Esko Korkeakoski, KT, dosentti
Kullakin aikakaudella ovat omat kotikasvatuksen käytäntönsä. Digiaika on muuttanut vajaan kymmenen vuoden sisällä selvästi käytäntöjä myös kodeissa, ja erot kotien välillä ovat lisääntyneet. Aineellisia resursseja on nyt enemmän, mutta miten on käynyt vuorovaikutuksen? Nopeat muutokset haastavat osaamisen. Miten kohtaamme tuon haasteen?
Tutkimustieto korostaa kotikasvatuksen merkitystä. Professori Lea Pulkkinen toteaa, että nuorten kehityksen taustaselittäjä on erityisesti kotikasvatus. Vuorovaikutus on sen ydintä. Professori Liisa Keltikangas-Järvinen katsoo, että vuorovaikutus on avain lasten ymmärtämiseen. Vuorovaikutuksen määrä ja laatu määrittävät kaikkia ihmissuhteita.
Lasten hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu kuuluvat perustuslakimme mukaan myös julkisen vallan tehtäviin (PeL 731/1999, 19 §). Kirjauksen toteutuminen olisi ensiarvoista.
Vanhempien suhde on lasten koti
Hyvä aviosuhde antaa tilaa lasten persoonallisten normien kehitykselle. Elämisen mielekkyys nousee kodin ihmissuhteista ja perheen tekemisten virikkeistä.
Professori Anna Rotkirchin mielestä ”ruutu” rapauttaa parisuhteita. Hän toteaa, että hyvinvoinnin kannalta vakaat ja kestävät liitot ovat toivottavimpia. Tällaiset liitot ovat ihanteellisia yhteiskunnankin kannalta.
Jos vanhemmilla on myönteinen tunneside toisiinsa ja lapsiinsa sekä yhtäläiset velvollisuudet kasvattajina, on asetelma hyväenteinen. Se tukee kodin tasapainoista ilmapiiriä.
Pysyväksi jähmettynyt valtataistelu parisuhteissa uuvuttaa, repii ja latistaa. Siinä taistelussa on vain häviäjiä.
Syyt suhdesolmuihin eivät aina johdu parisuhteista sinänsä. Syyt voivat olla toisaalla. Osapuolilla, tai toisella heistä, elämä voi olla sykkyrällä. Varma tieto siitä, mistä on kyse, auttaa. Tarvittaessa kannattaa hakea apua ammattiauttajalta.
Vanhempien auktoriteetti syntyy kodin hallitsemisesta, rajojen asettamisesta ja pitämisestä sekä sosioemotionaalisen kiinteyden ylläpidosta. Vanhempainkoulun ajatustakin on pohdittu. Rauhanyhdistysten työmuodoissa ajatus jo joiltakin osin toteutuukin.
Kun rakkauden Henki vallitsee kodeissa, on valmius pyytää ja antaa anteeksi. Vanhemmuus kysyy lisäksi kypsää ihmisyyttä. Sekin karttuu vuorovaikutuksessa, erehdyksistä oppia ottaen.
Vanhempien ja lasten suhteet
Jos lasten suhteet vanhempiin ovat hyvät, se helpottaa kaikkea kasvatustyötä.
Lapset ovat vielä alakouluikäisinäkin yllättävän valmiita perheen harrastuksille. Innostusta saa jopa hillitä. He ovat täynnä toimintatarmoa, tarinoita, kysymyksiä ja kokeilunhalua. Uteliaisuutta kannattaa ruokkia ja tarjota uuden oppimiseen haasteita.
Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksen (2009) mukaan vanhempien aika lasten kanssa on vähenemässä. Monet ajankäytön valinnat nakertavat perheenjäsenten psyykkistä hyvinvointia.
Arkkiatri Risto Pelkosen mielestä vanhempien pahoinvointi heijastuu lapsiin kielteisesti ja hyvinvointi taas myönteisesti. Joskus koko perhe saattaa tarvita apua. Työ- ja perhe-elämä tulisi sovittaa toisiinsa lasten ehdoilla.
Hyviä yhteisiä harrastuksia on löydettävissä paljon, perheenjäsenten kiinnostusten mukaan. Monet näistä eivät maksa paljoa, kuten liikkuminen lähiympäristössä tai lukeminen. Uskovaisissa perheissä seurat, leirit, raamattuluokat, pyhäkoulut, päiväkerhot ja vuosittaiset Suviseurat ovat myös erinomaisia opetus- ja kasvatustilanteita.
On surullista, jos yhteisöllisyys ja talkoohenki ovat hiipumassa. Esimerkin voimahan on mitä väkevin kasvattaja. Rauhanyhdistysten työmuodot tarjoavat juurtumista vapaaehtoistyöhön. Niissä karttuvat myös ystävä- ja tuttavaverkostot.
THL:n kouluterveyskyselyn 2023 mukaan perusopetuksen 4. ja 5. vuosiluokkien oppilaista 60 % kokee keskusteluyhteyden hyväksi vanhempien kanssa. Nuorista näin kokee enää noin 40 %.
Sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä kaikille. Sosiaaliset taidot taas vaihtelevat. Niidenkin parantamisessa vuorovaikutus auttaa. Yhtäkään lasta tai nuorta ei saisi sivuuttaa.
Sisarusten keskinäiset suhteet
Sisarusten yhteen pelaamisessa on tai voi olla eroja perheissä ja perheiden välillä. Kohtaamisen taitojakin opitaan kotona. Sisarusten suhteille kodin opeilla ja vanhempien esikuvalla on suuri merkitys. Kokemus yhdenvertaisuudesta sisarusten välillä kantaa läpi elämän.
Kavereiden määrä alkaa lisääntyä jo päiväkodissa. Kouluiässä kaverit tulevat yhä tärkeämmiksi. Samalla vanhempien auktoriteetti ohenee. Tällöin on tärkeää tietää, missä piireissä nuoret liikkuvat.
Aikanaan paria luokkaa ylempänä opiskellut sisareni antoi minulle tukiopetusta ruotsin kielessä, kun koenumeroni alkoivat häntä huolestuttaa. Opettaja kysyikin sitten, mistä nopea ja selvä tason paraneminen oli peräisin. Kiitos siskoni.
Vuorovaikutusta arvojen pohjalta
Sisarusten mutkaton kanssakäyminen on kovaa valuuttaa elämän myrskyjen silmässä. Ilman eettisiä perusarvoja lapset ja nuoret ovat tuuliajolla. Avoin ja luonteva kristillisiin arvoihin perustuva vuorovaikutus on parhaita kodin perintöjä.
Jumalan sana ja Kristuksen mieli ovat vahva perusta kaikissa ihmissuhteissa. Pyhä kirja opastaa kilpailemaan toinen toisensa kunnioittamisessa (Room. 12:10) ja rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseään (Mark. 12:31). Jeesus ohjeisti: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12). Paavali neuvoi: ”Minkä teette, tehkää se rakastavin mielin” (ks. 1. Kor. 16:14).
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys