Es­ko Kor­ke­a­kos­ki, KT, do­sent­ti

Kul­la­kin ai­ka­kau­del­la ovat omat ko­ti­kas­va­tuk­sen käy­tän­tön­sä. Di­gi­ai­ka on muut­ta­nut va­jaan kym­me­nen vuo­den si­säl­lä sel­väs­ti käy­tän­tö­jä myös ko­deis­sa, ja erot ko­tien vä­lil­lä ovat li­sään­ty­neet. Ai­neel­li­sia re­surs­se­ja on nyt enem­män, mut­ta mi­ten on käy­nyt vuo­ro­vai­ku­tuk­sen? No­pe­at muu­tok­set haas­ta­vat osaa­mi­sen. Mi­ten koh­taam­me tuon haas­teen?

Tut­ki­mus­tie­to ko­ros­taa ko­ti­kas­va­tuk­sen mer­ki­tys­tä. Pro­fes­so­ri Lea Pulk­ki­nen to­te­aa, et­tä nuor­ten ke­hi­tyk­sen taus­ta­se­lit­tä­jä on eri­tyi­ses­ti ko­ti­kas­va­tus. Vuo­ro­vai­ku­tus on sen ydin­tä. Pro­fes­so­ri Lii­sa Kel­ti­kan­gas-Jär­vi­nen kat­soo, et­tä vuo­ro­vai­ku­tus on avain las­ten ym­mär­tä­mi­seen. Vuo­ro­vai­ku­tuk­sen mää­rä ja laa­tu mää­rit­tä­vät kaik­kia ih­mis­suh­tei­ta.

Las­ten hy­vin­voin­ti ja yk­si­löl­li­nen kas­vu kuu­lu­vat pe­rus­tus­la­kim­me mu­kaan myös jul­ki­sen val­lan teh­tä­viin (PeL 731/1999, 19 §). Kir­jauk­sen to­teu­tu­mi­nen oli­si en­si­ar­vois­ta.

Van­hem­pien suh­de on las­ten koti

Hyvä avi­o­suh­de an­taa ti­laa las­ten per­soo­nal­lis­ten nor­mien ke­hi­tyk­sel­le. Elä­mi­sen mie­lek­kyys nou­see ko­din ih­mis­suh­teis­ta ja per­heen te­ke­mis­ten vi­rik­keis­tä.

Pro­fes­so­ri An­na Rot­kirc­hin mie­les­tä ”ruu­tu” ra­paut­taa pa­ri­suh­tei­ta. Hän to­te­aa, et­tä hy­vin­voin­nin kan­nal­ta va­kaat ja kes­tä­vät lii­tot ovat toi­vot­ta­vim­pia. Täl­lai­set lii­tot ovat ihan­teel­li­sia yh­teis­kun­nan­kin kan­nal­ta.

Jos van­hem­mil­la on myön­tei­nen tun­ne­si­de toi­siin­sa ja lap­siin­sa sekä yh­tä­läi­set vel­vol­li­suu­det kas­vat­ta­ji­na, on ase­tel­ma hy­vä­en­tei­nen. Se tu­kee ko­din ta­sa­pai­nois­ta il­ma­pii­riä.

Py­sy­väk­si jäh­met­ty­nyt val­ta­tais­te­lu pa­ri­suh­teis­sa uu­vut­taa, re­pii ja la­tis­taa. Sii­nä tais­te­lus­sa on vain hä­vi­ä­jiä.

Syyt suh­de­sol­mui­hin ei­vät ai­na joh­du pa­ri­suh­teis­ta si­nän­sä. Syyt voi­vat ol­la toi­saal­la. Osa­puo­lil­la, tai toi­sel­la heis­tä, elä­mä voi ol­la syk­ky­räl­lä. Var­ma tie­to sii­tä, mis­tä on kyse, aut­taa. Tar­vit­ta­es­sa kan­nat­taa ha­kea apua am­mat­ti­aut­ta­jal­ta.

Van­hem­pien auk­to­ri­teet­ti syn­tyy ko­din hal­lit­se­mi­ses­ta, ra­jo­jen aset­ta­mi­ses­ta ja pi­tä­mi­ses­tä sekä so­si­oe­mo­ti­o­naa­li­sen kiin­tey­den yl­lä­pi­dos­ta. Van­hem­pain­kou­lun aja­tus­ta­kin on poh­dit­tu. Rau­ha­nyh­dis­tys­ten työ­muo­dois­sa aja­tus jo joil­ta­kin osin to­teu­tuu­kin.

Kun rak­kau­den Hen­ki val­lit­see ko­deis­sa, on val­mius pyy­tää ja an­taa an­teek­si. Van­hem­muus ky­syy li­säk­si kyp­sää ih­mi­syyt­tä. Se­kin kart­tuu vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa, ereh­dyk­sis­tä op­pia ot­ta­en.

Van­hem­pien ja las­ten suh­teet

Jos las­ten suh­teet van­hem­piin ovat hy­vät, se hel­pot­taa kaik­kea kas­va­tus­työ­tä.

Lap­set ovat vie­lä ala­kou­lui­käi­si­nä­kin yl­lät­tä­vän val­mii­ta per­heen har­ras­tuk­sil­le. In­nos­tus­ta saa jopa hil­li­tä. He ovat täyn­nä toi­min­ta­tar­moa, ta­ri­noi­ta, ky­sy­myk­siä ja ko­kei­lun­ha­lua. Ute­li­ai­suut­ta kan­nat­taa ruok­kia ja tar­jo­ta uu­den op­pi­mi­seen haas­tei­ta.

Ti­las­to­kes­kuk­sen ajan­käyt­tö­tut­ki­muk­sen (2009) mu­kaan van­hem­pien ai­ka las­ten kans­sa on vä­he­ne­mäs­sä. Mo­net ajan­käy­tön va­lin­nat na­ker­ta­vat per­heen­jä­sen­ten psyyk­kis­tä hy­vin­voin­tia.

Ark­ki­at­ri Ris­to Pel­ko­sen mie­les­tä van­hem­pien pa­hoin­voin­ti hei­jas­tuu lap­siin kiel­tei­ses­ti ja hy­vin­voin­ti taas myön­tei­ses­ti. Jos­kus koko per­he saat­taa tar­vi­ta apua. Työ- ja per­he-elä­mä tu­li­si so­vit­taa toi­siin­sa las­ten eh­doil­la.

Hy­viä yh­tei­siä har­ras­tuk­sia on löy­det­tä­vis­sä pal­jon, per­heen­jä­sen­ten kiin­nos­tus­ten mu­kaan. Mo­net näis­tä ei­vät mak­sa pal­joa, ku­ten liik­ku­mi­nen lä­hiym­pä­ris­tös­sä tai lu­ke­mi­nen. Us­ko­vai­sis­sa per­heis­sä seu­rat, lei­rit, raa­mat­tu­luo­kat, py­hä­kou­lut, päi­vä­ker­hot ja vuo­sit­tai­set Su­vi­seu­rat ovat myös eri­no­mai­sia ope­tus- ja kas­va­tus­ti­lan­tei­ta.

On su­rul­lis­ta, jos yh­tei­söl­li­syys ja tal­koo­hen­ki ovat hii­pu­mas­sa. Esi­mer­kin voi­ma­han on mitä vä­ke­vin kas­vat­ta­ja. Rau­ha­nyh­dis­tys­ten työ­muo­dot tar­jo­a­vat juur­tu­mis­ta va­paa­eh­tois­työ­hön. Niis­sä kart­tu­vat myös ys­tä­vä- ja tut­ta­va­ver­kos­tot.

THL:n kou­lu­ter­veys­ky­se­lyn 2023 mu­kaan pe­ru­so­pe­tuk­sen 4. ja 5. vuo­si­luok­kien op­pi­lais­ta 60 % ko­kee kes­kus­te­lu­yh­tey­den hy­väk­si van­hem­pien kans­sa. Nuo­ris­ta näin ko­kee enää noin 40 %.

So­si­aa­li­set suh­teet ovat tär­kei­tä kai­kil­le. So­si­aa­li­set tai­dot taas vaih­te­le­vat. Nii­den­kin pa­ran­ta­mi­ses­sa vuo­ro­vai­ku­tus aut­taa. Yh­tä­kään las­ta tai nuor­ta ei sai­si si­vuut­taa.

Si­sa­rus­ten kes­ki­näi­set suh­teet

Si­sa­rus­ten yh­teen pe­laa­mi­ses­sa on tai voi ol­la ero­ja per­heis­sä ja per­hei­den vä­lil­lä. Koh­taa­mi­sen tai­to­ja­kin opi­taan ko­to­na. Si­sa­rus­ten suh­teil­le ko­din opeil­la ja van­hem­pien esi­ku­val­la on suu­ri mer­ki­tys. Ko­ke­mus yh­den­ver­tai­suu­des­ta si­sa­rus­ten vä­lil­lä kan­taa läpi elä­män.

Ka­ve­rei­den mää­rä al­kaa li­sään­tyä jo päi­vä­ko­dis­sa. Kou­lui­äs­sä ka­ve­rit tu­le­vat yhä tär­ke­äm­mik­si. Sa­mal­la van­hem­pien auk­to­ri­teet­ti ohe­nee. Täl­löin on tär­ke­ää tie­tää, mis­sä pii­reis­sä nuo­ret liik­ku­vat.

Ai­ka­naan pa­ria luok­kaa ylem­pä­nä opis­kel­lut si­sa­re­ni an­toi mi­nul­le tu­ki­o­pe­tus­ta ruot­sin kie­les­sä, kun ko­e­nu­me­ro­ni al­koi­vat hän­tä huo­les­tut­taa. Opet­ta­ja ky­syi­kin sit­ten, mis­tä no­pea ja sel­vä ta­son pa­ra­ne­mi­nen oli pe­räi­sin. Kii­tos sis­ko­ni.

Vuo­ro­vai­ku­tus­ta ar­vo­jen poh­jal­ta

Si­sa­rus­ten mut­ka­ton kans­sa­käy­mi­nen on ko­vaa va­luut­taa elä­män myrs­ky­jen sil­mäs­sä. Il­man eet­ti­siä pe­ru­sar­vo­ja lap­set ja nuo­ret ovat tuu­li­a­jol­la. Avoin ja luon­te­va kris­til­li­siin ar­voi­hin pe­rus­tu­va vuo­ro­vai­ku­tus on par­hai­ta ko­din pe­rin­tö­jä.

Ju­ma­lan sana ja Kris­tuk­sen mie­li ovat vah­va pe­rus­ta kai­kis­sa ih­mis­suh­teis­sa. Pyhä kir­ja opas­taa kil­pai­le­maan toi­nen toi­sen­sa kun­ni­oit­ta­mi­ses­sa (Room. 12:10) ja ra­kas­ta­maan lä­him­mäis­tä niin kuin it­se­ään (Mark. 12:31). Jee­sus oh­jeis­ti: ”Kaik­ki, min­kä tah­dot­te ih­mis­ten te­ke­vän teil­le, teh­kää te heil­le” (Matt. 7:12). Paa­va­li neu­voi: ”Min­kä teet­te, teh­kää se ra­kas­ta­vin mie­lin” (ks. 1. Kor. 16:14).