Juha Sep­pä­lä

Jee­sus tuli Je­ru­sa­le­miin nöy­rä­nä, aa­sil­la rat­sas­ta­en, ei maal­lis­ten val­ti­ai­den ta­voin.

En­sim­mäi­nen ad­vent­ti aloit­taa uu­den kirk­ko­vuo­den. Tä­män juh­la­py­hän kir­kol­li­nen tee­ma on Ku­nin­kaa­si tu­lee nöy­rä­nä. Ad­vent­ti mer­kit­see­kin tu­le­mis­ta ja odo­tus­ta. Jee­sus saa­puu Je­ru­sa­le­miin toi­sel­la ta­val­la kuin maal­li­set val­ti­aat. Hän ei saa­vu kul­ta­vau­nuis­sa, vaan nöy­rä­nä rau­han ruh­ti­naa­na. Aa­sin­tam­ma ja sen var­sa ovat hä­nen rat­sui­naan. Hän tu­lee kan­sal­le tu­tul­la ja tur­val­li­sel­la ta­val­la.

En­sim­mäi­sen ad­ven­tin ni­mi­tys on­kin nöyr­ty­mi­sen ad­vent­ti (ad­ven­tus hu­mi­li­a­ti­o­nis). Ad­ven­tin ja jou­lun sa­no­mat liit­ty­vät myös pää­si­äi­sen sa­no­maan: Odo­tet­tu pe­las­ta­ja saa­puu. Hä­nen tu­lee kär­siä, kuol­la ja nous­ta ylös, jot­ta tie oli­si avoin tai­vaan juh­laan saak­ka.

Kir­joi­tuk­set täyt­ty­vät

Lu­vat­tu ja odo­tet­tu ku­nin­gas saa­puu. Jo Je­sa­ja pro­fe­ti­as­saan en­nus­ti Sii­o­nin tyt­tä­rel­le, kuin­ka tämä pe­las­ta­va ku­nin­gas on saa­pu­va (Jes. 62:11). Sa­mal­la ta­voin pro­feet­ta Sa­kar­ja en­nus­ti sii­tä, kuin­ka aa­si on hä­nen ku­nin­kaal­li­nen rat­sun­sa (Sak. 9:9). Ku­ten vir­res­sä kak­si mai­ni­taan, it­se tai­vaan ku­nin­gas saa­puu ar­mol­li­se­na syn­ti­sen aut­ta­jak­si. Kii­tok­seen ja rie­muun on ai­het­ta. (VK 2:1.)

Mer­kit­tä­vä on myös ope­tus­las­ten osa. Hei­dät kut­su­taan pal­ve­li­jan osaan. Kah­den op­pi­laan tu­lee pyy­tää ky­läs­tä aa­sin­tam­maa ja var­saa, kos­ka Her­ra tar­vit­see nii­tä. Teh­tä­vä on pal­ve­lu­teh­tä­vä. Yhä Her­ra tar­vit­see omi­aan pal­ve­lu­teh­tä­viin, sil­lä ilo­sa­no­ma Kris­tuk­ses­ta kai­kuu hä­nen omien­sa kaut­ta. Ku­kin pal­ve­lee Her­raa niil­lä lah­joil­la, jot­ka on Ju­ma­lal­ta saa­nut.

Pal­mu­nok­sat ja vaat­teet tien­viit­toi­na

Viit­to­jen ja vaat­tei­den le­vit­tä­mi­nen liit­tyi ku­nin­kaan koh­taa­mi­seen jo Van­han tes­ta­men­tin ku­nin­kai­den koh­dal­la (2. Kun 9:13). Nyt kan­san le­vit­tä­es­sä vaat­tei­ta ja pal­mu­nok­sia Jee­sus­ta var­ten täs­sä lii­ty­tään van­haan pe­rin­tee­seen. Ih­mis­jouk­ko huu­taa Jee­suk­sel­le: ”Hoo­si­an­na, Daa­vi­din Poi­ka”. Hän on Daa­vi­din su­ku­kun­taa ja hän­tä lä­hes­ty­tään. Psal­min kir­joit­ta­ja muis­tut­taa avun läh­tees­tä: ”Hoo­si­an­na! Her­ra, an­na meil­le apu­si. – – Her­ran huo­nees­ta tei­dät siu­na­taan.” (Ps.118:25–26.) Rau­han ruh­ti­nas Jee­sus on avun läh­de. Hä­nen siu­nauk­sen­sa on tä­nään­kin läs­nä hä­nen huo­nees­saan, hä­nen seu­ra­kun­nas­saan. Je­sa­ja ku­vaa sitä, kuin­ka Her­ran omia kut­su­taan Py­häk­si kan­sak­si, Her­ran lu­nas­ta­mik­si (Jes. 62:12).

Hoo­si­an­naa huu­de­taan

Huu­to ja ylis­tys ”Hoo­si­an­na” mer­kit­see pyyn­töä: oi au­ta, oi pe­las­ta. Ih­mis­jouk­ko osoit­ti pyyn­tön­sä oi­ke­al­le hen­ki­löl­le, Jee­suk­sel­le. Hän on Isän oi­ke­al­la puo­lel­la kor­keuk­sis­sa, mut­ta hän asuu myös siel­lä mis­sä on sär­jet­ty ja nöy­rä hen­ki (Jes. 57:15).

Hän saa­puu syn­tis­tä var­ten. Il­mes­tys­kir­jan kir­joit­ta­ja avaa tä­hän tur­val­li­sen nä­ky­män: ”Kris­tus sa­noo: Minä sei­son ovel­la ja kol­ku­tan. Jos joku kuu­lee mi­nun ää­ne­ni ja avaa oven, minä tu­len hä­nen luok­seen, ja me ate­ri­oim­me yh­des­sä, minä ja hän.” (Ilm. 3:20.) Hän saa­puu tä­nä­kin ad­vent­ti­na si­nua ja mi­nua var­ten. Hän saa­puu seu­ra­kun­nas­saan lem­pe­ä­nä ja ar­mah­ta­va­na.

En­sim­mäi­nen ad­vent­ti­kynt­ti­lä syt­tyy. Va­pah­ta­jan syn­ty­mä­juh­lan odo­tus al­kaa: ”Nyt sy­ty­täm­me kynt­ti­län, se liek­kiin lei­mah­taa. Me odo­tam­me Jee­sus­ta, sei­mes­sä nuk­ku­vaa.” (VK 13:1.) Pi­me­än vuo­de­na­jan kes­kel­lä lois­taa valo. Ju­ma­lan sa­nan valo oh­jaa kul­ki­jan sei­men luo, tai­vaal­li­sen kirk­kau­den luo. Kris­ti­tyn koko mat­ka on kuin ad­vent­ti­ai­kaa, iki­jou­lun odo­tus­ta.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 21:1–9

Raa­mat­tu 1992: Kun he lä­hes­tyi­vät Je­ru­sa­le­mia ja oli­vat tu­los­sa Bet­fa­geen Öl­jy­mä­el­le, Jee­sus lä­het­ti edel­tä kak­si ope­tus­las­taan ja sa­noi heil­le: ”Men­kää tuol­la nä­ky­vään ky­lään. Siel­lä on aa­sin­tam­ma kiin­ni si­dot­tu­na ja var­sa sen vie­rel­lä; löy­dät­te ne heti. Ot­ta­kaa ne sii­tä ja tuo­kaa mi­nul­le. Jos joku sa­noo teil­le jo­ta­kin, vas­tat­kaa, et­tä Her­ra tar­vit­see nii­tä mut­ta pa­laut­taa ne pian.”

Näin ta­pah­tui, jot­ta kä­vi­si to­teen tämä pro­fee­tan sana:

- Sa­no­kaa ty­tär Sii­o­nil­le: Kat­so, ku­nin­kaa­si tu­lee! Hän tu­lee luok­se­si lem­pe­ä­nä, rat­sas­ta­en aa­sil­la, työ­juh­dan var­sal­la.

Ope­tus­lap­set läh­ti­vät ja te­ki­vät niin kuin Jee­sus oli käs­ke­nyt. He toi­vat aa­sin ja var­san ja pa­ni­vat nii­den sel­kään vaat­tei­taan, ja Jee­sus is­tuu­tui aa­sin sel­kään. Ih­mi­siä oli hy­vin pal­jon, ja he le­vit­ti­vät vaat­tei­taan tiel­le, toi­set kat­koi­vat puis­ta ok­sia ja le­vit­ti­vät tiel­le nii­tä. Ja ih­mis­jouk­ko, joka kul­ki hä­nen edel­lään ja pe­räs­sään, huu­si:

- Hoo­si­an­na, Daa­vi­din Poi­ka! Siu­nat­tu ol­koon hän, joka tu­lee Her­ran ni­mes­sä! Hoo­si­an­na kor­keuk­sis­sa!

Bib­lia: Ja kuin he lä­hes­tyi­vät Je­ru­sa­le­mia ja tu­li­vat Betp­ha­geen öl­jy­mä­en tykö, lä­het­ti Je­sus kak­si ope­tus­las­ta, sa­no­en heil­le: men­käät ky­lään, joka on edes­sän­ne, ja te löy­dät­te koh­ta aa­sin­tam­man si­dot­tu­na, ja var­san hä­nen kans­san­sa: pääs­tä­käät ne ja tuo­kaat mi­nul­le. Ja jos joku teil­le jo­ta­kin sa­noo, niin sa­no­kaat: Her­ra nii­tä tar­vit­see, ja koh­ta hän las­kee hei­dät.

Mut­ta tämä kaik­ki ta­pah­tui, et­tä täy­tet­täi­siin, mikä sa­not­tu oli prop­he­tan kaut­ta, joka sa­noo: Sa­no­kaat Zi­o­nin tyt­tä­rel­le: kat­so, si­nun Ku­nin­kaas tu­lee si­nul­le si­viä, is­tu­en aa­sin­tam­man pääl­lä ja ikeen alai­sen aa­sin var­san pääl­lä.

Niin ope­tus­lap­set me­ni­vät ja te­ki­vät niin­kuin Je­sus heil­le käs­ke­nyt oli, ja ta­lut­ti­vat aa­sin­tam­man ja var­san, ja pa­ni­vat nii­den pääl­le vaat­teen­sa, ja is­tut­ti­vat hä­nen nii­den pääl­le. Niin enin osa kan­sas­ta ha­joit­ti vaat­teen­sa tiel­le, ja muut kar­si­vat ok­sia puis­ta ja ha­joit­ti­vat tiel­le. Mut­ta kan­sa, joka edel­lä kävi, ja jot­ka seu­ra­si­vat, huu­si­vat, sa­no­en: ho­si­an­na Da­vi­din Po­jal­le! Kii­tet­ty ol­koon se, joka tu­lee Her­ran ni­meen! Ho­si­an­na kor­keu­des­sa!