JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

Jo­en­suun tiis­tai­ker­ho­lai­set bunk­ke­ri­vie­rai­lul­la

Uutiset
8.6.2021 7.20

Juttua muokattu:

4.6. 11:05
2021060411052120210608072000

Ee­va-Mai­ja Lap­pa­lai­nen

Tou­ko­kuun vii­mei­se­nä tiis­tai­na Jo­en­suun Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen vart­tu­nut ker­ho­vä­ki ret­kei­li Mar­ja­lan kau­pun­gi­no­sas­sa si­jait­se­vaan Sal­pa­lin­jan bunk­ke­ri­mu­se­o­mil­jöö­seen. Poh­jois-Kar­ja­lan mu­se­on ama­nu­ens­si Alek­si Es­ke­li­sen opas­tuk­sel­la tiis­tai­ker­ho­lai­set tu­tus­tui­vat sota-ai­ka­na ra­ken­net­tui­hin mo­nu­ment­tei­hin.

Kent­tä­o­lo­jen bunk­ke­ri­mu­se­o­ret­ken pää­tös­har­tau­den aluk­si ker­ho­vä­ki lau­loi, kun Mart­ti Hei­li­mo sä­es­ti säh­kö­u­ruil­la vir­ren Rau­han sai­vat py­hät Her­ran. Sen sa­noin he muis­te­li­vat kor­ke­as­sa iäs­sä tai­vaan ko­tiin kut­sut­tu­ja us­ko­nys­tä­viä.

Lo­puk­si ker­ho­lai­set hil­jen­tyi­vät kuun­te­le­maan Mau­ri Hy­vä­ri­sen pi­tä­mää pu­het­ta. Je­sa­jan kir­jan (59: 20–21) joh­dol­la hän muis­tut­ti ker­ho­lai­sil­le Ju­ma­lan sa­nan huo­len­pi­dos­ta ja sen ka­to­a­mat­to­mis­ta lu­pauk­sis­ta.

– Syn­ke­än maan pääl­lä, vä­hän vii­py­mi­sen ajan saam­me ala­ti luot­taa sii­hen, et­tä elä­mäm­me päät­tyy pa­rem­paan, kun us­kom­me syn­nit an­teek­si.

21.6.2021

Kään­ny puo­lee­ni ja ole mi­nul­le ar­mol­li­nen, sil­lä minä olen yk­sin ja avu­ton. Ps. 25:16

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies