A.-L.S.
A.-L.S.
Sampo Sandell
Vuoden vaihtuessa muistellaan usein edellisen vuoden tapahtumia ja ennakoidaan tulevaa vuotta. Mitä on tapahtunut kuluneen vuoden aikana? Millaisia kiitoksen aiheita päättyneeseen vuoteen on sisältynyt? Muistammeko kiittää Jumalaa saamastamme hyvästä?
Psalmi 105 rohkaisee uskomaan ja iloitsemaan uskosta: “Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään. Kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!” (Ps. 105:1.) Tässä jakeessa tiivistyy uskon perimmäinen olemus: uskosta iloitseminen, turvautuminen Jumalan johdatukseen ja evankeliumin vieminen kaikkialle maailmaan.
Kiitos kuuluu hyviin tapoihin. Kiitoksen antaja huomioi kiitettävän tekemää palvelusta tai antamaa lahjaa.
Vanha sananlasku sanoo, että kiittämättömyys on maailman palkka. Muodissa ei ole toisen ihmisen huomioiminen kuten kiittäminen. Ihmisen turmeltunut luonto on tyytymätön. Tämä näkyy elämässä kovuutena ja itsensä korostamisena muiden kustannuksella. Kiitos jää usein moitteiden ja vaateiden varjoon.
Rukous on puhetta Jumalan kanssa. Usein ihminen kääntyy Jumalan puoleen tarvitessaan apua. Elämän kulkiessa omien suunnitelmien mukaisesti kiittäminen helposti unohtuu. Tästä muistuttaa Raamatun kertomus kymmenestä spitaalia sairastavasta: vain yksi Jeesuksen parantama palasi kiittämään Jeesusta.
Joskus kiittäminen voi olla erityisen vaikeaa. Elämässä saattaa kohdata suuria vaikeuksia. Elämän kuorma ja koettelemukset voivat tuntua kohtuuttomilta. Tällaisissa tilanteissa kannattaa muistaa kaiken menettäneen Jobin sanat: “Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa” (Job 42:2).
Kaikkivaltiaalla Jumalalla on mahdollisuus auttaa epätoivoisessakin tilanteessa. Jumalaan turvautuminen voi avata yllättäviäkin mahdollisuuksia. Mihin ihmisen mahdollisuudet päättyvät, siitä Jumalan mahdollisuudet alkavat. Usein vaikeiden tilanteiden selvittyä nousee huokaus: kiitos, Herra, että autoit.
Seuratilaisuuksissa ja muissa kokoontumisissa kaikuneet kiitosäänet ovat olleet kristillisyydessämme näkyvä ja laajemminkin huomiota herättänyt ilmiö vuosikymmenten ajan. Armon kasteen vuotaessa kuivaan sydämeen kiittäjien malja läikähti yli ja kristityt kiittivät ylös nostetuin käsin Vapahtajaa.
Nykyisin kiitosääniä kuulee harvoin. Kristittyjen ääneen kiittäminen on vaihtunut laulamiseen ja hiljaisiin kiitoksiin. Jumala voi puhutella voimakkaasti laulavan seurakunnan keskellä. Tällaiset kokemukset jäävät lähtemättömästi mieleen.
Tärkeä on kuitenkin muistaa, että usko ei perustu tunteisiin tai kokemuksiin. Edelleen on voimassa seurapuheista tuttu kehotus: tuntui miltä tuntui ja näytti miltä näytti, niin kannattaa uskoa!
Suurin kiitollisuuden aihe on lahjaksi saatu omakohtainen usko. Uskovaisen kiitos kohoaa siitä, että Jumala on varjellut ja hoitanut valtakuntansa keskellä.
Evankeliumi lohduttaa ja rohkaisee syntinsä tuntevaa uskomaan. Anteeksiantamuksen evankeliumin kuuleminen lisää kiitollista mieltä Jumalaa kohtaan. Uskovat pääsevät kerran taivaan ilojuhlaan, jossa huonoimmankin kiittäjän kiitos on täydellinen.
“Mutta taivaassa parhaiten kiitän, kun on turmelus riisuttu. Ole kiitetty, Herrani Jeesus, ole kiitetty, kiitetty!” (SL 295:6)
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.