Päivämies
Reisjärvi
Oparissa saa tutustua toisiin samanikäisiin viiden viikonlopun aikana.
Jokainen nuori kaipaa ystäviä. Osa hakeutuu tämän vuoksi opistoon, ja osa taas ei koe opistovuotta omakseen, mutta haluaa silti itselleen kaveriporukan tai edes yhden ystävän.
Opari on Reisjärven opistolla toteutuva uusi leirityömuoto: ei opisto eikä ripari, vaan jotakin siltä väliltä. Oparissa kokoonnutaan viiden viikonlopun aikana yhteen aina samalla nuorten, aikuisten ja isosten porukalla.
Opari on tarkoitettu vuosina 2007 ja 2008 syntyneille nuorille, jotka kaipaavat itselleen uskovaisia ystäviä ja mielekästä toimintaa. Sen on kehitellyt Opari-tiimi, johon kuuluvat Ari Ervasti, Hannu Inkeroinen, Kirsi Lamminaho ja Maria Luhtaniemi.
Tavoitteena taklata yksinäisyyttä
Opariin haettiin haastattelun tai videohakemuksen kautta. Niistä kävi ilmi se, kuinka opari-ikäisten nuorten ystävyyssuhteet voivat olla kovassa murroksessa.
Yksi useimmin toistuvista kokemuksista oli 16- ja 17-vuotiaiden nuorten yksinjäämisen tunne, kun kaikki kaverit lähtivät opistoon.
– Surullisen moni nuori kertoi läheisten ystävien uskon kieltämisistä, jolloin ystävyys väistämättä muuttuu, kertoo Maria Luhtaniemi.
Nuoret totesivat myös, että toisiin nuoriin on helpompi tutustua koulussa kuin rauhanyhdistyksellä.
– Ystävyys tulee usein toiminnan kautta, ja Oparissa haluamme nuorille rakkauden kokemuksen, jota ilman on jäänyt kotona, ry:llä tai kaveriporukassa, mainitsee Luhtaniemi.
Oparin motto onkin ”Iloa, rakkautta, ystävyyttä ja evankeliumia”.
Oparilaiselle taloudellista apua
Opari-tiimin tavoitteena oli luoda tänä vuonna 40 opiskelijan pilotti Oparista.
– Saimme kuitenkin 130 hakemusta, kertoo Reisjärven opiston kurssisihteerinä toimiva Hannu Inkeroinen.
– Jokaisella hakijalla oli aito tarve päästä Opariin. Niinpä päätimme järjestää kolme Oparia tulevalle lukuvuodelle.
Opari ei ole ilmainen: sen kokonaishinnaksi tulee mahdollisen matkan kanssa noin tuhat euroa. Hinta onkin saattanut olla jonkun nuoren hakemisen este.
– Me Opari-tiimiläiset sydämestämme toivomme, että mummit, kummit ja ystävät tukisivat taloudellisesti nuoren pääsyä Opariin. Toivomme myös, että rauhanyhdistykset näkevät työn tärkeyden ja tukevat tarvittaessa yksittäisiä oparilaisia, Inkeroinen pyytää.
Tiimin toive ja rukous on ennen kaikkea se, että Jumala siunaa tämänkin työmuodon lastensa parhaaksi.
Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan ensi viikolla ilmestyvästä lehdestä.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys