Lasse Kokko
Lasse Kokko
Juha Isomaa
Kirkkovuoden viimeisen sunnuntain nimi on tuomiosunnuntai. Sen sanoma keskittyy Kristuksen toiseen tulemiseen, viimeiseen tuomioon sekä Kristuksen kuninkuuteen Kaikkeuden Herrana.
Jumala tahtoi ihmisen elävän yhteydessään iankaikkisesti, mutta Jumalan kuva ihmisessä turmeltui syntiinlankeemuksessa. Tarvittiin koko maailman syntien sovitus, jotta ihmiselle olisi mahdollista päästä iankaikkiseen elämään taivaaseen.
Ihmisen elämän tarkoituksena on kristinopin mukaan Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen. Ajallisen elämän aikana on tärkeä säilyttää usko, jotta ihminen on valmis iankaikkiseen elämään armon ajan päättyessä.
Jeesus tulee tuomitsemaan
Tuomiosunnuntain evankeliumiteksti muistuttaa ajan rajallisuudesta ja lopusta. Silloin Jeesus tulee maan päälle Ihmisen Poikana, kaikkeuden hallitsijana, maan ja taivaan Herrana tuomitsemaan maailman.
Apostolisessa uskontunnustuksessa me tunnustamme, mihin uskomme ja kuinka Jeesus Kristus on kerran tuleva taivaasta tuomitsemaan kaikkia ihmisiä, sekä eläviä että kuolleita.
Paavali tunnusti uskoaan maaherran edessä: ”ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus – – sekä vanhurskasten että vääräin” (Ap. t. 24:15). Raamatun opetuksen mukaan kuolema ei ole kaiken loppu kummallekaan ryhmälle. Sekä Jumalan tahdon mukaan eläneet vanhurskaat että siitä erossa eläneet väärät, jumalattomat, herätetään kerran kuolleista.
Ylösnousemusta seuraa Raamatun kirjoitusten mukaan lopullinen, iankaikkinen tuomio, jossa jokainen ihminen joutuu tilille teoistaan ja uskostaan. Vanhurskaat ja väärät kokevat kuitenkin tuomiolla eri kohtalon: vanhurskaat perivät iankaikkisen elämän ja väärät joutuvat iankaikkiseen eroon Jumalasta, ikuiseen tuleen.
Iankaikkiseen elämään siunatut
Sunnuntain evankeliumitekstissä Jumalan Poika jakaa ihmiset lampaisiin ja vuohiin, siunattuihin ja kirottuihin. Jeesuksen tullessa toisen kerran maan päälle korostuu se, omistaako ihminen uskon lahjan. Silloin hän on tullut jo tässä ajassa taivaallisen Isän siunaamaksi, eikä hänen tarvitse pelätä viimeisellä tuomiolla.
Jumala kutsuu uskosta osattomia parannukseen ja uskomaan evankeliumiin täällä armon ajassa. Jos sydämellä ei ole uskoa, ei ole myöskään nimeä elämän kirjassa taivaassa. Tällainen ihminen ei pääse taivaan juhliin, iankaikkiseen elämään (Matt. 25:1–13).
Tuomioon kuluu myös aina perustelut, niin ajalliseen kuin iankaikkiseen tuomioon. Vanhurskaat ovat tehneet uskossa rakkauden kautta työtä ja palvelleet lähimmäisiään ja tietämättään näin Jeesusta. Teot eivät kuitenkaan pelasta, vaan usko ja turvautuminen Jeesuksen täydelliseen ansioon.
Jos taivaan hääjuhliin tulijalla ei ole häävaatteita, vanhurskauden pukua, hän ei ole juhlaan sovelias. Omilla ansioilla ja omavanhurskauden puvussa ei ole Karitsan hääjuhliin kelvollinen. Sinne tarvitaan Jeesuksen valmistama lahjavanhurskauden puku. Se annetaan katuvalle armosta, kun uskoo syntien anteeksiantamuksen evankeliumin.
Evankeliumi: Matt. 25:31–46
Raamattu 1992: ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”
Blogit
Lukijan kuva
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Instrumentaalimusiikkia viideltä eri vuosisadalta. Äänitteellä piano ja urut täydentävät toisiaan luoden sävyjen rikkauden, jota siivittävät juhlava käsikellojen helinä.