Eveliina Saukko
Eveliina Saukko
Petri Lukka
Maan päällä ollessaan Jeesus julisti hyvää sanomaa ja kutsui ihmisiä valtakuntaansa. Saman tehtävän hän jätti omille seuraajilleen ja opetuslapsilleen. Ilosanoman julistaminen ja Jumalan valtakuntaan kutsuminen kuuluvat jokaiselle uskovalle. Raamattu kehottaa kuuntelemaan tuota kutsua. ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan” (Hepr. 3:15). Sielunvihollinen tahtoo tuoda uskomisen esteeksi monenlaisia asioita. Jeremian kirjassa Herra kehottaa ottamaan oppia menneistä ajoista. “Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan.” (Jer. 6:16.)
Eräs ystäväni kertoi oman kokemuksensa siitä, kuinka hän löysi takaisin Jumalan valtakuntaan. Lapsuudenkodissa seuroissa käyminen oli ollut tärkeää. Synti oli kuitenkin jäänyt korjaamatta, ja sen seurauksena usko jäi jo rippikouluiässä. Äidin ja isän kuoleman jälkeen elämän tärkein asia tuli voimakkaasti ajatuksiin. Tuli turvattomuuden tunne. Mihin olen matkalla? Miten oman elämäni käy? Jumala kutsui takaisin valtakuntaansa vuosikymmenten jälkeen. Uskovaisen kodin perintönä oli koko ajan tiedossa, mistä löytyy armollinen Jumalan valtakunta. Jumalan kutsu johdatti askeleet Helsingin pääsiäisseuroihin. Seurojen jälkeen uskovainen ihminen sai saarnata synnit anteeksi. Lapsuudesta tuttu siunaus, saat uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, toi rauhan sydämelle. Kotona kylvetty siemen oli saanut itää.
Jumalan valtakunnasta kuuluu tässäkin ajassa Hyvän Paimenen ääni. Jeremian kirjassa sanotaan: “Minä asetin teidän turvaksenne myös vartiomiehiä ja sanoin teille: Kuunnelkaa torven ääntä!” (Jer. 6:17). Herra kehottaa kuuntelemaan ja varottaa tottelemattomuudesta: ”Kuule, maa! Minä tuon onnettomuuden tälle kansalle –– se on seuraus sen omista pahoista ajatuksista. Se ei ole totellut minun sanojani, ja lakini se on hylännyt.” (Jer. 6:19.) Uskovaiset saavat olla valona ja suolana tässäkin ajassa. On hyvä, että usko näkyy myös ulospäin. Silloin etsivällä mielellä oleva löytää elävän uskon lähteille.
Joskus uskovaisten tuntomerkit voivat olla yllättäviäkin. Eräs lähimmäinen oli etsivällä mielellä. Hän oli saanut uskovaiselta ystävältään neuvon mennä seuroihin Helsingin rauhanyhdistykselle. Hän oli kutsulle kuuliainen ja meni keskiviikkoillan seuroihin. Pihalta hän soitti ystävälleen, että on tullut väärään paikkaan: “Täällä on kaksisataa hupparipäistä nuorta.” Ystävä oli sanonut, että se on juuri oikea paikka, hän oli löytänyt oikeaan osoitteeseen. Jumalan lasten ulkoinen olemus ja ajalliset puitteet muuttuvat, mutta sanoma Jumalan valtakunnasta pysyy samana ja kutsuvana.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys