Monien lomasuunnitelmiin sisältyy matka lähelle tai kauemmaksikin. Se voi olla vierailu harvemmin kohdattavien sukulaisten ja tuttavien luokse, matka kesäseuroihin tai tutustuminen uusiin lomakohteisiin.
Ympäristön vaihtuminen, tavallisuudesta poikkeava kokemusmaailma ja itselle mieluisten ihmisten kohtaaminen tuovat elämään sitä vaihtelua, virkistystä ja iloa, jota lomalta kaivataan.
Ilon etsiminen on osa ihmisen elämää. Sen on sanottu olevan tyytyväisyyden ja onnen tunnetta, jota ihmiskunta on kaivannut kautta historian. Arki värittyy usein harmain sävyin ja ilo voi olla hukassa. Itselle sopivia mielihyvän lähteitä on tärkeä pitää mukana elämässä. Iloa saatetaan kuitenkin etsiä myös vääristä paikoista. Elämään mahtuu valitettavan runsaasti häpeää ja murhetta tuottavia, haavoittaviakin ilon muotoja. Raamatussa puhutaan paljon ilosta. Jo Vanhan Testamentin kirjoittajat toivat julki, että kestävä ilo löytyy vain Jumalassa: ”Minä kavahdan niitä, joiden jumalana on turhuus ja harha. Minä luotan sinuun, Herra, iloitsen ja riemuitsen sinun hyvyydestäsi. Sinä näet minun hätäni, tiedät kaiken tuskani. Sinä et jätä minua vihollisten käsiin vaan avaat minulle ahdingosta tien.” (Ps. 31:6–8.) Taivaallinen Isä tahtoo täyttää meidät hyvyydellään, joka muuttaa murheenkin iloksi (Joh. 15:11). Jumalan lapsi iloitsee erityisesti siitä, että hänen nimensä on kirjoitettuna taivaassa (Luuk. 10:20).
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen suviseurat järjestettiin tänä kesänä Pyhäjoella. Seurojen tunnuslauseeksi oli valittu jouluevankeliumista tuttu Raamatun kohta: ”Minä ilmoitan teille suuren ilon” (Luuk. 2:10). Järjestäjien erityisenä toivomuksena oli kutsua kaikkia kokemaan Jumalan valtakunnan evankeliumin uskomisen tuomaa suurta iloa. Pyhäjoen seurat ovat jo takanapäin, mutta muuttumatonta, kutsuvaa ja parantavaa Jumalan sanaa julistetaan edelleen tulevissa seuroissa.
Kedon paimenet kiirehtivät enkelin viestin kuultuaan Jeesus-lapsen luokse. Kerran Betlehemin yössä leimahtanut taivaallinen valo loistaa yhä Jumalan seurakunnan keskellä. Kestävä ilo on vielä mahdollista löytää. ”Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon”, rohkaisi profeetta aikansa matkalaisia (Jes. 9:1–2). Meitä kaikkia kutsutaan Pyhän tien kulkijoiksi. Vain vapaiksi lunastetut sitä kulkevat. ”He kantavat päänsä päällä ikuista iloa.” Huoli ja huokaus ovat paenneet kauas. (Jes. 35:8–10.) Aimo Helén
Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 7/2014.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys