Tuuli:
Helmikuisena perjantai-iltapäivänä pakkauduimme isosporukalla autoon ja suuntasimme kohti Siikatörmän leirikeskusta. Tunnelma autossa oli jännittynyt, mutta leppoisa. Kaikilla meillä isosista tuntui olevan odotuksia tulevalta viikonlopulta.
Pohdin, mitä seuraavat päivät toisivat tullessaan, sillä omasta rippikoulustani oli jo muutama vuosi aikaa ja tämä oli minulle ensimmäinen rippileiri isosena. Olin kuitenkin luottavaisin mielin, sillä olimme kokoontuneet leirin isännän sekä muiden isosten kanssa aiemmin viikolla suunnittelemaan leiriä. Silloin olimme myös keskustelleet isosen tehtävistä ja vastuusta.
Kuin huomaamatta perjantai-ilta hurahti nopeasti majoittautumisen ja toisiimme tutustumisen merkeissä. Kysyimme rippikoululaisilta, mitä odotuksia heillä oli rippikoulusta. Esiin nousi usein toive siitä, että rippileiriltä löytäisi uusia ystäviä ja että oma usko vahvistuisi. Ensimmäinen ilta oli turvallista päättää isosten lauluun:
Ilta saapuu jälleen, yö jo yllättää.
Tiedät, lapsoseni, ettet yksin jää,
taivaan Isä meitä suojaa siunaten.
Kädet yhteen liitä, kiitä rukoillen.
Milja:
Lauantai-aamuna ruokalaan päin vaelteli virkeän tai unisen oloisia rippikoululaisia riippuen siitä, kuinka monta tuntia kukin oli nukkunut. Lauantaihin mahtui oppitunteja, pelejä ja leikkejä ja isosten järjestämää iltaohjelmaa. Hauskojen sketsien jälkeen rauhoituimme takkahuoneeseen iltahartauteen.
Leiriläisten ja isosten välille syntyi vielä keskusteluja kellon lähestyessä keskiyötä. Juttelimme monenlaisista aiheista, esimerkiksi uskonasioista ja koulusta. Kun leiriläiset alkoivat nukkumaan, palaveerasi isosporukka vielä kerraten päivän tapahtumia.
Sunnuntain ohjelmaan kuului aamuhartaus, jumalanpalvelus ja oppitunteja. Aamun vaihduttua päivään käytäviltä alkoi kuulua imurin hurinaa ja roskasäkkien rapinaa. Huoneiden siivous sujui nopeasti, ja aikaa jäi vielä pelata pingistä, sählyä ja spikeä leirikeskuksen sisätiloissa. Leiri oli päättymässä, enää oli jäljellä loppuhartaus, isosten laulu sekä yhdessä laulettava Siionin laulu 209, Jumalan rauhaan jälleen. Kun viimeinenkin isonen oli ahtautunut Ouluun päin vievään Transportteriin, pystyi jo rentoutumaan. Leiri oli mennyt hyvin, ja sieltä jäi isosellekin mietittävää ja matkaeväitä.
Iloinen puheensorina ja pienet nokoset oli keskeytettävä, kun me isoset lähdimme eri suuntiin ja sanoimme toisillemme Jumalan rauhaan.
Isoset Milja & Tuuli, Siikatörmän 11. rippileiri
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys