Kati Paa­so ja An­na-Lee­na Lah­ti­nen, Fu­en­gi­ro­la, Es­pan­ja

Py­häin­päi­vä­vii­kon­lop­pu­na pi­de­tyt syys­seu­rat ko­ko­si­vat run­saas­ti ih­mi­siä suo­ma­lai­sel­le seu­ra­kun­ta­ko­dil­le, joka si­jait­see kes­kei­sel­lä pai­kal­la Fu­en­gi­ro­las­sa.

Seu­rois­sa pal­ve­li­vat SRK:n lä­he­tys­pu­hu­jat Pek­ka Kai­nua ja Ilk­ka Tah­ko­la.

Per­jan­tai-il­lan seu­rois­sa kuul­tiin, kuin­ka fa­ri­seuk­set moit­ti­vat Jee­sus­ta, kun tämä pa­ran­si so­ke­an mie­hen py­hä­päi­vä­nä.

– Fa­ri­seuk­set ei­vät näh­neet omaa ti­laan­sa ei­vät­kä tun­nis­ta­neet Jee­sus­ta Ju­ma­lan po­jak­si. He et­si­vät lain nou­dat­ta­mis­ta ja omia te­ko­ja, Tah­ko­la pu­hui.

Tah­ko­la ker­toi kes­kus­tel­leen­sa rip­pi­kou­lu­nuor­ten kans­sa seu­rus­te­lus­ta.

– Jot­kut nuo­ret ajat­te­li­vat, et­tä us­kol­la ei ole vä­liä, vaan puo­li­son va­lin­ta on ‘tyy­pis­tä kiin­ni’. On kui­ten­kin val­ta­van iso asia, et­tä rin­nal­la on us­ko­vai­nen puo­li­so ja ko­to­na evan­ke­liu­mi käy­tös­sä. On tär­keä ker­toa nuo­ril­le, kuin­ka Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa aja­tel­laan.

Raa­mat­tu opet­taa, et­tä on ole­mas­sa vain kak­si jouk­koa, Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ja tämä maa­il­ma. Ei voi us­koa vä­hän lai­das­ta ja elää jos­sain sii­nä vä­lil­lä.

Huo­mio tyy­ty­väi­syy­den ai­hei­siin

Pek­ka Kai­nu­an mo­ni­puo­li­nen alus­tus tyy­ty­väi­syy­des­tä he­rät­ti ri­kas­ta kes­kus­te­lua.

Kes­kus­te­luis­sa to­det­tiin, et­tä vaik­ka ko­et­te­le­muk­set ai­heut­tai­si­vat tyy­ty­mät­tö­myyt­tä, Tai­vaan Isä voi an­taa tyy­ty­väis­tä ja va­loi­saa miel­tä. Omaa elä­mää ei kan­na­ta ver­ra­ta mui­hin. Muis­tan­ko, et­tä jo­kai­sen elä­mäs­sä on haas­tei­ta, jot­ka ei­vät näy ulos­päin?

Tuli myös esiin, et­tä elä­män pa­ras­ta ai­kaa on tämä het­ki. Voi ko­kea iloa lap­suu­de­nus­kos­ta, puo­li­sos­ta, ys­tä­vis­tä, ter­vey­des­tä, unel­mis­ta ja sii­tä, et­tä Es­pan­jas­sa on näin iso us­ko­vais­ten yh­tei­sö.

Au­tu­as, on­ni­tel­ta­va ih­mi­nen

Sun­nun­tain eh­tool­lis­mes­sut toi­mit­ti Pek­ka Kai­nua. Päi­vä­mes­sus­sa kuul­tiin Jee­suk­sen vuo­ri­saar­nan au­tu­aak­si­ju­lis­tus, jos­sa ku­va­taan au­tu­aan ih­mi­sen tun­nus­merk­ke­jä. Hen­gel­li­ses­ti köy­häk­si it­sen­sä tun­te­va us­ko­vai­nen saa an­si­ot­ta ja ar­mos­ta omis­taa us­kon lah­jan.

Raa­mat­tu ku­vaa au­tu­ai­ta myös rau­han­te­ki­jöi­nä, puh­das­sy­dä­mi­si­nä ja ar­mah­ta­vai­si­na.

– Nämä ei­vät nou­se ih­mi­ses­tä it­ses­tään vaan us­kon syn­nyt­tä­mi­nä Hen­gen he­del­mi­nä, to­te­si Kai­nua.

 Sun­nun­tain il­ta­mes­sun saar­nas­sa Tah­ko­la ku­va­si, et­tä ih­mi­sen elä­mään kuu­lu­vat myös vas­toin­käy­mi­set ja mur­heet.

– Saa­tam­me mu­reh­tia maa­il­man ti­lan­net­ta, so­taa tai il­mas­ton­muu­tos­ta, toi­meen­tu­loa, omaa tai lä­heis­ten ter­veyt­tä. Tur­val­lis­ta on, et­tä saam­me jät­tää omat ja maa­il­man asi­at kaik­ki­val­ti­aan Ju­ma­lan siu­nauk­sen va­raan, päät­ti Tah­ko­la.

Sy­dän iloit­see uu­sis­ta ys­tä­vis­tä

Paa­son per­he asui Es­pan­jas­sa vuon­na 2015. Koko per­he viih­tyi, ja elo­kuus­sa he muut­ti­vat Au­rin­ko­ran­ni­kol­le ta­kai­sin. 

– Kai­pa­sim­me va­loa ja läm­pöä, joi­ta tääl­lä on ym­pä­ri vuo­den, ker­to­vat Kati ja Pasi Paa­so.

– Us­ko­vai­sen per­heen on tääl­lä hyvä ol­la. Per­jan­tai­sin jär­jes­te­tään seu­rat. Li­säk­si py­hä­kou­lu­ja ja raa­mat­tu­luok­kia pi­de­tään sään­nöl­li­ses­ti, nuor­ten il­to­ja­kin kuu­kau­sit­tain. Nais­ten ja mies­ten il­to­ja jär­jes­te­tään vuo­ro­vii­koin ja ai­kuis­ten il­to­ja sil­loin täl­löin, ker­too Pasi.

Kati iloit­see sii­tä, et­tä us­ko yh­dis­tää ih­mi­siä ul­ko­mail­la­kin.

– Puo­li­tut­tu­jen si­sar­ten kes­ken on saa­tu ja­kaa vaik­ka­pa va­el­lus­rei­tin var­rel­la oman elä­män ki­pu­ja ja ilo­ja: mitä on eh­kä opit­tu ja oi­val­let­tu ja toi­saal­ta sitä, min­kä edes­sä ru­koil­laan vii­saut­ta ja vas­ta ih­me­tel­lään Ju­ma­lan tar­koi­tus­ta.