Opis­to­seu­ra­vies­tin­tä

Tu­le­van ke­sän Ra­nu­an opis­to­seu­ro­jen seu­ra­tun­nus on ”Lin­tu on huo­neen löy­tä­nyt” (Ps. 84:4). Tun­nuk­sen poh­jal­ta seu­ra­mer­kin on suun­ni­tel­lut ku­va­tai­de­po­lun opis­ke­li­ja Sai­ni­ma­ri Vähä. Vähä ker­too, et­tä alun pe­rin ku­va­tai­de­po­lun ja va­lin­nai­sen ku­va­tai­teen opis­ke­li­jat te­ki­vät omat eh­do­tuk­sen­sa seu­ra­mer­kik­si ja Vä­hän merk­ki va­lit­tiin jat­koon työs­tet­tä­väk­si.

Vähä teki al­ku­pe­räi­seen merk­kieh­do­tuk­seen muu­tok­sia seu­ra­toi­mi­kun­nan toi­vei­den poh­jal­ta. Esi­mer­kik­si vä­ri­maa­il­maan li­sät­tiin va­loi­suut­ta sym­bo­loi­maan us­kon tuo­maa iloa. Myös ih­mi­siä Vähä li­sä­si merk­kiin ku­vaa­maan seu­ra­kan­saa ja Ju­ma­lan val­ta­kun­taa. Pääs­ky­set pi­det­tiin mer­kis­sä en­nal­laan. Pääs­ky­siä voi aja­tel­la ih­mi­si­nä, jot­ka ovat löy­tä­neet Ju­ma­lan val­ta­kun­nan.

– Pääs­ky­nen oli luon­te­va va­lin­ta lin­tu­jen ku­vaa­mi­seen, sil­lä pääs­ky­nen on suo­sik­ki­lin­tu­ni ja mai­ni­taan li­säk­si psal­mis­sa, jos­ta seu­ra­tun­nus poi­mit­tiin, Vähä ker­too.

Vähä teki seu­ra­merk­kiä työs­tä­es­sään muu­ta­man ver­si­on, ja lo­pul­li­nen kuva on koot­tu näi­den pa­la­sis­ta. Suun­nit­te­li­jal­le oli tär­ke­ää teh­dä työ kä­sin, ja tek­nii­kak­si va­li­koi­tui ak­ryy­li­vä­rit. Alun pe­rin pa­le­tis­sa oli vii­si vä­riä: mus­ta, val­koi­nen, si­ni­nen, pu­nai­nen ja kel­tai­nen. Lo­pul­ta Vähä pois­ti mus­tan pa­le­tis­ta ko­ko­naan, jol­loin vä­ri­maa­il­ma sai ny­kyi­sen raik­kaan muo­ton­sa. Suun­nit­te­li­ja koki mer­kin­te­kop­ro­ses­sin mie­len­kiin­toi­se­na myös tek­ni­ses­ti; kont­ras­tin ja var­jo­jen luo­mi­nen il­man mus­taa toi oman vi­vah­teen­sa työs­ken­te­lyyn. Ylei­ses­ti hän to­te­aa tyy­lin­sä ole­van imp­res­si­o­nis­ti­nen; työs­ken­te­ly­tyy­li on no­pea, ja yleis­ku­va on yk­si­tyis­koh­tia tär­ke­äm­pi. Esi­merk­ki­nä täs­tä Vähä mai­nit­see po­jan, joka is­tuu isän­sä ol­ka­pääl­lä.

– Se tuli mie­leen no­pe­a­na ide­a­na, ja pää­tin maa­la­ta sen. Us­ko­mi­sen ilo näh­dään usein lap­sis­sa, ja ajat­te­len et­tä se voi ol­la isä, joka kan­nat­te­lee las­ta ol­ka­pääl­lään. Täs­sä voi­si ol­la taus­tal­la esi­mer­kik­si ta­ri­na, jos­sa isä ja poi­ka on löy­tä­neet us­ko­mi­sen ilon ja ovat nyt ko­ke­mas­sa opis­to­seu­ro­ja yh­des­sä.

Kai­ken kaik­ki­aan suun­nit­te­lup­ro­ses­si on ol­lut nuo­ren tai­tei­li­jan mu­kaan mie­lui­sa. Vähä to­te­aa­kin:

– Tosi siis­tiä, et­tä an­ne­taan nuo­ril­le mah­dol­li­suus teh­dä täl­lais­ta. Ko­ke­muk­se­na tämä on ol­lut tosi hie­no, ja opin sen ai­ka­na pal­jon uut­ta, esi­mer­kik­si uu­sia tek­nii­koi­ta!