JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Her­ran kirk­kaus hoh­taa riip­pu­mat­ta ajan vai­heis­ta

Matkaevääksi
5.1.2022 10.50

Juttua muokattu:

5.1. 10:49
2022010510494820220105105000

Han­nu In­ke­roi­nen

Olet­ko jos­kus val­vo­nut koko yön ja odot­ta­nut aa­mun koit­ta­mis­ta? Omal­la koh­dal­la­ni mie­leen tu­lee mo­nen­lai­sia val­vot­tu­ja öi­tä, ku­ten nii­tä, jol­loin lap­si on val­vot­ta­nut. Sil­loin olen seu­ran­nut lä­hes epä­toi­voi­se­na kel­lon kul­kua ja miet­ti­nyt, mi­ten jak­san seu­raa­va­na päi­vä­nä mel­kein unet­to­man yön jäl­keen.

Mie­lee­ni tu­lee myös var­ti­oin­ti­vuo­ro ar­mei­ja-ajal­ta, päi­vän val­ke­ne­mi­sen pit­kä uu­vut­ta­va odo­tus ja suo­ra­nai­nen tais­te­lu un­ta vas­taan. Unet­to­man ja pi­me­än yön jäl­keen aa­mun koit­to on kui­ten­kin ai­na jol­lain lail­la va­loa ja toi­voa tuot­ta­va het­ki.

Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan pal­jon va­los­ta, ja Ju­ma­lan lap­sia, us­ko­vai­sia, ni­mi­te­tään va­lon lap­sik­si. Yön pi­mei­nä het­ki­nä ras­kaal­ta ja jopa toi­vot­to­mal­ta tun­tu­nut ti­lan­ne saat­taa näyt­tää päi­vän val­je­tes­sa vä­hem­män syn­käl­tä – jopa val­vo­tun yön jäl­keen. Myös toi­von pil­kah­dus voi tul­la mie­leen.

Jou­lun ai­koi­hin ul­ko­nai­nen pi­meys on suu­rim­mil­laan, mut­ta sil­loin hil­jen­ny­tään muis­ta­maan Ju­ma­lan ai­no­an po­jan syn­ty­mää maa­il­man va­lok­si ja va­pah­ta­jak­si. Me saam­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­leen an­taa. Jou­lu muis­tut­taa sii­tä, kuin­ka sana tuli li­hak­si ja asui mei­dän kes­kel­läm­me.

Je­sa­ja en­nus­ti Jee­suk­sen syn­ty­mää, uu­den lii­ton aa­mua: ”Kat­so, pi­meys peit­tää maan, yön synk­kyys kan­sat. Mut­ta si­nun tai­vaal­le­si ko­ho­aa aa­mun­koi, Her­ran kirk­kaus hoh­taa si­nun yl­lä­si.” (Jes. 60:2.)

Tämä valo on tar­koi­tet­tu kai­kel­le kan­sal­le omis­tet­ta­vak­si: Kris­tus syn­tyi koko maa­il­man syn­tien so­vit­ta­jak­si. Ju­ma­lan lap­set saa­vat vie­dä tuo­ta sa­maa va­loa maa­il­man pi­mey­teen. Heis­tä hoh­ta­va valo on hei­jas­tus­ta Va­pah­ta­jan kirk­kau­des­ta, ei omas­ta hy­vyy­des­tä. Ai­van kuin pik­ku­poi­ka­na kel­lon la­sil­la hei­jas­tet­tiin tois­ta koh­ti, ei kel­lon omal­la va­lol­la, vaan au­rin­gos­ta tu­le­van sä­teen kirk­kau­del­la.

Je­sa­jan kir­joi­tus on yhä hy­vin loh­dul­li­nen. Vaik­ka maa­il­man peit­täi­si kuin­ka suu­ri ja synk­kä pi­meys, sil­ti tai­vaal­le ko­ho­aa aa­mun­koi. Her­ran kirk­kaus hoh­taa riip­pu­mat­ta ajan pi­mey­des­tä ja synk­kyy­des­tä. Riip­pu­mat­ta sii­tä, kuin­ka vä­hän oma­na ai­ka­nam­me ar­vos­te­taan ja kun­ni­oi­te­taan Ju­ma­laa ja hä­nen sa­naan­sa.

En­ke­li vies­tit­ti en­sim­mäi­se­nä jou­lu­yö­nä: ”Äl­kää pe­lät­kö!” Edel­leen­kään ei tar­vit­se pe­lä­tä pa­huut­ta tai pi­meyt­tä.

Ju­ma­lan omat saa­vat jo tääl­lä ajal­li­ses­sa elä­mäs­sä ol­la osal­li­sia kirk­kau­des­ta. Mat­ka kul­kee koh­ti vie­lä suu­rem­paa kirk­kaut­ta, tai­vas­ta. Niin suur­ta kirk­kaut­ta ei ih­mis­sil­mä ole näh­nyt ei­kä ih­mis­jär­ki voi edes kä­sit­tää.

21.1.2022

Lau­la­kaa Her­ral­le, ylis­tä­kää hän­tä, ker­to­kaa hä­nen ih­me­töis­tään. Ps. 105:2

Viikon kysymys