Jumala hallitsee myös sielunvihollista
H. V.
H. V.
Teuvo Mononen
Kautta aikain on pohdittu Jobin kirjan kysymyksiä: Mikä on pahan alkuperä? Kiinnostaako Jumalaa maalliset asiat? Välittääkö hän minun asioistani? Kaiken yli nousee kysymys: miksi hyvät ihmiset joutuvat kärsimään? Paras vastaus löytyy ristin tiestä, mutta Jobin kirjasta kannattaa tutkia hyvän ja pahan välistä taistelua.
Jos Jumala olisi paha, ei kärsimys olisi ongelma. Mutta kun Jumala on hyvä, kärsimyksestä tulee ongelma. Job itse uskoo, että on vain yksi Jumala, joka on suhteessa luotuihinsa. Hän on kaikkivaltias, hyvä ja huolehtivainen. Yksi Jobin kirjan viesti onkin se, kuinka Jumala tekee itsensä meille tunnetuksi ajallisen elämän keskellä.
Sananlaskuissa opetetaan, että huono elämä johtaa kärsimykseen. Tämä pitää usein paikkansa, mutta ei aina. Vanhan testamentin juutalaiset uskoivat, että Jumalan oikeudenmukaisuuden tuli näkyä tässä elämässä, koska kaikki hyvät ja pahat menevät samaan paikkaan. Kristityillä on toisenlainen näkemys: tämän ajan kärsimys on pientä verrattuna siihen hyvään, jota saamme kokea taivaassa.
Vain Jumalalla on kyky olla kaikkialla
Jobin kirjassa Jumala ja sielunvihollinen kohtaavat taivaassa. Sielunvihollinen on yksi enkeleistä, jonka tehtävä on raportoida Jumalalle maan päällä tehdyistä synneistä. Sielunvihollinen oli tullut siihen tulokseen, ettei kukaan voi rakastaa Jumalaa hänen itsensä takia, vaan ihmiset rakastavat vain sen takia, mitä hyötyä siitä on heille itselleen. Jumala kysyy sielunviholliselta, onko hän tavannut Jobia maan päällä. Ja Jumala väittää, että Job rakastaa häntä, koska hän rakastaa Jobia, eikä se johdu Jobin saamasta siunauksesta. Siihen sielunvihollinen sanoo, että kyllä Jobkin kiroaisi, jos Jumala ottaisi siunauksensa pois. Tästä syntyy asetelma, josta Job ei tiedä.
Jobin kirjasta näemme, että sielunvihollisen liikkuminen on rajallista. Sillä ei ole Jumalan kykyä olla yhtaikaa läsnä kaikkialla. Kreikkalainen ajattelutapa oletti, että on luonnollisia asioita ja yliluonnollisia asioita. Sen mukaan sielunvihollinen olisi yliluonnollinen ja Jumalan rinnalla tasavertaisena voimassa ja vallassa. Raamatun mukaan maailmassa toisella puolella on Luoja ja toisella puolella hänen luotunsa, joihin myös kuuluu sielunvihollinen. Jumalan vastustaja ei ole kaikkivoipa, kaikkitietävä ja kaikkialla läsnä oleva, vaan pelkkä luotu olento. Siksi se tarvitsi Jumalan luvan käydäkseen Jobin kimppuun. Uudessa testamentissa Jumala lupaa uskoville, että heitä ei kiusata yli heidän voimiensa, koska Jumala hallitsee myös kiusaajaa.
Jumalan pelko karkotti pahan
Joudumme kysymään, oliko Jobin suurin tuska fyysistä varsin kovissa kivuissa, vai oliko se sosiaalista, kun ihmiset siirtyivät mieluummin kadun toiselle puolen, ettei heidän tarvinnut kohdata häntä ja nuoret vielä nauroivat hänelle. Vai oliko tuska henkistä laatua: miksi ahdistavat asiat tulivat hänelle ilman hänen omaa syytään? Vaiko hengellistä, koska hän koki menettäneensä yhteyden Jumalaan? Hänhän huusi Jumalan puoleen ja pyysi, että saisi hänet löytää, puhua hänelle ja jopa halusi riidellä hänen kanssaan. Eikö juuri tässä ollut todellisin ja syvin kipu? Ajallinen ahdistus vain kasvaa, jos tuntuu, että Jumala on kaukana eikä kuule enää.
Jobin voiton salaisuus oli siinä, että hän pelkäsi Jumalaa ja se karkotti pahan. Jos ihmiseltä puuttuu Jumalan pelko, synti ei aiheuta enää huolta. Jumala on luvannut antaa kristityille tulevaisuuden ja toivon, ei vastausta kaikkiin ajallisen elämän kysymyksiin.
Kärsimyksellä on tarkoitus Jumalan suunnitelmissa, mutta tulee päivä, jolloin kaikki olemme suuren tuomioistuimen edessä. Siellä avautuu se, mikä meiltä on täällä salattua. Siellä avautuu meille niin kärsimyksen kuin myös sovituksen ja anteeksiantamuksen suuri salaisuus.
Päivämiehessä ja Siionin lähetyslehdessä on tällä viikolla aiheena henkimaailma.
– Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme. Matt. 1:23
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
