Lasse Kokko
Lasse Kokko
Mika Mutanen
Kirkkoisä Augustinuksen mukaan Daavid kirjoitti tuomiosunnuntain psalmin 143 poikansa Absalomin kapinayrityksen aikaan. Vaikka psalmin lopullinen kirjoitussyy jää arvoitukseksi, sen sanomaan on helppo samaistua.
Miksi tällainen ahdistusta ja tuskaa sisältävä katumuspsalmi on Raamatussa ja mitä se meille opettaa? Ainakin sen, että uskovaiset ihmiset ovat olleet Jumalan koulussa kaikkina aikoina. Tänäänkin koetaan äärettömän vaikeita koettelemuksia, mistä kertovat myös kesäseurojen esirukouspyynnöt.
Daavid anoo, että Jumala kuulisi hänen rukouksensa ja vastaisi hänen pyyntöönsä. Vihamies vainoaa häntä ja haluaa suistaa hänet pimeyteen. Daavid parahtaa: ”Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy.”
Hän muistelee aikoja, jolloin kaikki oli vielä hyvin, mutta nyt elämä on täynnä ahdistusta. Tuskan vallassa hän huutaa: ”Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa!”
Daavidin elämässä oli ollut loistokkuutta, mutta hän lankesi huoruuden ja murhan synteihin. Profeetta Natan saarnasi rikkomukset anteeksi, mutta Herra salli kuninkaalle tuskien tien. Daavidin vastasyntynyt lapsi kuoli, sisarusten välit tulehtuivat ja perheen sisällä tapahtui veljessurma.
Lopulta Absalom nousi kapinaan isäänsä vastaan, ja Daavid joutui pakenemaan joukkonsa kanssa Jerusalemista.
Alennustilassa matkaavaa joukkoa vastaan tuli Simei-niminen mies, joka huusi Daavidille kirouksia ja heitti hänen päälleen kiviä ja soraa.
Kuninkaan palvelija olisi tappanut hänet, mutta Daavidin vastaus on riipaiseva: ”Antakaa hänen olla, kiroilkoon vain; sillä Herra on häntä käskenyt” (2. Sam. 16:11).
Näemme tässä Jumalan nöyryyttämän uskovaisen miehen. Absalom kuoli kapinassa, mutta Daavid suri häntä lohduttomasti: ”Poikani Absalom, oma poikani Absalom!” (2. Sam. 18:33.)
Miksi Jumalan lapsi joutuu kärsimään? Tämä salaisuus ei ehkä avaudu koskaan. Kurituksen takana on Isän rakkaus, ja uskon kultaakin puhdistetaan tulessa.
”Muista, kuka kanssas kulkee, suojaansa ken sinut sulkee. Loppuu helle kärsimyksen, koittaa päivä täyttymyksen. Laiva pääsee satamaan, myrsky tyyntyy kokonaan.” (VK 179: 5, 6, 7.)
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys