JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Luonnon kauneus inspiroi suvivirren sanojen syntyyn

Artikkelit
17.6.2023 7.00

Juttua muokattu:

16.6. 10:45
2023061610451720230617070000

Erkki Alasaarela

Erkki Alasaarela

Itä­me­res­sä on Ruot­sil­le kuu­lu­va Got­lan­nin saa­ri. Su­vi­vir­ren sa­nat syn­tyi­vät siel­lä yli 300 vuot­ta sit­ten. Oli ju­han­nu­saa­mu 1694. En­nen ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen al­kua pap­pi Is­ra­el Kol­mo­din kä­ve­li kirk­ko­puis­tos­sa. Luon­non kau­neus pu­hut­te­li hän­tä niin ko­vas­ti, et­tä hän puki tun­te­muk­sen­sa ru­nok­si. Kun ru­nol­le löy­tyi sä­vel ruot­sa­lai­ses­ta kan­san­lau­lus­ta, su­vi­vir­si oli val­mis. Se kään­net­tiin oi­tis suo­mek­si ja otet­tiin vuon­na 1701 Suo­men kir­kon vir­si­kir­jaan.

Su­vi­vir­si toi loh­tua hä­dän kes­kel­le

Jos Got­lan­nin kesä oli vuon­na 1694 kau­nis, sa­maa ei voi sa­noa Suo­men ke­säs­tä. 1400-lu­vul­la maa­pal­lon il­mas­to kyl­me­ni, kun Luo­ja sal­li pik­ku­jää­kau­den tul­la. Sitä en­nen Suo­mes­sa­kin oli nau­tit­tu jopa ny­kyis­tä läm­pi­mäm­mis­tä il­mois­ta. Nyt ke­sis­tä tuli niin kyl­miä, et­tä vil­ja- ja he­del­mä­sa­to ei eh­ti­nyt val­mis­tua. Sen seu­rauk­se­na ih­mi­siä ja eläi­miä kuo­li pal­jon näl­kään ja sai­rauk­siin.

Eri­tyi­sen pa­ho­ja ka­to­vuo­sia Suo­mes­sa ko­et­tiin juu­ri su­vi­vir­ren syn­ty­ai­koi­hin. Pel­lot läm­pe­ni­vät kyl­vö­kun­toon vas­ta ju­han­nuk­sen jäl­keen ja tal­vi tuli niin ai­kai­sin, et­tä vil­ja ei eh­ti­nyt tuot­taa sa­toa. Vie­lä 1860-lu­vul­la an­ka­ria hal­la- ja kuo­lin­vuo­sia oli sii­nä mää­rin, et­tä ko­ko­nai­set ky­lät au­ti­oi­tui­vat.

Mik­si su­vi­vir­si otet­tiin sit­ten meil­lä vir­si­kir­jaan, jos sen ku­vaus iha­nas­ta ke­säs­tä ei vas­tan­nut to­del­li­suut­ta? Tut­ki­ja Es­ko M. Lai­ne on sel­vit­tä­nyt, et­tä kan­sa ru­koi­li su­vi­vir­ren sa­noil­la, et­tä läm­pi­mät ke­sät koit­tai­si­vat jäl­leen. Toki vä­lil­lä oli ke­siä, joi­na vil­ja eh­ti val­mis­tua, mut­ta kun hal­la- ja kuo­lon­ke­sät taas tu­li­vat, su­vi­vir­res­tä tuli hau­ta­jais­vir­si. Kan­sa vei­sa­si sitä hau­ta­jai­sis­sa aja­tel­len, et­tä iha­na suvi koit­taa us­ko­vai­sil­le vas­ta tai­vaas­sa.

Kun il­mat sit­ten Ju­ma­lan tah­dos­ta läm­pe­ni­vät, hau­ta­jai­sis­sa vei­sa­tus­ta su­vi­vir­res­tä tuli iha­nan ke­sän ylis­tys. Ja kun kan­sa­kou­lu­ja pe­rus­tet­tiin, lap­set opet­te­li­vat lau­la­maan su­vi­vir­ren kou­lun päät­tä­jäi­sis­sä ul­koa. Myös ju­han­nus­kir­kois­sa ja ke­sä­juh­lis­sa sitä lau­let­tiin. 1920-lu­vul­la su­vi­vir­res­tä tuli Suo­men ke­sän tun­nus­lau­lu. Jopa työ­vä­ki vei­sa­si sitä aja­tel­len, et­tä vir­si ylis­tää työn­te­on ar­voa.

Tätä taus­taa vas­ten tun­tuu ih­meel­li­sel­tä vii­me­ai­kai­nen kes­kus­te­lu sii­tä, et­tä su­vi­vir­si pi­täi­si pois­taa kou­lun ke­vät­juh­lis­ta tai sen sa­nat tu­li­si muut­taa si­ten, et­tä vir­si ei louk­kai­si kirk­koon kuu­lu­mat­to­mien las­ten tun­tei­ta. On­nek­si tämä esi­tys ei ole men­nyt läpi. Su­vi­vir­ren suo­si­os­ta ker­too, et­tä sen sa­no­ja ei ole saa­nut vir­si­kir­jan uu­dis­tuk­sis­sa muut­taa. Toi­nen sa­man­lai­nen vir­si on En­ke­li tai­vaan. Kan­sa on ha­lun­nut lau­laa nuo rak­kaik­si tul­leet vir­ret tu­tuil­la sa­noil­la.

Vir­si soi kii­tos­ta pe­las­tuk­ses­ta

Su­vi­vir­si ylis­tää ke­sän kau­neut­ta ja Ju­ma­lan hy­vyyt­tä. En­nen muu­ta se soi kii­tos­ta Ju­ma­lan val­mis­ta­mas­ta pe­las­tuk­ses­ta. Pe­las­tuk­sen ku­vai­lus­sa Kol­mo­din ker­ta­si Raa­ma­tun käyt­tä­miä kie­li­ku­via. ”Ei ver­tais­ta­si sul­le, sä lil­ja Saa­ro­nin. Suo ar­mos lah­jat mul­le ja kas­te Sii­o­nin. Kun Hen­kes vir­voi­tuk­sen vain sie­lu saa­nut on, ke­väi­sen kau­nis­tuk­sen se saa kuin Li­ba­non.”

Je­sa­jan ku­vaa lu­vus­sa 35: ”Aa­vik­ko iloit­see, au­ti­o­maa iloit­see, aro rie­muit­see, se puh­ke­aa kuk­kaan! Kuin lil­ja kuk­ki­koon maa, se rie­muit­koon, huu­ta­koon ää­neen! Sen osak­si tu­lee Li­ba­no­nin kun­nia, Kar­me­lin ja Saa­ro­nin iha­nuus. Kaik­ki saa­vat kat­sel­la Her­ran kun­ni­aa, mei­dän Ju­ma­lam­me iha­nuut­ta.” (Jes. 35:1–2.) Teks­ti ker­too sii­tä, et­tä Ju­ma­la luo jat­ku­vas­ti uut­ta.

Li­säk­si Kol­mo­din ker­ta­si su­vi­vir­res­sä Raa­ma­tun koh­taa, jos­sa Hoo­sea Ju­ma­lan suu­na va­kuut­taa: ”Minä vir­voi­tan Is­ra­e­lin kuin aa­mu­kas­te, ja niin se ku­kois­taa kuin lil­ja ja tun­kee juu­ren­sa maa­han kuin Li­ba­no­nin set­ri. Sen ver­sot le­vi­ä­vät, se kas­vaa kau­niik­si kuin olii­vi­puu, se tuok­suu kuin Li­ba­non.” (Hoos. 14:6–7.) Kor­ke­as­sa vei­sus­sa Kris­tuk­sen seu­ra­kun­ta­mor­si­an ihas­te­lee Sa­lo­mon mor­si­a­men suul­la, mi­ten kau­nis hän on: ”Olen Saa­ro­nin ke­to­jen kuk­ka, laak­so­jen lil­ja” (Lau­lu­jen. l. 2:1).

Sa­nat so­pi­vat tä­hän päi­vään

Tämä kaik­ki, mis­tä pro­fee­tat pu­hui­vat ja su­vi­vir­res­sä lau­le­taan, on tot­ta tänä päi­vä­nä. Et­sik­ko­a­jan Ju­ma­lan lap­si­na tun­nem­me, mi­ten ar­mo­au­rin­ko evan­ke­liu­min so­vin­to­saar­nas­sa pais­taa ja Py­hän Hen­gen tuu­li läm­pi­mä­nä hel­lun­tain tuu­le­na pu­hal­taa. Täl­lais­ta evan­ke­liu­mia ja läm­pöä me tar­vit­sem­me, kun kyl­mät ek­sy­tys­ten tuu­let pu­hal­ta­vat ja tah­to­vat sam­mut­taa us­kon lie­kin sy­dä­mel­tä. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa on avoin läh­de syn­tiä ja saas­tai­suut­ta vas­taan. Tätä jo pro­feet­ta Sa­kar­ja päi­vi­nään ihas­te­li. (Sa­kar­ja. 3:1.) Tuon läh­teen vesi ei sa­men­nu, vaik­ka sii­hen mi­ten pal­jon syn­tiä upo­tet­tai­siin.

Ar­tik­ke­li on tii­vis­tel­mä har­tau­des­ta, joka on pi­det­ty Ou­lun Ry:n ke­vät­juh­las­sa 21.5.2023.