Oletko tullut ajatelleeksi, että monissa yhteiskunnan toiminnoissa on jonkinlainen tavoite saattaa asiat kutakuinkin valmiiksi aina ennen joulua ja juhannusta?
Joulunalusaikaan tiivistyy erityisen paljon valmiiksi saamisen tavoittelua samalla kuin päivät pimenevät ja hengähdystauon tarve työpaikoilla, kouluissa ja kodeissa on tuntuvaa. Kalenteri täyttyy joulujuhlista, myyjäisistä ja muista kauniista ja tärkeistä tilaisuuksista, joiden lomassa kodin jouluvalmistelut ja erilaiset joulumuistamiset risteilevät ja ruuhkautuvat mielessä.
Parhaimmillaan joulun valmistelut auttavat virittäytymään juhlanviettoon. Tällöin konkreettisetkin askareet raivaavat mielentilaa juhlalle, levolle ja yhdessäololle.
Innostuessa tai paineiden vaivatessa juhlavalmisteluun saattaa muodostua tarpeettomia vaatimuksia. Kiireiden keskellä myös yöunet jäävät herkästi vähäisiksi. Niinpä moni meistä käy joulunviettoon melko väsyneenä eikä juhlan alkaminenkaan mahdollista kaikille riittävästi levon hetkiä. Riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteet ovat omiaan asettumaan väsyneeseen mieleen, jonne sielunvihollisenkin on helppo päästä kylvämään riitoja ja väärinkäsityksiä. Joulunakin on kohdattava oma epätäydellisyytensä. Ilon, valon ja kiitollisuuden rinnalla joulunakin näyttäytyvät asiat ja tunteet, joita emme olisi omaan emmekä läheistemme juhlaan toivoneet.
Kuinka oli ensimmäisenä jouluna? Joulu tuli työn ja puutteellisten valmistelujen keskelle. Marian osaksi oli annettu tehtävä, josta oli tuona aikana odotettavissa pilkkaa ja häpeää, mutta Jumalan tahtoon tyytymisestä seurasikin suuri ilo ja kiitollisuus (Luuk 1:26–56). Vastasyntyneen Jeesuksen synnyinsija oli tuonkin ajan ihmisten mittapuulla vaatimaton, mutta sen kauneus on vielä vuosituhansien jälkeenkin ihasteltavanamme: Vapahtaja makaa seimessä eläinten ympäröimänä. Myös paimenet lähtivät joulun ilosanomaa ihmettelemään suoraan väsyttävän työn keskeltä. (Luuk 2:1–20).
Tänäkin jouluna ilosanoma laskeutuu keskeneräisyyden keskelle. Ilosanoma kuuluu levollisin mielin juhlaa odottaville ja kiireen keskellä kiristyneille. Se kaikuu niin yksin pyhiä viettäville kuin heille, joiden joulun täyttää suuri läheisten joukko.
Jumalan edessä ei katsota joulun ulkoisten puitteiden kelvollisuutta. Syntien anteeksiantamuksen evankeliumin uskominen omalle kohdalle riittää. Ajankohtainen on yhä myös enkelien viesti: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa (Luuk. 2:14)”.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys