Tuo­mo Kel­lo­kos­ki

Pal­mu­sun­nun­tain Sa­ka­ri­aan kir­jan teks­ti ker­too Jee­suk­sen rat­sas­ta­van Je­ru­sa­le­miin nöy­rä­nä ja voit­toi­sa­na Ku­nin­kaa­na, joka so­vi­tus­työn­sä an­si­os­ta tu­ho­aa so­ta­vau­nut ja -jou­set. Teks­ti ker­too: ”Hän ju­lis­taa kan­soil­le rau­haa, hä­nen val­tan­sa ulot­tuu me­res­tä me­reen, Euf­ra­tis­ta maan ää­riin as­ti” (Sak. 9:10).

Jee­sus oli lem­peä rau­han­ruh­ti­nas: ”Ot­ta­kaa mi­nun ikee­ni har­teil­len­ne ja kat­so­kaa mi­nua: minä olen sy­dä­mel­tä­ni lem­peä ja nöy­rä. Näin tei­dän sie­lun­ne löy­tää le­von.” (Matt. 11:29.)

Ju­ma­lan sa­nan koh­ta vä­lit­tää meil­le tä­män ajan ih­mi­sil­le tur­val­lis­ta ar­mon, toi­von, ilon ja rau­han sa­no­maa. Jee­sus, Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ku­nin­gas, ei saa­pu­nut Je­ru­sa­le­miin ajal­li­ses­ti hoh­dok­kaas­ti hie­non rat­sun se­läs­sä, vaan nöy­rä­nä aa­sil­la rat­sas­ta­en. Aa­si oli hä­nen ku­nin­kaal­li­nen rat­sun­sa (Sak. 9:9).

Pal­mu­sun­nun­tain ta­pah­tu­mis­ta al­koi kun­ni­an Ku­nin­kaan kär­si­mys­tie. Jee­sus to­teut­ti Ju­ma­lan tah­don ja ha­lu­si so­vit­taa ris­tin­kuo­le­mal­laan koko maa­il­man syn­nit.

Jee­sus an­toi omil­le ope­tus­lap­sil­leen tär­ke­än teh­tä­vän ol­la vie­mäs­sä rau­han vies­tiä kaik­keen maa­il­maan (Joh. 20:21). Jee­sus sa­noi vie­lä en­nen kuo­le­maan­sa ope­tus­lap­sil­leen: ”Minä jä­tän teil­le rau­han. Oman rau­ha­ni minä an­nan teil­le.” (Joh. 14:27.)

Ai­ka, jon­ka kes­kel­lä eläm­me, on mo­nel­la ta­val­la eri­tyi­nen. Ajal­lis­ta rau­haa ja tur­val­li­suut­ta kai­va­taan tä­hän maa­il­maan. Vii­meis­ten vuo­sien ai­ka­na isän­maam­me rau­han vaa­li­mi­nen on nous­sut kes­kei­sek­si pu­hee­nai­heek­si.

Jee­sus an­toi ope­tus­lap­sil­leen teh­tä­vän vie­dä rau­han sa­no­maa. Se pi­tää si­säl­lään Ju­ma­lan rau­han, jon­ka ih­mi­nen voi ko­kea omal­le koh­dal­leen us­kon kaut­ta Hen­gen lah­ja­na. Tai­vaal­li­sen rau­han vai­kut­ti­met ovat ian­kaik­ki­set, ei­vät vain tätä ai­kaa kos­ke­vat, kos­ka ne ovat Ju­ma­las­ta, ei­vät ih­mi­ses­tä.

Sa­ka­ri­aan kir­jan teks­ti muis­tut­taa ih­meel­li­ses­tä on­nes­ta ja ilos­ta, jon­ka ih­mi­nen saa ai­van ar­mos­ta omis­taa omal­le koh­dal­leen. Ku­nin­gas on täyt­tä­nyt Ju­ma­lan vaa­ti­van lain täy­del­li­ses­ti juu­ri si­nun ja mi­nun puo­les­ta­ni. Hän on kul­ke­nut ereh­ty­mät­tö­mät as­ke­leet, jot­ta meil­lä oli­si mah­dol­li­suus ian­kaik­ki­seen elä­mään kun­ni­an tai­vaas­sa.

Mo­nien pel­ko­jen­kin al­la on tur­val­lis­ta kat­sel­la ja iloi­ta sii­tä rak­kau­des­ta, jota Ju­ma­la on po­jas­saan osoit­ta­nut luo­mal­leen ih­mi­sel­le. Pal­mu­sun­nun­tain ai­he on kau­nis, tur­val­li­nen, rau­han ja rak­kau­den täyt­tä­mä: kat­so, Ku­nin­kaa­si tu­lee.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta kuu­luu edel­leen­kin Hy­vän Pai­me­nen kut­su­va ää­ni kaik­keen maa­il­maan täyn­nä ar­moa, rau­haa ja rak­kaut­ta. Tä­nää­kin saa us­koa syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä, pääs­tä ar­mos­ta us­ko­maan ja odot­ta­maan tur­val­li­ses­ti Ku­nin­kaan tois­ta tu­le­mis­ta.