laut­taa mie­leen­ne kai­ken, mitä olen teil­le pu­hu­nut. ”Minä jä­tän teil­le rau­han. Oman rau­ha­ni minä an­nan teil­le, en sel­lais­ta jon­ka maa­il­ma an­taa. Ol­kaa roh­ke­at, äl­kää vai­pu­ko epä­toi­voon. Kuu­lit­te­han, mitä sa­noin: minä me­nen pois, mut­ta tu­len taas tei­dän luok­sen­ne. Jos ra­kas­tai­sit­te mi­nua, te iloit­si­sit­te sii­tä, et­tä minä me­nen Isän luo, sil­lä Isä on mi­nua suu­rem­pi. Olen pu­hu­nut täs­tä jo nyt, jot­ta te us­koi­sit­te, kun se ta­pah­tuu.

Bib­lia: Je­sus vas­ta­si ja sa­noi hä­nel­le: joka mi­nua ra­kas­taa, se pi­tää mi­nun sa­na­ni; ja mi­nun Isä­ni ra­kas­taa hän­tä, ja me tu­lem­me hä­nen ty­kön­sä, ja asum­me hä­nen ty­kö­nän­sä. Joka ei mi­nua ra­kas­ta, ei se mi­nun sa­no­ja­ni kät­ke: ja se sana, jon­ka te kuu­let­te, ei ole mi­nun, vaan Isän joka mi­nun lä­het­ti. Näi­tä olen minä teil­le pu­hu­nut, ol­les­sa­ni tei­dän kans­san­ne. Mut­ta Loh­dut­ta­ja, Pyhä Hen­ki, jon­ka Isä on lä­het­tä­vä mi­nun ni­mee­ni, hän opet­taa teil­le kaik­ki ja muis­tut­taa teil­le kaik­ki, mitä minä teil­le sa­no­nut olen. Rau­han minä jä­tän teil­le, mi­nun rau­ha­ni minä an­nan teil­le: en minä an­na teil­le niin­kuin maa­il­ma an­taa. Äl­kään tei­dän sy­dä­men­ne mur­heel­li­nen ol­ko, äl­kään myös pel­jät­kö. Te kuu­lit­te mi­nun sa­no­van: minä me­nen pois ja tu­len jäl­leen tei­dän ty­kön­ne. Jos te mi­nua ra­kas­tai­sit­te, niin te to­sin iloit­si­sit­te, et­tä minä sa­noin: minä me­nen Isän tykö; sil­lä Isä on suu­rem­pi mi­nua. Ja nyt minä sa­non teil­le en­nen kuin se ta­pah­tuu, et­tä te us­koi­sit­te, kuin se ta­pah­tu­nut on.

7.7.2022

Minä olen kuin eksynyt lammas. Etsi minut! Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää.

Ps. 119:176, 94

Viikon kysymys