JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Kukaan ei ole syytön Jumalan edessä

Matkaevääksi
16.11.2022 10.00

Juttua muokattu:

15.11. 15:16
2022111515160120221116100000

Lasse Kokko

Lasse Kokko

Mika Mu­ta­nen

Kirk­koi­sä Au­gus­ti­nuk­sen mu­kaan Daa­vid kir­joit­ti tuo­mi­o­sun­nun­tain psal­min 143 poi­kan­sa Ab­sa­lo­min ka­pi­na­y­ri­tyk­sen ai­kaan. Vaik­ka psal­min lo­pul­li­nen kir­joi­tus­syy jää ar­voi­tuk­sek­si, sen sa­no­maan on help­po sa­mais­tua.

Mik­si täl­lai­nen ah­dis­tus­ta ja tus­kaa si­säl­tä­vä ka­tu­musp­sal­mi on Raa­ma­tus­sa ja mitä se meil­le opet­taa? Ai­na­kin sen, et­tä us­ko­vai­set ih­mi­set ovat ol­leet Ju­ma­lan kou­lus­sa kaik­ki­na ai­koi­na. Tä­nään­kin ko­e­taan ää­ret­tö­män vai­kei­ta ko­et­te­le­muk­sia, mis­tä ker­to­vat myös ke­sä­seu­ro­jen esi­ru­kous­pyyn­nöt.

Daa­vid anoo, et­tä Ju­ma­la kuu­li­si hä­nen ru­kouk­sen­sa ja vas­tai­si hä­nen pyyn­töön­sä. Vi­ha­mies vai­no­aa hän­tä ja ha­lu­aa suis­taa hä­net pi­mey­teen. Daa­vid pa­rah­taa: ”Voi­ma­ni ovat lo­pus­sa, sy­dä­me­ni jäh­met­tyy.”

Hän muis­te­lee ai­ko­ja, jol­loin kaik­ki oli vie­lä hy­vin, mut­ta nyt elä­mä on täyn­nä ah­dis­tus­ta. Tus­kan val­las­sa hän huu­taa: ”Vas­taa mi­nul­le, Her­ra! Vas­taa pian, kau­an en enää jak­sa!”

Daa­vi­din elä­mäs­sä oli ol­lut lois­tok­kuut­ta, mut­ta hän lan­ke­si huo­ruu­den ja mur­han syn­tei­hin. Pro­feet­ta Na­tan saar­na­si rik­ko­muk­set an­teek­si, mut­ta Her­ra sal­li ku­nin­kaal­le tus­kien tien. Daa­vi­din vas­ta­syn­ty­nyt lap­si kuo­li, si­sa­rus­ten vä­lit tu­leh­tui­vat ja per­heen si­säl­lä ta­pah­tui vel­jes­sur­ma.

Lo­pul­ta Ab­sa­lom nou­si ka­pi­naan isään­sä vas­taan, ja Daa­vid jou­tui pa­ke­ne­maan jouk­kon­sa kans­sa Je­ru­sa­le­mis­ta.

Alen­nus­ti­las­sa mat­kaa­vaa jouk­koa vas­taan tuli Si­mei-ni­mi­nen mies, joka huu­si Daa­vi­dil­le ki­rouk­sia ja heit­ti hä­nen pääl­leen ki­viä ja so­raa.

Ku­nin­kaan pal­ve­li­ja oli­si tap­pa­nut hä­net, mut­ta Daa­vi­din vas­taus on rii­pai­se­va: ”An­ta­kaa hä­nen ol­la, ki­roil­koon vain; sil­lä Her­ra on hän­tä käs­ke­nyt” (2. Sam. 16:11).

Nä­em­me täs­sä Ju­ma­lan nöy­ryyt­tä­män us­ko­vai­sen mie­hen. Ab­sa­lom kuo­li ka­pi­nas­sa, mut­ta Daa­vid suri hän­tä loh­dut­to­mas­ti: ”Poi­ka­ni Ab­sa­lom, oma poi­ka­ni Ab­sa­lom!” (2. Sam. 18:33.)

Mik­si Ju­ma­lan lap­si jou­tuu kär­si­mään? Tämä sa­lai­suus ei eh­kä avau­du kos­kaan. Ku­ri­tuk­sen ta­ka­na on Isän rak­kaus, ja us­kon kul­taa­kin puh­dis­te­taan tu­les­sa.

”Muis­ta, kuka kans­sas kul­kee, suo­jaan­sa ken si­nut sul­kee. Lop­puu hel­le kär­si­myk­sen, koit­taa päi­vä täyt­ty­myk­sen. Lai­va pää­see sa­ta­maan, myrs­ky tyyn­tyy ko­ko­naan.” (VK 179: 5, 6, 7.)