Saa­ra Ko­leh­mai­nen

Tyr­nä­vä

Ma­ti­as Mu­ho­la siu­nat­tiin Tyr­nä­vän seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­rak­si. Piis­pa Juk­ka Kes­ki­ta­lo eväs­ti uut­ta kirk­ko­her­raa tii­mi­työ­hön. Vir­kaa­na­set­ta­jai­sis­sa ko­ros­tui ja­et­tu vas­tuu ja ih­mis­ten koh­taa­mi­nen.

Ou­lun hiip­pa­kun­nan piis­pa Juk­ka Kes­ki­ta­lo aset­ti raa­he­lai­sen Ma­ti­as Mu­ho­lan Tyr­nä­vän seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ran vir­kaan 11. tam­mi­kuu­ta. Piis­pan­mes­su ko­ko­si Tyr­nä­vän kirk­koon suu­ren jou­kon seu­ra­kun­ta­lai­sia ja uu­den kirk­ko­her­ran ys­tä­viä, lä­hei­siä ja su­kua. Mes­sun jäl­keen vie­tet­tiin seu­ra­kun­ta­ta­lol­la läm­min­hen­kis­tä juh­laa, jo­hon oli avoin kut­su.

Mu­ho­la aloit­ti Tyr­nä­vän seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ran teh­tä­väs­sä mar­ras­kuus­sa 2025. Hän on ai­em­min työs­ken­nel­lyt SRK:lla rip­pi­kou­lu­työn sekä per­he- ja di­a­ko­ni­a­työn asi­an­tun­ti­ja­na rei­lun vii­den vuo­den ajan.

Ih­mi­sen ko­koi­nen teh­tä­vä

Piis­pa Juk­ka Kes­ki­ta­lo muis­tut­ti mes­sun avaus­pu­heen­vuo­ros­saan Mu­ho­laa sii­tä, et­tä kirk­ko­her­ran teh­tä­vä on joh­taa seu­ra­kun­taa ja koh­da­ta ih­mi­siä ar­jes­sa.

– Kirk­ko­her­ra ei ole soo­loi­li­ja. Hän on jouk­ku­een tii­min­joh­ta­ja yh­des­sä luot­ta­mus­hen­ki­löi­den, työn­te­ki­jöi­den ja va­paa­eh­tois­ten kans­sa, piis­pa to­te­si.

Vaik­ka kirk­ko­her­ran teh­tä­vä on vaa­ti­va, piis­pa loh­dut­ti sen ole­van ih­mi­sen ko­koi­nen teh­tä­vä, jo­hon on tar­jol­la tu­kea esi­mer­kik­si lää­nin­ro­vas­til­ta.

– Voit ki­laut­taa ka­ve­ril­le tuo­mi­o­ka­pi­tu­liin, elik­kä mi­nul­le, hän kan­nus­ti.

Sa­mal­la hän ke­hot­ti seu­ra­kun­ta­lai­sia ot­ta­maan uu­den kirk­ko­her­ran rak­kaas­ti vas­taan, ru­kouk­sis­sa kan­ta­en. Mu­ho­la sai myös piis­pal­ta oh­jeen pi­tää huol­ta it­ses­tä ja lä­hei­sis­tä.

Ju­ma­la ei hyl­kää

Uu­si kirk­ko­her­ra saar­na­si mes­sus­sa päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tin poh­jal­ta. Sun­nun­tain ai­hee­na oli kas­teen lah­ja ja teks­ti Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­ta (Joh. 1:29–34).

Mu­ho­la osoit­ti het­kek­si pu­heen­sa lap­sil­le, jot­ka oli­vat kir­kos­sa ja mah­dol­li­ses­ti strii­min ää­rel­lä ker­to­es­saan sii­tä, mitä kas­tees­sa ta­pah­tuu ja ku­vai­li, mitä kas­te­pöy­däl­lä on.

– Pap­pi­han lait­taa vet­tä sen vau­van pää­hän ja sa­noo sa­mal­la, et­tä minä kas­tan si­nut Isän, Po­jan ja Py­hän Hen­gen ni­meen.

Mu­ho­la to­te­si vau­van pään kas­tu­van, mut­ta sa­mal­la Ju­ma­la tart­tuu hän­tä ku­vain­nol­li­ses­ti kä­des­tä kiin­ni.

– Aja­tel­kaa­pa lap­set ja isom­mat. Ju­ma­la on kas­tees­sa tart­tu­nut kä­des­tä kiin­ni. Hän ha­lu­aa täs­sä us­kos­sa si­nut säi­lyt­tää läpi elä­män.

Hän muis­tut­ti myös sii­tä, et­tä kas­te on Ju­ma­lan puo­lel­ta ai­na voi­mas­sa, mut­ta Ju­ma­la ei pidä ih­mi­ses­tä vä­ki­sin kiin­ni.

– Jos ih­mi­nen ek­syy Ju­ma­lan tiel­tä epä­us­koon, sil­loin­kaan Ju­ma­la ei hyl­kää, vaan käsi jää odot­ta­maan, kut­su­maan. Jos koet, et­tä olet sy­dä­mes­sä­si ek­sy­nyt, saat pa­la­ta us­ko­mal­la omat syn­ti­si an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä.

Lue Ma­ti­as Mu­ho­lan aja­tuk­sia ja ko­ke­muk­sia uu­des­ta teh­tä­väs­tä 21.1. il­mes­ty­väs­tä prin­tis­tä.