Suvi Ris­to­lai­nen, Jo­en­suu

Vaa­ra-Kar­ja­lan pie­ni seu­ra­kun­ta sai eri ta­ho­jen ja ke­räys­ten tur­vin uu­den kir­kon tu­ho­pol­ton jäl­keen. Van­ha, vuon­na 1770 ra­ken­net­tu Kiih­te­lys­vaa­ran kirk­ko tu­hou­tui täy­sin tu­li­pa­los­sa syk­syl­lä 2018. Hiil­ty­nyt ris­ti uu­den kir­kon sei­näl­lä muis­tut­taa kai­ken ka­to­a­vai­suu­des­ta.

Pa­lo­kun­ta sai pe­las­tet­tua kel­lo­ta­pu­lin, ja sun­tio kan­toi pa­la­vas­ta kir­kos­ta tur­vaan suu­ren alt­ta­ri­tau­lun sekä kirk­ko­teks­tii­le­jä ja ho­pei­ta. Muu­ta­ma kuu­kau­si pa­lon jäl­keen kirk­ko­val­tuus­to päät­ti, et­tä tu­hou­tu­neen kir­kon pai­kal­le ra­ken­ne­taan uu­si.

Kaik­ki on uut­ta

On vuo­den pi­mein il­ta. Su­mui­nen sade ym­pä­röi au­ton ja peit­tää mai­se­man. On kuin ajai­si sä­kis­sä, ei­vät­kä au­ton va­lot tun­nu näyt­tä­vän tie­tä eteen­päin juu­ri ol­len­kaan. Har­kit­sen ta­kai­sin kään­ty­mis­tä, mut­ta sin­nik­kääs­ti jat­kan mat­kaa ki­lo­met­ri ker­ral­laan. Vii­mein edes­sä al­kaa nä­kyä va­loa. Kiih­te­lys­vaa­ran uu­si kirk­ko ko­ho­aa vaa­le­a­na syn­kän pi­mey­den kes­kel­tä.

Va­loi­sas­sa, puul­ta tuok­su­vas­sa kirk­ko­sa­lis­sa kaik­ki on uut­ta. Tun­nel­ma on ih­meel­li­sen sees­tei­nen ja jou­lu­kuu­sen kynt­ti­lät lois­ta­vat. Sa­ma­na en­sim­mäi­sen ad­vent­ti­sun­nun­tain aa­mu­na Kuo­pi­on hiip­pa­kun­nan piis­pa Jari Jolk­ko­nen on vih­ki­nyt uu­den kir­kon käyt­töön juh­lal­li­sin me­noin. Kirk­ko täyt­tyi ky­lä­läi­sis­tä ja kut­su­vie­rais­ta, jot­ka tu­li­vat iloit­se­maan uu­den kir­kon val­mis­tu­mi­ses­ta ja lau­la­maan Hoo­si­an­naa yh­des­sä.

Nyt on al­ka­mas­sa il­ta­mes­su. Vie­lä muu­ta­mia ih­mi­siä kul­kee ku­vaa­mas­sa ja tut­ki­mas­sa uu­den kir­kon mo­nia kau­nii­ta yk­si­tyis­koh­tia. On hil­jais­ta, ai­van kuin py­hän kos­ke­tus lei­jui­si kai­ken yl­lä.

Odo­tus on osa ih­mi­syyt­tä

Akus­ti­sen pil­liu­rut, jot­ka ovat alun pe­rin Hel­sin­gis­tä, soi­vat rie­muk­kaas­ti, ja seu­ra­kun­ta yh­tyy lau­luun Val­mis­tu Her­ran kan­sa (VK 7). Li­tur­gin sa­nat kai­ku­vat peh­mei­nä kir­kon kor­ke­aa kat­toa koh­ti:

– Ju­ma­la ei ole kau­ka­na meis­tä. Va­pah­ta­jan läs­nä­o­lo an­taa meil­le tu­le­vai­suu­den ja toi­von.

Kirk­ko­her­ra Tuo­mo Käyh­kö nou­see saar­nas­tuo­liin. Hän pu­huu sii­tä, kuin­ka odo­tus on osa ih­mi­syyt­tä. Je­sa­ja en­nus­ti ai­ka­naan Jee­suk­sen syn­ty­män, ja ih­mi­set odot­ti­vat lu­pauk­sen täyt­ty­mis­tä.

– Odot­ta­es­sa kan­nat­taa val­mis­tau­tua, Käyh­kö to­te­aa ja poh­tii, et­tä ei ole hyvä jää­dä toi­met­to­ma­na odot­ta­maan tu­le­vaa.

Uu­si ei ole tyh­jä

Tuo­mo Käyh­kö on Vaa­ra-Kar­ja­lan vt. kirk­ko­her­ra. Ta­pa­sin hä­net en­nen mes­sua kir­kon alt­ta­rin luo­na. Käyh­kö oli kii­tol­li­nen uu­des­ta kir­kos­ta. Kir­kon juh­la­va vih­ki­mi­nen oli toi­mi­tet­tu piis­pan va­lit­se­man vih­ki­kaa­van mu­kaan.

– Vaik­ka kirk­ko on uu­si, en koe sen ole­van tyh­jä al­ku. Uu­den kir­kon mu­ka­na kul­kee van­han kir­kon his­to­ria, Käyh­kö ker­toi.

Kirk­ko­sa­lin sei­näl­le on kiin­ni­tet­ty hiil­ty­nyt ris­ti. Se on koot­tu van­han kir­kon pa­la­neis­ta puu­ra­ken­teis­ta. Ris­ti luo vah­van kont­ras­tin vaa­le­ak­si kä­si­tel­lyn uu­den puun kans­sa.

Ju­ma­lan tiet ovat kä­sit­tä­mät­tö­mät. Em­me tie­dä, mik­si van­han kir­kon piti pa­laa. On suu­ri ih­me, et­tä Vaa­ra-Kar­ja­lan pie­ni seu­ra­kun­ta mo­nien eri ta­ho­jen ja ke­räys­ten tur­vin sai ra­ken­net­tua uu­den kir­kon me­ne­te­tyn ti­lal­le. Pa­la­nut ris­ti sei­näl­lä muis­tut­taa kai­ken maal­li­sen ka­to­a­vai­suu­des­ta. Ih­mi­sen elä­mä on kuin käm­me­nen­le­veys tai ei mi­tään.

Fak­to­ja Kiih­te­lys­vaa­ran uu­des­ta kir­kos­ta

Kiih­te­lys­vaa­ran uu­si kirk­ko si­jait­see Poh­jois-Kar­ja­lan Kiih­te­lys­vaa­ran ky­läl­lä. Se on teh­ty enim­mil­lään noin 240 hen­ki­löl­le, kun kah­vio ja las­ten­sa­li ote­taan käyt­töön.

Kirk­ko on ou­lu­lai­sen Luo ark­ki­teh­dit Oy:n suun­nit­te­le­ma, ja pää­vas­tuul­li­se­na ark­ki­teh­ti­na hank­kees­sa toi­mi Riik­ka Kuit­ti­nen. Kirk­ko on muo­dol­taan mai­se­mal­li­nen ris­ti­kirk­ko, jon­ka itä­pään suu­ret ik­ku­nat tuo­vat mai­se­man osak­si kir­kon si­sus­tus­ta.

Uu­si kirk­ko on uu­den nä­köi­nen, mut­ta tu­keu­tuu ark­ki­teh­tuu­ril­taan pe­rin­tee­seen, ja sii­nä on otet­tu huo­mi­oon seu­ra­kun­nan toi­veet. Si­sä­ti­lo­jen luon­ne syn­tyy ko­ko­nais­val­tai­ses­ta puun käy­tös­tä, epä­suo­ras­ta ja suo­ras­ta luon­non­va­los­ta sekä kau­niis­ta nä­ky­mis­tä. Lat­ti­a­ma­te­ri­aa­li on kes­tä­vä pys­ty­puu, ja sei­nät ovat kuul­to­kä­si­tel­tyä hirt­tä ja pa­ne­loin­tia.

Yrit­tä­jät Kyös­ti ja Kari Kak­ko­sen lah­joit­ti­vat kir­kon pi­haan prons­si­sen en­ke­li­pat­saan, jon­ka on to­teut­ta­nut ku­van­veis­tä­jä Panu Pa­to­mä­ki.

(jo­en­suun­seu­ra­kun­nat.fi)