Mika Mu­ta­nen

En­si sun­nun­tain ai­hee­na on rak­kau­den kak­sois­käs­ky. Van­han tes­ta­men­tin lu­ku­kap­pa­le neu­voo mei­tä ra­kas­ta­maan, pal­ve­le­maan ja pel­kää­mään Ju­ma­laa koko sy­dä­mes­täm­me ja sie­lus­tam­me. Jee­sus liit­ti käs­kyyn toi­sen­kin osan, lä­him­mäi­sen ra­kas­ta­mi­sen, jo­hon myös Raa­ma­tun sana ke­hot­taa. Käs­kyn en­sim­mäi­sen osan koh­dal­la jou­dum­me ky­sy­mään: Mi­ten minä ky­ke­nen ra­kas­ta­maan Ju­ma­laa kai­kes­ta sy­dä­mes­tä­ni? Ha­lu­ai­sin kyl­lä ra­kas­taa, mut­ta tun­nen it­se­ni sii­hen lii­an hei­kok­si.

Paa­va­lin vas­taus loh­dut­taa: ”Te et­te ole saa­neet or­juu­den hen­keä, joka saat­tai­si tei­dät jäl­leen pe­lon val­taan. Olet­te saa­neet Hen­gen, joka an­taa meil­le lap­sen oi­keu­den, ja niin me huu­dam­me: ’Ab­ba! Isä!’” (Room. 8:15.) Ju­ma­lan suh­de mei­hin on­kin kuin isän ja lap­sen vä­li­nen suh­de.

Vai­vo­jen ja su­ru­jen al­la saa­tam­me ky­sel­lä, on­ko Ju­ma­la sit­ten­kin mi­nut hy­län­nyt, jät­tä­nyt yk­si­nään maa­il­man kyl­mäl­le lat­ti­al­le. Je­sa­ja kir­joit­taa kau­niis­ti: ”Unoh­taa­ko äi­ti rin­ta­lap­sen­sa, unoh­tai­si­ko hoi­va­ta koh­tun­sa he­del­mää? Vaik­ka hän unoh­tai­si­kin, minä en si­nua unoh­da.” (Jes. 49:15.) Isä pi­tää mei­tä kä­si­var­sil­laan kuin sy­li­vau­vaa, ei­kä hän var­mas­ti hei­tä lap­si­aan pois. On­han help­po ra­kas­taa näin iha­naa Isää!

Käs­kyn toi­nen osa pu­huu siis lä­him­mäi­sen ra­kas­ta­mi­ses­ta. Jee­suk­sen ajan lai­no­pet­ta­jil­le lä­him­mäi­nen tar­koit­ti yleen­sä tois­ta hurs­kas­ta juu­ta­lais­ta, mui­ta ih­mi­siä he kart­toi­vat ja jopa vi­ha­si­vat. Erään ker­ran Jee­suk­sen luo tuli lai­no­pet­ta­ja, joka ha­lu­si ko­e­tel­la Jee­sus­ta. Lai­no­pet­ta­ja oli ove­la, ja ky­syi Jee­suk­sel­ta en­sin, mi­ten hän voi­si saa­vut­taa ian­kaik­ki­sen elä­män. Mies näyt­ti tun­te­van myös rak­kau­den kak­sois­käs­kyn, mut­ta ky­syi sit­ten yl­lät­tä­en, kuka on hä­nen lä­him­mäi­sen­sä. Sii­hen Jee­sus vas­ta­si ker­to­mal­la ver­tauk­sen lau­pi­aas­ta sa­ma­ri­a­lai­ses­ta, joka ai­no­a­na aut­toi tien­pos­keen jä­tet­tyä pies­tyä mies­tä.

Jee­suk­sen ker­to­mus päät­tyy ky­sy­myk­seen, joka sai lai­no­pet­ta­jan hä­mil­leen: ”Kuka näis­tä kol­mes­ta si­nun mie­les­tä­si oli ryös­te­tyn mie­hen lä­him­mäi­nen?” Lai­no­pet­ta­ja vas­ta­si: ”Se, joka osoit­ti hä­nel­le lau­peut­ta”. Jee­sus sa­noi: ”Mene ja tee sinä sa­moin.” (Luuk. 10:36–37.) On hy­vin ole­tet­ta­vaa, et­tä sa­ma­ri­a­lai­sen nos­ta­mi­nen lä­him­mäi­sek­si sai lai­no­pet­ta­jan mie­len kuo­huk­siin.

Gen­ne­sa­re­tin ran­nal­la ylös­nous­sut Jee­sus koh­ta­si ope­tus­lap­set, jot­ka oli­vat Je­ru­sa­le­min ras­kaas­sa yös­sä kiel­tä­neet ja hy­län­neet Mes­ta­rin­sa. Nuo­ti­on ää­res­sä Jee­sus ky­syy Pie­ta­ril­ta: Ra­kas­tat­ko mi­nua? Kol­man­nen ky­sy­myk­sen jäl­keen Pie­ta­ri suo­ras­taan pa­rah­taa: ”Her­ra, sinä tie­dät kai­ken. Sinä tie­dät, et­tä olet mi­nul­le ra­kas.” (Joh. 21:17.) Tä­män jäl­keen Jee­sus an­toi Pie­ta­ril­le – ja meil­le kai­kil­le – pal­ve­lu­teh­tä­vän, eli ke­ho­tuk­sen läh­teä te­ke­mään rak­kau­den töi­tä toi­sia koh­taan.

On­ko Jee­sus si­nul­le­kin ra­kas? Seu­raa si­nä­kin Her­raa­si lä­him­mäis­tä pal­vel­len. Näin to­teu­tuu rak­kau­den kak­sois­käs­ky.