Ilk­ka Ma­ju­ri

Ju­ma­lan rau­haa rin­nas­san­sa, ken kan­taa maas­sa kuo­le­man, on on­nel­li­nen kul­keis­san­sa maan vie­raan poik­ki tai­vaa­seen.” ”Kuun­nel­kaa, mi­ten hie­no lau­lu”, nuo­ri to­te­aa ys­tä­vil­leen ja kuun­te­lee lau­lun use­aan ker­taan. Sa­ma­na päi­vä­nä tuon nuo­ren ly­hyt, mut­ta on­nel­li­nen elä­mä kat­ke­aa lii­ken­ne­on­net­to­muu­teen. Ju­ma­lan rau­han sy­dä­mel­leen omis­ta­nut ote­taan us­ko­vien le­poon.

Moni ih­mi­nen et­sii on­nea, kuka mis­tä­kin. On­nel­li­suus­tut­ki­mus­ten mu­kaan ajal­li­sen on­nen te­ki­jöi­tä ovat myön­tei­set asen­teet, teot ja sa­nat, lap­se­no­mai­nen lei­kit­te­ly ja kii­tol­li­suus. Nämä ovat­kin hy­viä asi­oi­ta. Usein mei­tä kui­ten­kin kiu­saa myös har­ha­ku­vi­tel­ma, et­tä kun oma it­se­käs tah­tom­me vain to­teu­tui­si, saa­vut­tai­sim­me on­nen. Kun Daa­vid syn­nin seu­rauk­se­na sai, mitä ha­lu­si, hän me­net­ti rau­han ja elä­mä­ni­lon. Syn­nis­tä ei seu­raa mi­tään hy­vää.

Kun ih­mi­nen on Ju­ma­laa vail­la, hä­nen sie­lus­saan on rau­hat­to­muus, pel­ko ja jopa epä­toi­vo. Py­sy­vää muu­tos­ta tä­hän ti­laan ei­vät tuo kil­pai­lun ora­van­pyö­rä tai nau­tin­not.

Va­pah­ta­jal­lem­me au­tuus eli on­nel­li­suus mer­kit­si kaik­kien ajan vaih­te­lui­den ja koh­ta­loi­den ylä­puo­lel­la ole­vaa, yli­maal­lis­ta au­tuut­ta. Psal­min 32 sa­noin: ”Au­tu­as on se, jon­ka syn­nit ovat an­teek­si an­ne­tut.”

Py­hien yh­tey­des­sä ih­mi­nen löy­tää sie­lun rau­han, elä­män mer­ki­tyk­sen ja ikui­suu­den toi­von. Oman­tun­non rau­ha, us­ko Ju­ma­laan ja ian­kaik­ki­sen elä­män toi­vo mah­dol­lis­ta­vat sen, et­tä ih­mi­nen voi ol­la on­nel­li­nen vas­toin­käy­mis­ten­kin kes­kel­lä. ”Sil­loin olin on­nel­li­nen, kun mi­nul­la oli lap­se­nus­ko”, to­te­si eräs sen me­net­tä­nyt nuo­ri.

Olet­ko sinä löy­tä­nyt tuon kes­tä­vim­män on­nen? Kris­tuk­sen sana kut­suu: ”Et­si­kää en­nen kaik­kea Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kas­ta tah­to­aan” (Matt. 6:33). Kris­tuk­sen evan­ke­liu­mi pais­taa au­rin­ko­na Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta luo­den au­tu­as­ta elä­mää. Ju­ma­las­ta vie­raan­tu­nut­kin voi löy­tää tä­män au­tuu­den. Kris­tus kuu­luu juu­ri si­nul­le, joka koet it­se­si syn­ti­sek­si. Kun us­kot evan­ke­liu­min ja an­nat Ju­ma­lan tah­don to­teu­tua elä­mäs­sä­si, seu­raa sii­tä to­del­li­nen ilo, pal­ve­le­va rak­kaus ja ker­ran ikui­nen au­tuus tai­vaas­sa.