He­lee­na Yli­mar­ti­mo

Ter­vo­la

Pal­mu­sun­nun­tain aat­to­na voi­mal­li­nen pää­si­äi­sa­jan lau­lu­jen ja vir­sien vei­suu täyt­ti Ter­vo­lan van­han kir­kon hol­via myö­ten.

Ter­vo­lan van­has­sa kir­kos­sa vie­tet­tiin pää­si­äis­lau­luil­taa 29. maa­lis­kuu­ta. Ti­lai­suu­den aluk­si val­ko­pai­tais­ten mies­ten kuo­ro joh­dat­ti osal­lis­tu­jat kuin ru­kouk­seen pää­si­äis­sa­no­man ää­reen. ”Kat­se­len Gol­ga­tal­le päin, kun Jee­sus huu­te­lee. On las­ten vel­ka mak­set­tu ja kaik­ki täy­tet­ty.” (SL 32:1.)

Kal­le Pe­te­ri toi­vot­ti kaik­ki läm­pi­mäs­ti ter­ve­tul­leek­si ti­lai­suu­teen. Hän myös toi­mi juon­ta­ja­na ja ava­si lau­lu­jen ja vir­sien sa­no­maa en­nen vei­suu­ta. Lau­lu­jen sa­nat oli pai­net­tu oh­jel­ma­leh­ti­seen, ja vir­si­kir­jas­ta sai sa­nat oh­jel­mas­sa mer­kit­tyi­hin vir­siin.

“Or­jan­tap­pu­ral­la pää pyhä kruu­nat­tiin”

En­sim­mäi­set lau­lut ja vir­ret kul­jet­ti­vat ris­tin juu­rel­le, kär­si­vän Jee­suk­sen kat­seen al­le: ”Sua tai­vaan kun­ni­al­la yl­hääl­lä pal­vel­tiin, nyt or­jan­tap­pu­ral­la pää pyhä kruu­nat­tiin” (VK 63). ”Jee­sus, myös mun puo­les­ta­ni huu­dat: ”An­na an­teek­si!” Syn­ti­ni sä kan­nat yk­sin, ää­ret­tö­min kär­si­myk­sin hei­tät, Her­ra, hen­ke­si.” (SL 39:4.)

Rai­mo Hir­vas­nie­mi esit­ti Al­bert Bec­ke­rin Kär­si­mys­lau­lun. Lau­lun lop­pu­sa­nat ku­vaa­vat Ju­ma­lan lah­jaa syn­ti­sel­le: ”Kuo­le­mal­la an­ka­ral­la syn­nit pois oot pyyh­ki­nyt.”

“Pois jo pel­ko, or­jan­mie­li”

Vii­mei­sik­si lau­le­tuis­sa vir­sis­sä ja Sii­o­nin lau­luis­sa kum­pu­si pää­si­äi­saa­mun ylös­nou­se­muk­sen ilo­sa­no­ma: ”Pois jo pel­ko, or­jan­mie­li, Jee­sus elää kans­sam­me” (SL 49). Kal­le Pe­te­rin sa­noin:

– Le­vot­to­man ajan kes­kel­lä saam­me naut­tia Ju­ma­lan val­ta­kun­nan pe­ru­so­le­mus­ta, joka on rau­haa, iloa ja van­hurs­kaut­ta Py­häs­sä Hen­ges­sä.

Lo­puk­si hil­jen­nyt­tiin vie­lä il­ta­har­tau­teen. Kal­le Pe­te­ri luki Je­sa­jan kir­jas­ta, lu­vus­ta 55, ja­keet 1–3. Ja­kees­sa 1 kut­su­taan Kris­tuk­sen osal­li­suu­teen: ”- - tul­kaat, os­ta­kaat, il­man ra­haa ja il­man hin­taa.” Va­paak­si te­ke­vää evan­ke­liu­mia tar­jot­tiin kai­kil­le vas­taa­no­tet­ta­vak­si.

Ti­lai­suu­den päät­teek­si ka­jah­ti rie­mul­li­se­na vie­lä vir­si 618: “Rat­ki tai­vaas­sa, rat­ki tai­vaas­sa on rie­mu iä­i­nen.” Si­ni­ses­sä hä­mä­räs­sä väki siir­tyi kir­kon hir­si­sei­nien suo­jas­ta rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le il­ta­pa­lal­le.