Päi­vä­mies

Tä­män vii­kon Päi­vä­mie­hen pää­kir­joi­tus kään­tää kat­seet uu­teen vuo­teen. "Us­ko Ju­ma­laan an­taa pers­pek­tii­viä myös eri­lai­siin tu­le­vai­suut­ta luo­taa­viin en­nus­tei­siin: pä­te­vim­mät­kin niis­tä ovat vain ih­mis­ten te­ke­miä. Väis­ty­vä vuo­si on näyt­tä­nyt, et­tei ih­mi­nen näe elä­mään­sä ko­vin­kaan pit­käl­le."

Pää­kir­joi­tus ker­too, mi­ten Isä ei ole ker­to­nut edes Po­jal­leen, mil­loin ih­mis­kun­nal­le tu­lee lop­pu. Sen vuok­si ih­mis­ten­kään ei tar­vit­se ar­vail­la vas­taus­ta. Jee­suk­sen so­vi­tus­työ­hön tur­vau­tu­va on ai­na val­mis.

Voit lu­kea pää­kir­joi­tuk­sen verk­ko­leh­den etu­si­vul­ta koh­das­ta "Pää­kir­joi­tus". Toi­mi­tus toi­vot­taa kai­kil­le lu­ki­joil­le Ju­ma­lan siu­naa­maa uut­ta vuot­ta 2021.

Jot­kut et­si­vät pol­ku­aan

kä­sien vii­vois­ta,

ky­sy­vät koh­ta­lo­aan

täh­tien kyl­mis­tä mer­keis­tä.

Ju­ma­lan lap­sen päi­vä

Isän ra­kas­ta­vas­sa kä­des­sä.

Enem­pää ei tar­vit­se tie­tää.

Mar­jut Van­nas, Juh­lat lä­hes­ty­vät si­nua. (SRK 2010)