Mik­ko Fa­ger

Rak­kau­den mie­li lä­him­mäi­siä koh­taan on elä­vän us­kon he­del­mä.

Jee­sus oli pa­ran­ta­nut erään mie­hen sur­kas­tu­neen kä­den, ja se oli saa­nut lai­no­pet­ta­jat ja fa­ri­seuk­set mie­let­tö­män rai­von val­taan. Pa­ran­ta­mi­nen oli ta­pah­tu­nut sa­pat­ti­na. He ei­vät ym­mär­tä­neet, et­tä Jee­sus on sa­pa­tin­kin Her­ra. Hän osoit­ti lau­peut­ta ja rak­kaut­ta tuo­ta sai­ras­ta mies­tä koh­taan. Jee­sus ky­syi­kin: ”Vas­tat­kaa mi­nul­le: kum­pi on sa­pat­ti­na lu­val­lis­ta, teh­dä hy­vää vai teh­dä pa­haa, pe­las­taa ih­mis­hen­ki vai tu­ho­ta ih­mi­nen?” (Luuk. 6:9).

Vir­si­ru­noi­li­ja ku­vaa Jee­suk­sen lau­peut­ta: ”Lau­pi­as on sy­dän Va­pah­ta­jam­me, hän kä­det ojen­taa ar­mah­ta­en” (SL 59). Lai­no­pet­ta­jil­la ja fa­ri­seuk­sil­la oli rak­kau­den mie­li kau­ka­na, kun hei­dän pääl­lim­mäi­se­nä aja­tuk­se­naan oli teh­dä tyh­jäk­si Jee­suk­sen toi­min­ta.

Jee­sus pa­ran­si voi­mal­laan

Jee­suk­sen toi­min­nas­sa oli kä­sil­lä mer­kit­tä­vä ajan­jak­so. Hän oli ol­lut vuo­rel­la koko yön ru­koi­le­mas­sa Ju­ma­laa. Päi­vän koit­ta­es­sa hän kut­sui luok­seen ope­tus­lap­sen­sa ja va­lit­si heis­tä kak­si­tois­ta, jot­ka ni­me­si apos­to­leik­si.

Mu­ka­na oli myös Juu­das Is­ka­ri­ot, joka myö­hem­min pet­ti Jee­suk­sen. Vuo­rel­ta tul­tu­aan Jee­sus koh­ta­si val­tai­san jou­kon ih­mi­siä, jot­ka oli­vat tul­leet kuu­le­maan hän­tä ja ha­ke­maan pa­ran­nus­ta tau­tei­hin­sa. ”Jo­kai­nen yrit­ti vä­en­tun­gok­ses­sa pääs­tä kos­ket­ta­maan hän­tä, sil­lä hä­nes­tä läh­ti voi­ma, joka pa­ran­si kaik­ki” (Luuk. 6:19).

Kai­ken hä­li­nän ja vä­en­pal­jou­den kes­kel­lä Jee­sus py­säh­tyi ja kes­kit­tyi huo­maa­maan omat ope­tus­lap­sen­sa. Jee­sus kat­soi ope­tus­lap­siin­sa ja sa­noi: ”Au­tu­ai­ta olet­te te köy­hät, sil­lä tei­dän on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta.” (Luuk. 6:20.)

Jee­sus ha­lu­si opet­taa va­lit­se­mil­leen seu­raa­jil­le, et­tä hän tuli täyt­tä­mään Ju­ma­lan tah­don ja käs­kyt. Kun kris­tit­ty ha­lu­aa nou­dat­taa rak­kau­den la­kia, myös hän on val­mis luo­pu­maan omis­ta oi­keuk­sis­taan ja te­ke­mään sen lä­him­mäi­sen hy­väk­si.

Ra­kas­ta­kaa vi­ha­mie­hi­än­ne

Ju­ma­lan lap­si ha­lu­aa osoit­taa rak­kaut­ta myös vi­ha­mie­hil­le. Jos­kus tun­tuu kyl­lä vai­ke­al­ta siu­na­ta hei­tä, jot­ka ki­ro­a­vat ja pa­net­te­le­vat Ju­ma­lan lap­sia. Evan­ke­liu­mi­teks­ti opet­taa kui­ten­kin rak­kau­teen ja hy­vyy­teen. ”Mut­ta teil­le, jot­ka mi­nua kuu­let­te, minä sa­non: Ra­kas­ta­kaa vi­ha­mie­hi­än­ne, teh­kää hy­vää niil­le, jot­ka tei­tä vi­haa­vat.” (Luuk. 6:27.)

Mart­tyy­ri Ste­fa­nuk­sen vi­ha­mie­het oli­vat pa­kah­tua rai­vos­ta, ja he ki­ris­te­li­vät ham­pai­taan, kun Ste­fa­nus pu­hui heil­le: ”Ai­na te olet­te vas­tus­ta­mas­sa Py­hää Hen­keä – niin kuin isän­ne, niin myös te” (Ap. t. 7:51). Vie­lä ki­vi­sa­teen­kin kes­kel­lä hän huu­si ko­val­la ää­nel­lä: ”Her­ra, älä vaa­di hei­tä ti­lil­le täs­tä syn­nis­tä!” (Ap. t. 7:60.)

Rak­kaus on us­kon he­del­mä

Paa­va­li lä­hes­tyi ai­ka­naan Roo­man us­ko­vai­sia kir­jeel­lä ja ke­hot­ti hei­tä an­ta­maan koko elä­män­sä Ju­ma­lal­le otol­li­sek­si uh­rik­si. Hän teki tuon ve­do­ten Ju­ma­lan ar­mah­ta­vaan lau­peu­teen. Paa­va­li myös va­roit­ti hei­tä mu­kau­tu­mas­ta tä­män maa­il­man me­noon.

Maa­il­ma on tä­nään­kin täyn­nä vaa­ro­ja ja hou­ku­tuk­sia, joi­hin us­ko­vai­nen saat­taa ereh­tyä, liit­tyä mu­kaan tai jopa tur­tua. Jee­sus on osoit­ta­nut suu­ren lau­peu­ten­sa ja rak­kau­ten­sa kär­sies­sään Gol­ga­tal­la ris­tin­kuo­le­man syn­tiem­me täh­den. Evan­ke­liu­min ilo­sa­no­mas­sa jo­kai­nen saa us­koa syn­nit an­teek­si.

Kris­tit­ty ha­lu­aa an­taa an­teek­si myös hän­tä vas­taan rik­ko­neil­le. ”Niin kuin te tah­dot­te ih­mis­ten te­ke­vän teil­le, niin teh­kää te heil­le” (Luuk. 6:31). Elä­vän us­kon he­del­miä ovat rak­kaus ja lau­peus lä­him­mäi­siä koh­taan.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Luuk. 6:27–31

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noi: ”Teil­le, jot­ka mi­nua kuu­let­te, minä sa­non: Ra­kas­ta­kaa vi­ha­mie­hi­än­ne, teh­kää hy­vää niil­le, jot­ka tei­tä vi­haa­vat. Siu­nat­kaa nii­tä, jot­ka tei­tä ki­ro­a­vat, ru­koil­kaa nii­den puo­les­ta, jot­ka par­jaa­vat tei­tä. Jos joku lyö si­nua pos­kel­le, tar­joa toi­nen­kin pos­ki. Jos joku vie si­nul­ta vii­tan, an­na hä­nen ot­taa pai­ta­si­kin. An­na jo­kai­sel­le, joka si­nul­ta pyy­tää, älä­kä vaa­di ta­kai­sin sil­tä, joka si­nul­ta jo­ta­kin vie. Niin kuin te tah­dot­te ih­mis­ten te­ke­vän teil­le, niin teh­kää te heil­le.”

Bib­lia: Mut­ta minä sa­non teil­le, jot­ka kuu­let­te: ra­kas­ta­kaa vi­hol­li­si­an­ne: teh­käät hy­vää niil­le, jot­ka tei­tä vi­haa­vat: Siu­nat­kaat nii­tä, jot­ka tei­tä ki­roi­le­vat: ru­koil­kaat nii­den edes­tä, jot­ka tei­tä va­hin­goit­ta­vat. Ja joka si­nua lyö pos­kel­le, ta­rit­se myös hä­nel­le toi­nen, ja joka si­nul­ta vie kaa­pun, älä myös hä­nel­tä kiel­lä ha­met­ta. Vaan an­na jo­kai­sel­le, joka si­nul­ta anoo, ja sil­tä, joka si­nun omas ot­taa, älä jäl­leen ano. Ja niin­kuin te tah­dot­te, et­tä ih­mis­ten pi­tää teil­le te­ke­män, niin teh­käät te heil­le­kin.