Ai­no Kok­ko

Lap­peen­ran­ta

Lap­peen­ran­nan Rau­ha­nyh­dis­tyk­ses­sä pää­tet­tiin ko­keil­la uut­ta ta­paa jär­jes­tää myy­jäi­set. Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen väki ja­et­tiin alu­e­ryh­miin, jot­ka vuo­rol­laan vas­taa­vat myy­jäis­val­mis­te­luis­ta.

Pää­sin suun­nit­te­lu­ryh­män mat­kaan seu­raa­maan, mi­ten myy­jäi­set jär­jes­te­tään uu­del­la ta­val­la.

Kävi il­mi, et­tä ajan ku­lu­mi­nen oli pääs­syt yl­lät­tä­mään ja val­mis­te­lut oli hoi­det­ta­va mel­ko no­pe­al­la ai­ka­tau­lul­la. Suun­nit­te­lu­ryh­mä ko­koon­tui yh­des­sä keit­ti­ö­ryh­mien kans­sa seu­ro­jen yh­tey­des­sä sun­nun­tai-il­ta­na. Pa­la­ve­ris­sa ide­oi­den poh­jal­ta al­koi ra­ken­tua aja­tus toi­ve­lau­luil­las­ta, il­ta­pa­las­ta ja mu­ka­vas­ta yh­des­sä­o­los­ta.

Var­si­nai­set myy­jäis­pöy­dät pää­tet­tiin jät­tää pois. Sen si­jaan suun­nit­te­lu­ryh­mä­läi­set ai­koi­vat yh­tei­ses­ti lah­joit­taa suun­nil­leen lei­von­nais­myyn­nin odo­tus­ta vas­taa­van sum­man, ku­kin mah­dol­li­suuk­sien­sa mu­kaan.

Myy­jäis­vii­kol­la vie­lä Whats­App-ryh­mäs­sä ja vi­de­o­pa­la­ve­ris­sa käy­tiin kes­kus­te­lua, mi­ten myy­jäis­tuot­to saa­daan ka­saan: ko­leh­dil­la vai il­ta­pa­la­tar­joi­lun hin­noit­te­lul­la ja ar­pa­jai­sil­la. Pää­dyt­tiin aja­tuk­seen, et­tä en­nen ko­leh­tia pi­de­tään pu­heen­vuo­ro, jos­sa ker­ro­taan il­ta­pa­lan ole­van tar­jol­la il­man eri mak­sua. Ko­leh­din jäl­keen kuk­ka­rot ja pu­he­li­met saa­tai­siin pi­tää tas­kus­sa ja voi­tai­siin naut­tia seu­rus­te­lus­ta ja tar­joi­lus­ta il­man kii­ret­tä ar­po­jen os­toon ja na­rut­ta­maan. Lap­sil­le jär­jes­tet­täi­siin pien­tä oh­jel­maa kah­vi­tau­ol­le.

Kai­ke­ni­käi­set mu­ka­na jär­jes­te­lyis­sä

Myy­jäi­siä edel­tä­vä­nä tors­tai-il­ta­na ryh­mä nuo­ria ai­kui­sia ko­koon­tui toi­mi­ta­lol­le lei­po­maan her­kul­li­set pork­ka­na­pii­ra­kat jäl­ki­ruu­ak­si. Usein opis­ke­li­jan tiuk­ka ta­lous vai­keut­taa ko­to­na lei­po­mis­ta, mut­ta tal­koi­siin osal­lis­tu­mi­nen on­nis­tuu. Mat­ka­myy­jäis­ten vä­hen­nyt­tyä on tal­koi­den jär­jes­tä­mi­nen jää­nyt vä­hiin, jo­ten täl­lai­nen tal­koo­il­ta ko­et­tiin mu­ka­vak­si vaih­te­luk­si ar­keen.

Myy­jäis­ten al­ka­es­sa kau­nii­na ke­vä­til­ta­na saa­vuin toi­mi­ta­lol­le, mis­sä oli ha­vait­ta­vis­sa jär­jes­tä­jien kes­ken pien­tä jän­ni­tys­tä kä­vi­jä­mää­räs­tä. Täl­lä ker­taa myy­jäi­set jär­jes­tet­tiin jo al­kuil­las­ta ai­em­mas­ta il­ta­myy­jäis­ta­vas­ta poi­ke­ten. Pik­ku­hil­jaa oh­jel­man alet­tua li­sää myy­jäis­vie­rai­ta saa­pui pai­kal­le.

Tar­mo Ki­vi­o­jan pi­tä­män al­ku­ru­kouk­sen jäl­keen saa­tiin kuul­la syn­ty­taus­to­ja muu­ta­mis­ta jär­jes­tä­jien lau­let­ta­vak­si va­lit­se­mis­ta Sii­o­nin lau­luis­ta. Lo­puk­si vie­lä to­teu­tet­tiin kä­vi­jöi­den lau­lu­toi­vei­ta, joi­ta sai jät­tää myy­jäi­siin saa­pu­es­sa.

Toi­ve­lau­lu­jen jäl­keen lu­vas­sa oli il­ta­pa­lak­si mak­ka­ra­pe­ru­noi­ta ja jäl­ki­ruu­ak­si pii­rak­ka­kah­vit. Lap­sil­le ja­et­tiin sa­lin ovel­la pa­pe­ri­set ”ma­dot”, joil­la pää­si osal­lis­tu­maan on­gin­taan il­man eril­lis­tä mak­sua. On­gin­taa pyö­rit­ti­vät ai­kui­sen tu­el­la jär­jes­tä­jä­ryh­män var­hais­nuo­ret oi­kein an­si­ok­kaas­ti. Jo­kai­sel­le ha­luk­kaal­le löy­tyi so­pi­va teh­tä­vä myy­jäis­työs­sä­kin.

Eri­lai­sia myy­jäis­ta­pah­tu­mia

Il­ta­pa­lan ää­rel­tä ta­voi­tin Myl­ly­mä­en Hei­kin. Hän on ol­lut pit­kään va­rain­han­kin­ta­toi­mi­kun­nas­sa ja to­te­si heti pääl­lim­mäi­sik­si tun­nel­mik­si, et­tä on hie­noa, kun on it­se pääs­syt nyt myy­jäi­siin il­man omia vas­tui­ta jär­jes­te­lyis­tä.

– Lei­pä­työt ovat vie­neet ai­kaa niin pal­jon, et­tä en­sim­mäis­ten myy­jäis­ten ajan­koh­ta pää­si yl­lät­tä­mään it­se­ni­kin, Myl­ly­mä­ki ker­toi.

Toi­mi­kun­ta pyr­kii ke­hit­tä­mään ryh­mil­le suun­nit­te­lun tu­ek­si oh­jeis­tuk­sen vas­tai­suu­den va­ral­le. Yh­des­sä pöy­däs­sä is­tu­vien kans­sa tu­lim­me sii­hen lop­pu­tu­lok­seen, et­tä vaik­ka al­ku voi ol­la han­ka­laa, saam­me jat­kos­sa var­mas­ti mu­ka­val­la ta­val­la eri­lai­sia myy­jäis­ta­pah­tu­mia, kun laa­jem­man jou­kon ide­at saa­daan käyt­töön.

”Tah­to­si, Isä, ta­pah­tu­ko­hon”

Vat­sat täyn­nä oli hyvä is­tua seu­ra­sa­lin penk­kiin. Il­ta­har­tau­des­sa Tar­mo Ki­vi­o­jan teks­ti oli Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min yh­dek­sän­nes­tä lu­vus­ta. Eri­tyi­ses­ti sii­tä nou­si esiin jae 5: ”Niin kau­an kuin olen maa­il­mas­sa, minä olen maa­il­man valo.”

– Täl­lai­se­na va­lo­na me­kin saam­me us­ko­vai­si­na maa­il­mas­sa ol­la, to­te­si Tar­mo Ki­vi­o­ja har­tau­ten­sa lo­pul­la.

Le­vot­to­mas­sa maa­il­ma­na­jas­sa myy­jäis­ta­pah­tu­ma oli tur­val­lis­ta päät­tää vir­ren 558 sa­noi­hin: ”Tah­to­si, Isä, ta­pah­tu­ko­hon”. Vaik­ka ta­pah­tu­man val­mis­te­lu jäi vii­me het­keen, saa­tiin ko­kea yh­teyt­tä toi­siin us­ko­vai­siin ja py­säh­tyä Sii­o­nin lau­lu­jen sa­no­man ja ava­tun Raa­ma­tun ää­rel­le. Myy­jäis­ten ta­lou­del­li­nen ta­voi­te ylit­tyi. Tai­vaan Isä siu­na­si nä­mä­kin myy­jäi­set.