JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Tahto on riittänyt

24.8.2024 8.10

Juttua muokattu:

2.1. 14:51
2025010214512520240824081000

Tar­ja Kor­ri

"Ar­mo ol­koon teil­le ja rau­ha Ju­ma­lal­ta mei­dän Isäl­täm­me ja Va­pah­ta­jal­tam­me Her­ral­ta Jee­suk­sel­ta Kris­tuk­sel­ta. Rak­kaat ys­tä­vät. Te olet­te nyt tul­leet kaik­ki­tie­tä­vän ja kaik­ki­nä­ke­vän Ju­ma­lan kas­vo­jen eteen ra­ken­ta­maan avi­o­liit­toa ja ru­koi­le­maan sil­le yh­des­sä mei­dän kans­sam­me Tai­vaan Isän run­sas­ta siu­naus­ta." Näin al­koi Val­de Pa­lo­lan pi­tä­mä vih­ki­pu­he häis­säm­me 36 vuot­ta sit­ten.

Pa­lo­la pu­hui, mi­ten Ju­ma­la it­se on aset­ta­nut avi­o­lii­ton ja Va­pah­ta­ja on sen vah­vis­ta­nut (Mark. 10:6–9). Avi­o­liit­to on pyhä, ja avi­o­puo­li­so on suu­ri Ju­ma­lan lah­ja. Kun on saa­nut lah­jan, on myös halu vaa­lia sitä hy­vin. Kun mo­lem­mat vaa­li­vat avi­o­lii­ton lah­jaa hy­vin, avi­o­liit­to on on­nel­li­nen. Sil­loin ko­dis­sa saa to­teu­tua apos­to­lin ke­ho­tus: "Toi­nen toi­sen­ne kun­ni­oit­ta­mi­ses­sa kil­pail­kaa kes­ke­nän­ne" (Room. 12:10). Täl­löin ko­dis­sa val­lit­see myös an­teek­si­an­ta­mus ja ym­mär­tä­mys tois­ta koh­taan. "Ol­kaa no­pe­at pyy­tä­mään toi­sil­tan­ne an­teek­si, mut­ta ol­kaa vie­lä no­pe­am­mat an­ta­maan an­teek­si. Täs­sä asi­as­sa te saat­te suo­ras­taan kil­pail­la kes­ke­nän­ne", Pa­lo­la ke­hoit­ti.

Hän muis­tut­ti mei­tä tur­vau­tu­maan kai­kes­sa Tai­vaan Isän suo­jaan ja var­je­luk­seen. "Muis­ta­kaa, et­tä kaik­ki myö­tä­käy­mi­nen ja kaik­ki vas­toin­käy­mi­nen tu­lee tai­vaal­li­sel­ta Isäl­tä. Hy­vä­nä päi­vä­nä, kun on myö­tä­käy­mis­tä, ol­kaat val­miit ylis­tä­mään Ju­ma­lan hy­vyyt­tä ja kiit­tä­mään hä­nen rak­kaut­tan­sa. Vas­toin­käy­mis­ten päi­vi­nä, joi­ta me ih­mi­set tar­vit­sem­me elä­mäm­me var­rel­la säi­ly­äk­sem­me lap­sen­kal­tai­si­na, täl­löin muis­ta­kaa tur­vau­tua tai­vaal­li­sen Isän apuun."

En­nen vih­ki­mis­tä saim­me vie­lä jää­dä evan­ke­liu­min siu­nauk­sen al­le. Tä­män evan­ke­liu­min va­ras­sa ja voi­mas­sa mei­dät saa­tel­tiin yh­tei­sel­le mat­kal­le.

Kun kak­si vä­hän­kään eri­lai­sis­ta per­hees­tä tul­lut­ta ih­mis­tä al­kaa asua yh­teis­tä ta­lout­ta, tar­vi­taan pal­jon so­peu­tu­mis­ta, hy­väk­sy­mis­tä ja komp­ro­mis­se­ja. Tu­lee vas­tuu it­sen­sä li­säk­si toi­ses­ta ih­mi­ses­tä ja mo­nes­ti myös yh­tei­sis­tä lap­sis­ta. Ei voi­kaan enää men­nä ja har­ras­taa sa­mal­la ta­val­la kuin yk­sin ol­les­saan, vaan pi­tää ot­taa huo­mi­oon myös toi­sen me­not ja las­ten­hoi­to­vuo­rot. Mi­ten ja­e­taan ra­hat sekä työt ja vas­tuut ko­dis­ta? Haa­veet ja ta­voit­teet voi­vat ol­la hy­vin­kin eri­lai­sia. Mikä oli­si kul­tai­nen kes­ki­tie, et­tä mo­lem­mat ko­ki­si­vat tul­leen­sa kuul­luik­si? Tu­lee­ko omis­ta ys­tä­vis­tä myös yh­tei­siä ys­tä­viä, ja saa­daan­ko uu­sia per­heys­tä­viä, joi­den kans­sa kum­man­kin on mu­ka­va ol­la?

Vih­ki­va­las­sa lu­va­taan, et­tä tah­do­taan ra­kas­taa myö­tä- ja vas­toin­käy­mi­sis­sä. Se ei ole ai­na help­poa. Työn pai­neet, las­ten kas­vat­ta­mi­sen huo­let, kii­re ja jopa ylei­nen maa­il­man­ti­lan­ne saat­ta­vat saa­da her­mot ki­ris­ty­mään niin, et­tä toi­sen mie­li­pi­tei­tä on vai­kea kuun­nel­la ja hy­väk­syä. Voi myös ereh­tyä luu­le­maan, et­tä puo­li­so on aja­tus­ten­lu­ki­ja, ja jou­tuu­kin to­te­a­maan, et­tei hän ole. Jos­kus joku asia saat­taa kas­vaa omas­sa mie­les­sä isok­si möy­kyk­si, kun sitä ei saa sa­not­tua ää­neen. Kun sen saa sa­not­tua, se on­kin vain ta­val­li­nen asia, joka saa­daan hoi­det­tua.

An­teek­si­an­ta­mis­ta ja -pyy­tä­mis­tä ei voi lii­kaa ko­ros­taa. Vaik­ka vih­ki­pu­hees­sa ke­ho­tet­tiin kil­pai­le­maan sii­nä asi­as­sa, en ai­na­kaan it­se­ä­ni löy­dä voit­ta­jan pai­kal­ta. Jos­kus voi louk­kaan­tua jos­tain asi­as­ta niin, et­tei toi­nen ole edes huo­man­nut lou­kan­neen­sa, ja saat­taa ku­lua ai­kaa, en­nen kuin asi­an jak­saa ot­taa pu­heek­si. On käy­nyt niin­kin, et­tä on sa­noil­la an­ta­nut an­teek­si, mut­ta sy­dän ei ole ol­lut sii­nä mu­ka­na. Sil­loin asia on pi­tä­nyt ot­taa uu­del­leen pu­heek­si, ja ker­toa, et­tä en vie­lä jak­sa­nut an­taa an­teek­si, ja kes­kus­tel­la li­sää. Kun sy­dän­kin on val­mis an­teek­si­an­toon, asia on help­po kor­ja­ta ja unoh­taa.

Kun lap­set ja muut per­he­ryh­mäm­me jä­se­net on­nit­te­li­vat hää­päi­väm­me joh­dos­ta, kii­tin ja vas­ta­sin heil­le, et­tä mu­ka­na on ol­lut ylä- ja ala­mä­keä, ta­sa­maa­ta ja mut­kia, mut­ta tah­to on kui­ten­kin riit­tä­nyt. On ol­lut pal­jon ta­val­lis­ta ar­kea ja suu­ria juh­la­het­kiä. Lap­sen syn­ty­mä on ai­na ol­lut py­säyt­tä­vä het­ki. Kun saa juu­ri syn­ty­neen vau­van sy­liin, voi vain kiit­tää ja ih­me­tel­lä Ju­ma­lan hy­vyyt­tä suu­res­ta lah­jas­ta. Sa­mal­la tu­lee huo­li ja mur­he­kin sii­tä vas­tuus­ta, mi­ten saa lap­sen kas­va­tet­tua ja var­jel­tua pa­han maa­il­man kes­kel­lä.

Yh­tei­nen pää­mää­rä avi­o­lii­tos­sam­me on ol­lut kan­ta­va­na voi­ma­na. Vaik­ka kum­mal­la­kin on omi­a­kin har­ras­tuk­sia, ys­tä­viä ja reis­su­ja, seu­roi­hin läh­te­mi­nen on ol­lut ai­na yh­tei­nen ja tär­kein asia. Siel­tä on löy­ty­nyt myös ys­tä­viä, joi­den kans­sa ar­kea ja juh­laa on saa­nut ja­kaa.

Vih­ki­kaa­van lo­pus­sa lu­et­tiin yh­tei­nen esi­ru­kous, jos­sa pyy­det­tiin tär­keim­piä asi­oi­ta: "Kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la, lau­pi­as Isä. El­let sinä huo­net­ta ra­ken­na niin sen ra­ken­ta­jat tur­haan vai­vaa nä­ke­vät. Yh­dis­tä näi­den avi­o­puo­li­soi­den sy­dä­met rak­kau­des­sa toi­siin­sa ja py­hi­tä hei­dän avi­oe­lä­män­sä ni­me­si kun­ni­ak­si. Au­ta hei­tä ra­ken­ta­maan koti, jos­sa us­ko, toi­vo ja rak­kaus val­lit­se­vat. An­na heil­le Py­hän Hen­ke­si voi­ma, et­tä he si­nun siu­naa­mi­na­si eläi­si­vät rau­has­sa. Var­je­le hei­dän ruu­miin­sa ja sie­lun­sa. An­na apu­si, et­tä he kil­voit­te­li­si­vat hy­vän us­kon­kil­voi­tuk­sen ja pää­si­si­vät ker­ran iä­i­seen ko­tiin. Kuu­le mei­tä Jee­suk­sen Kris­tuk­sen, mei­dän Her­ram­me täh­den."

TarjaKorri
Kotimme Nivalassa on minulle tärkeä paikka. Siellä on ollut elämäntehtäväni perheen parissa ja siellä teen yritykseemme liittyviä töitä. Vapaa-aika kuluu paljolti käsitöiden parissa. Ystävät ovat minulle tärkeitä. Heidän kanssaan kyläilyt ja keskustelut ovat elämäni suola. Kirjoituksistani voi antaa palautetta: korritarja@gmail.com.
22.1.2025

Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä.

Room. 12:12

Viikon kysymys