Juha Humalajoki
Juha Humalajoki
Risto Alakärppä
Syntiinlankeemuksen perintö on jokaisen ihmisen elämässä helposti tunnistettava ja kuitenkin itselle vaikeasti tunnustettava realiteetti. Kun syntiinlankeemuksen yleiseksi seuraukseksi vielä luetaan elämän kipu, katoavaisuus ja kuolema, on syntiinlankeemusta vaikea ohittaa. ”Valhetta ja petosta on kukkuloilla, meluisaa menoa vuorilla. Totisesti, vain Herra, meidän Jumalamme, voi Israelin pelastaa!” (Jer. 3:23.)
Se, miksi ihmisen on vaikea tunnustaa syntiinlankeemuksen seurauksia itsessään, johtunee synnin luonteesta. Synti on näkymätön valta ihmisen sisimmässä, epäuskoa – ja vasta sen jälkeen se ilmenee teoissa. Ihmisen Jumalasta luopunut sydän heijastuu hänen teoissaan. Syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen on yhtäältä taipuvainen pahaan ja toisaalta hän antaa hyville pyrkimyksilleen jumalallisen arvon. Omissa kuvitelmissaan ihminen voi paatua jopa synnittömäksi, eikä enää kysy, mikä on Herran tahto (Jer. 2).
Kristillisen uskon mukaan on totta, että jokainen ihminen on suunnattoman arvokas. Jokaisen ihmisarvo on kaikissa tilanteissa luovuttamaton. Yhtä varmasti totta on myös se, että jokainen ihminen on syntinen. Myös uskovainen ihminen on itsessään syntinen. Hän vapautuu syntiinlankeemuksen perinnöstä lopullisesti vasta autuaallisessa kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Siksi meillä ei ole varaa armottomuuteen ja kovuuteen ketään ihmistä kohtaan.
Syntisyyden käsite on uskovaiselle lohdullinen ja välttämätön. Olen syntinen, mutta Kristuksen tähden vanhurskas. Olen syntinen, mutta en enää Kristuksen tähden syyllinen, sillä hän on sovittanut syntini ja asuu uskon kautta minussa. On eri asia pitää itseään syntisenä kuin suostua synnin hallintavaltaan. Ensimmäinen on tosiasioiden tunnustamista, mistä seuraa Kristuksen yhteydessä vain hyvää. Synti puolestaan saa valtaa, kun sydämeen hiipii epäusko ja evankeliumin kirkkaus hämärtyy. Siksi osamme on kilvoitella uskossa, uskon kanssa ja uskon kautta Kristukseen. Kaipaamme uskon saarnaa hänestä, jotta hän saisi hallita meitä. Olemme armon kerjäläisiä; armahdettuja syntisiä hänen valtakunnassaan.
Rakkaudessaan Vapahtajamme julisti kaikille ihmisille parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Kristuksen työ maan päällä jatkuu Pyhä Hengen työnä hänen seurakunnassaan. Meidätkin on kutsuttu julistamaan ilosanomaa kaikille. Emme puhu itsestämme, vaan Jeesuksesta Kristuksesta, että hän on Herra. Epäuskon synninvirtaan eksyneille kuuluu Jumalan rakkauden kutsu: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, minä parannan teidät luopumuksestanne!” (Jer. 3: 22)
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys