Markku Kanniainen
Monille meistä lienee tuttu kehotus mennä mummon mökkiin opettelemaan tyytyväisyyttä elämään. Ajatus juontunee siitä, että nämä elämää nähneet ja kokeneet vanhemmat ihmiset ovat oppineet, mikä elämässä on tärkeää ja arvokasta. Vaikka ulkoinen asuinympäristö ei ehkä olisi nykyaikaisin, heillä on usein sellaista tyytyväisyyttä, josta voimme oppia. Riittävä ravinto, vaatetus, turva ja lämpö, ja terveyskin vielä kohtuudella toimiva, niin kaikki on hyvin.
Voisimme myös yrittää ymmärtää jotain siitä, mikä elämässä on arvokasta, jo ennen kuin tulemme vanhoiksi ja katselemme elettyä elämää pääosin taaksepäin. Siksi eri-ikäisten jatkuva kanssakäyminen ja ajatustenvaihto elämästä on tärkeää. Eräs sanonta toteaakin tästä, että ”vanhat ovat nuorten tukena ja nuoret vanhojen ilona”.
Elämässä itse kukin tavoittelemme helposti maallista omaisuutta ja rikkautta, vaikka joudumme siitä kaikesta kuitenkin kerran luopumaan. Todellista onnea ja tyytyväisyyttä tuovat lopulta muut asiat. Mikä voisi olla sellaista, minkä varaan on hyvä rakentaa, ja mikä kestää kuolemankin tullessa?
Apostoli Paavali kirjoitti Korinttiin syntyneelle seurakunnalle kirjeessään, että ”tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.” (2. Kor. 8: 9.) Paavali oli iloinnut siitä rakkaudesta nousevasta palvelumielestä, jota hän oli seurakunnassa nähdyt heidän muistaessaan ja auttaessaan Jerusalemissa asuvia uskovia. Vaikka vaikeudet olivat Paavalin mukaan koetelleet raskaasti korinttilaisia, niin he äärimmäisessä köyhyydessäkin osoittivat runsasta anteliaisuutta. Evankeliumin uskominen oli ollut heille jotakin niin suurta, että se herätti palvelevan rakkauden myös muita kohtaan. Se kohdistui erityisesti niiden auttamiseen, jotka olivat kokeneet samaa Jumalan ihmeellistä armoa sanomassa Jeesuksen ristinsovituksesta ja ylösnousemuksesta.
Kauniin kuvan tällaisesta uskovien keskinäisestä huolenpidosta antaa myös Apostolien tekojen kohta: ”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi.” (Ap. t. 2: 42,45.)
Jeesus, Vapahtajamme, luopui taivaan rikkaudesta ja tuli köyhäksi, jotta me rikastuisimme hänen köyhyydestään. Voisimmeko me lähimmäisinä elää tätä todeksi edes hivenen – luopua omastamme ja auttaa sillä apua tarvitsevia?
Sellaiseen rakkauden mieleen ja toimintaan meille antaa yhä voiman se, että saamme olla osallisia siitä armosta, jonka Jumala on Pojassaan meille valmistanut. Sen rikkauden osallisuus kantaa meitä kerran taivaan kotiin.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys