Erk­ki Jo­en­suu

”Mitä – ky­syit­kö jo­ta­kin?”

”Kyl­lä ky­syin, jo kol­man­nen ker­ran, et­kä kuul­lut”, vai­mo­ni vas­ta­si hiu­kan jo tur­hau­tu­neen oloi­ses­ti.

Kuun­te­le­mi­nen on mi­nul­le usein vai­ke­aa. Kuu­le­mi­sen voi es­tää mo­nen­lai­set asi­at. Mi­nul­la es­tee­nä on usein myös omiin aja­tuk­siin vai­pu­mi­nen. Ti­la­päi­sen kuu­rou­den as­teel­le olen ajau­tu­nut, jos kä­des­sä­ni on ol­lut sar­ja­ku­va­leh­ti, mie­len­kiin­toi­nen kir­ja tai kän­nyk­kä.

Kuu­le­mi­nen muut­tuu kuun­te­le­mi­sek­si, kun on halu ym­mär­tää tois­ta ih­mis­tä. Sil­loin tar­vi­taan myös ak­tii­vi­suut­ta ja tar­ken­ta­via ky­sy­myk­siä sekä asi­as­ta mut­ta eri­tyi­ses­ti tun­teis­ta.

Omal­la mie­li­pi­teel­lä tai rat­kai­su­eh­do­tuk­sel­la ei kuun­te­le­mis­ta kan­na­ta kes­keyt­tää ai­na­kaan heti en­sim­mäi­sen kuul­lun lau­seen ai­ka­na. Ei myös­kään kan­na­ta säi­käh­tää ja lo­pet­taa kes­kus­te­lua pas­sii­vi­suu­del­la, vaik­ka esi­tet­ty asia oli­si jol­lain ta­voin epä­miel­lyt­tä­vä tai hen­ki­lö­koh­tai­nen.

Psal­mis­sa 85 lau­la­ja oli to­den­nut heik­kou­ten­sa kuun­nel­la Ju­ma­laa ja op­pia hä­nen sa­naan­sa. Hän pyy­tää: ”Jos­pa minä kuu­li­sin, mitä Her­ra Ju­ma­la pu­huu…”

Me­nes­tyk­sen ai­ka­na Ju­ma­lan kuun­te­le­mi­nen oli unoh­tu­nut. Vain it­seä miel­lyt­tä­vä apu näyt­ti kel­paa­van, ja Ju­ma­lan sie­lun­hoi­to­työ­hön kuu­lu­vat ko­et­te­le­muk­set tun­tui­vat vää­ryy­del­tä.

Va­pah­ta­jas­sam­me Jee­suk­ses­sa koh­taa­vat lau­peus ja to­tuus, van­hurs­kaus ja rau­ha (Ps. 85:11). Ju­ma­la suo­je­lee ja siu­naa kan­saa, joka kuu­lee hä­nen ään­tään. Kun Ju­ma­lan tah­to oh­jaa yh­tei­siä rat­kai­su­ja, to­teu­tu­vat kun­ni­oi­tus, oi­keu­den­mu­kai­suus, rau­ha ja to­tuus. Psal­mi­lau­la­ja to­te­aa myös, et­tä Her­ra on nii­den apu­na, jot­ka hän­tä pel­kää­vät, ja tuo ta­kai­sin kan­san kun­ni­an (Ps. 85:10).

Ai­kam­me rau­hat­to­muu­den kes­kel­lä saam­me ru­koil­la, et­tä Suo­men kan­sa op­pi­si huo­let­to­muu­den si­jas­ta kuun­te­le­maan Ju­ma­laa ja löy­täi­si Ju­ma­lan val­ta­kun­nan. Pyy­däm­me, et­tä kan­sam­me sai­si ad­ven­tin ai­ka­na rau­hoit­tua jou­lun sa­no­man ää­rel­le ja ot­taa vas­taan Jou­lun lap­sen sy­dä­miin­sä evan­ke­liu­min ilo­sa­no­mas­sa, syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­sa. Sil­loin ih­mi­nen saa ko­kea elä­mäs­sään to­dek­si jou­lun ih­meen: Ju­ma­la lu­pa­si rau­han ”kan­sal­len­sa ja py­hil­len­sä” (Ps. 85:9).