Matias Haaraniemi
Matias Haaraniemi
Ilkka Hakulinen
”Milloinkahan se tuo lasten kahinointi loppuu?” Tähän tapaan kysyin eräältä kokeneelta isältä noin neljäkymmentä vuotta sitten ensimmäisten lastemme ollessa pieniä. Mielestäni lasten olisi tullut jo ymmärtää käyttäytyä nätisti. ”No, ei nuo meidän pojat nyt enää ihmeemmin nujua”. Suunnilleen näin ystävä kaksikymppisistä pojistaan tuolloin totesi. Niin vain meilläkin on käynyt. Hyvin sujuvasti lapsemme viime jouluna jouluvierainamme toimivat. Olivatpa vielä odottaneet toistensa tapaamista.
Jos minulla ajallisena isänä tahtoi kärsivällisyys loppua, kuinka on taivaallisen Isän pitkämielisyyden laita? Korinttilaiskirjeessä (1. Kor. 13) on luettelo rakkauden – pohjimmiltaan Jumalan rakkauden – ominaisuuksista, joista kärsivällisyys mainitaan ensimmäisenä. Kuinka kärsivällinen Jumala sitten on?
Kun ensimmäinen ihmispari lankesi syntiin, Herra etsi ja kutsui heitä takaisin. Kun ihmiskunta perisynnin vuoksi turmeltui pahoin, Herra saarnautti Nooan kautta kauan, ennen kuin salli vedenpaisumuksen hukuttaa ihmiset. Kun Herra julmistui Sodoman ja Gomorran pahuuden vuoksi, hän suostui uudelleen ja uudelleen neuvottelemaan Abrahamin kanssa kaupunkien armahtamisesta.
Kun Israelin kansa napisi ja nousi Moosesta vastaan, Herra lähetti myrkkykäärmeet. Kun kansa katui, Mooses rukoili ja Herra armahti vaskikäärmeen kautta siihen turvaten katsoneet. Herra kutsuu, mutta ihmisille ja kansoille on asetettu etsikkoaika.
Puhutteleva on se kohta, jossa Vanhan testamentin profeetta Jesaja kuvaa kärsivän Kristuksen mieltä ja olemusta. Tässä näkyy suurin kärsivällisyys ja jumalallisen rakkauden mieli: ”Meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes 53:5.)
On tärkeää kuulla Herran kutsua ja vastaanottaa anteeksiantamuksen evankeliumi silloin, kun kutsu on kuultavissa. Puhuttelevia ovat muun muassa Jeesuksen vertaukset kymmenestä morsiusneidosta ja Ilmestyskirjan lopun kuvaukset. Vaikka Jumalan armo on ääretön, hänen kärsivällisyydellään on rajat, joita ei voida ylittää. Kylväjä kuitenkin kylvää niin kauan kuin on työn aika.
Jumalallinen kärsivällisyys esikuvanaan apostoli kehottaa Jumalan omia pukeutumaan sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen sekä antamaan anteeksi, vaikka olisi moittimisen aihetta. ”Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kol. 3:12–13.) Kärsivällisyydessä lienee jokaisella opettelemista koko elämän ajaksi.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys