Ar­vo Nis­ka­saa­ri

Pu­das­jär­vi

Poh­joi­sen alu­een lei­ri­päi­väs­sä kes­kus­tel­tiin in­nok­kaas­ti ja sy­väl­li­ses­ti sekä tu­tus­tut­tiin eri paik­ka­kun­nil­ta tul­lei­siin lei­ri­läi­siin.

Vart­tu­neet ko­koon­tui­vat isol­la jou­kol­la mar­ras­kuun 11. päi­vä Pu­das­jär­ven rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le. Lei­ri­oh­jaa­jat Veli Ni­ku­la ja Ris­to Lau­hi­ka­ri toi­vot­ti­vat Ra­nu­al­ta, Tai­val­kos­kel­ta, Ro­va­nie­mel­tä, Kuu­sa­mos­ta ja Pu­das­jär­vel­tä tul­leet lei­ri­läi­set ter­ve­tul­leik­si ja oh­ja­si­vat hei­dät tu­lo­kah­vil­le ja aa­mu­pa­lal­le.

Kol­me kär­keä

Kah­vin vir­kis­tä­mä­nä siir­ryt­tiin kuu­le­maan Mik­ko Käl­kä­jän alus­tus­ta Sa­noi­ko Ju­ma­la to­del­la. Alus­tuk­ses­sa erot­tui kol­me kär­keä.

En­sik­si: ”On­ko Raa­mat­tu tot­ta, on­ko se vain ih­mis­ten kir­joit­ta­ma kir­ja, on­ko se ai­kaan ja kult­tuu­riin si­dot­tu?” Toi­sek­si: ”On­ko Raa­mat­tu Ju­ma­lan sa­naa? On­ko se ko­ko­naan Ju­ma­lan sa­naa?” Kol­mas kär­ki liit­tyi sa­noi­hin ”to­del­la sa­no­nut”: ”Voi­ko Raa­mat­tuun luot­taa? Pi­täi­si­kö sitä so­vel­taa pa­rem­min ai­kaam­me so­pi­vak­si?”

Syn­tiin­lan­kee­muk­sen seu­rauk­se­na nuo ky­sy­myk­set ovat ih­mi­sil­le tut­tu­ja. Kiu­saa­ja nos­taa ne mie­leen eri elä­män­ti­lan­teis­sa saa­dak­seen ih­mi­sen ky­see­na­lais­ta­maan Ju­ma­lan tah­toa.

Jee­sus aut­taa

Alus­tuk­sen ja vilk­kaan kes­kus­te­lun tu­lok­se­na nou­si esiin: Ju­ma­la ei ole tah­to­aan ja il­moi­tus­taan muut­ta­nut. Hä­nen sa­naan­sa voi luot­taa: ”Tai­vas ja maa ka­to­a­vat, mut­ta mi­nun sa­na­ni ei­vät ka­toa” (Matt. 24:35).

Va­pah­ta­jam­me Jee­sus Kris­tus on ol­lut sa­mal­la ta­val­la kiu­sat­tu, mut­ta il­man syn­tiä, jo­ten hän voi aut­taa kiu­sat­tu­ja. On lupa käy­dä roh­ke­as­ti ar­mois­tui­men luo, kun tar­vit­see vah­vis­tus­ta. Ju­ma­la an­taa evan­ke­liu­min us­ko­jil­le voi­mia maa­il­man myrs­ky­jen kes­kel­lä myös ny­ky­ai­ka­na.

Mo­ni­puo­li­nen päi­vä

Mau­kas ate­ria, lau­lut ja vir­ret sekä ker­to­mus, runo ja lop­pu­har­taus li­sä­si­vät hy­vän mie­len tun­net­ta.

Läh­tö­kah­vien, Ju­ma­lan rau­han ja tur­val­li­sen ko­ti­mat­kan toi­vo­tus­ten jäl­keen lei­ri­läi­set jäi­vät muis­te­le­maan lei­ri­päi­vää ja odot­ta­maan seu­raa­vaa yh­des­sä­o­loa.