Kuvituskuva.
A-L. S.
Kuvituskuva.
A-L. S.
Ilkka Majuri
Uhkaako sairaus tai onnettomuudet? Onko menestys epävakaiden markkinoiden varassa? Ovatko lapset urakehityksen esteenä? Näitä aikamme ihminen saattaa pelokkaasti pohtia.
Vanhassa testamentissa Israelin kansa oli joutunut pakkosiirtolaisuuteen oltuaan ylimielinen Jumalan neuvoille. Orjuudesta huolimatta profeetta Jeremia kehottaa kansaa katsomaan tulevaisuuteen toivolla. Hän myös kehottaa toimimaan kuuliaisesti paikkakunnan parhaaksi ja estämään Jumalan tahdon vastainen syntyvyyden säännöstely. Lisäksi luvataan, että asuinpaikan menestys on myös uskovien menestys. Saattaa tuntua ristiriitaiselta, että orjuuden keskellä Jumala kehottaa vaalimaan viholliskansan menestystä.
Jatkuva myötämäki ei välttämättä ole ihmiselle hyväksi. Siksi Jumala huolehtii, ettei vauhti elämässä pääse kasvamaan liikaa. Jumalan tahdon toteutuminen on paljon suurempaa siunausta kuin ajallinen menestys. Jumala vetää meitä lähemmäksi itseään myös koettelemusten ja kärsimysten avulla, ettei tärkein asia, usko, unohtuisi.
Kristityille esivalta on Jumalan säätämä. Näin oli pakkosiirtolaisuudessakin. Jumalan sana kehottaa kuuliaisuuteen: ”Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan” (Room. 13:2). Kristus itse antoi parhaan esikuvan kuuliaisuudesta.
Jo Jeremian aikaan oli tarvetta ottaa kantaa lapsikysymykseen. Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Hän antaa sopivan määrän lapsia perheeseen.
Eräs nuori totesi havahduttavasti: ”Ajatelkaa, jos vanhempamme olisivat halunneet säännöstellä syntyvyyttä, kuinka monta hienoa ihmistä tästäkin ympäriltämme puuttuisi.” Eräs isoisä puolestaan kertoi: ”Aina kun katson pienen lapsen viattomia kasvoja, huomaan toivoni paremmasta lisääntyvän.”
On tärkeää, että annamme kaiken tuen ja kannustuksen niin perheettömille kuin perheellisille nuorille ja kerromme, että kannattaa uskoa Jumalasta hyvää, olipa elämäntilanne mikä tahansa.
Elämän merkityksellisyyden voi ymmärtää myös arkisen puurtamisen parissa silloin, kun elämän tarkoitus kirkastuu uskon kautta. Lopulta ainoa tärkeä on usko. Usko elää iankaikkisen toivon todellisuudessa, ja ajassamme usko saa aikaan rakkauden. Toistemme palvelu on tällöin lähimmäisenrakkautta Jumalan kunniaksi.
Uskovan menestys on vaikeuksista huolimatta Jumalan hallinnassa. Vastoinkäymisten kanssa kamppaileva ei ole yksin. Paavali lohduttaa: ”Olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja” (2. Kor. 4:8–9). Voimamme on loppuun asti evankeliumissa.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys