”Voi hyvä Ju­ma­la sitä sur­keut­ta, min­kä olen saa­nut näh­dä! Ta­val­li­nen kan­san­mies­hän ei var­sin­kaan maa­seu­dul­la tie­dä kris­ti­no­pis­ta yh­tään mi­tään, ja va­li­tet­ta­vas­ti myös mo­net pa­pit ovat jok­seen­kin tai­ta­mat­to­mia ja ky­vyt­tö­miä opet­ta­maan.” Näin aloit­taa Mart­ti Lut­her Vä­hän ka­te­kis­muk­sen­sa esi­pu­heen. Hän to­te­aa, et­tä tuo ”va­li­tet­ta­va ja on­ne­ton hä­tä­ti­la” on suo­ras­taan pa­kot­ta­nut hä­net te­ke­mään ka­te­kis­muk­ses­taan ly­hy­en, sup­pe­an ja yk­sin­ker­tai­sen.

Ero­aa­ko ny­ky­ai­ka Lut­he­rin ajas­ta? Ai­na­kin näyt­tää sil­tä, et­tä edel­leen on run­saas­ti tar­vet­ta us­kon pe­rus­tei­den esil­lä pi­tä­mi­seen. Yh­teis­kun­tam­me ja laa­jem­min­kin län­si­maat ovat maal­lis­tu­neet, ja eri­lai­set uu­sus­kon­not ovat kas­vat­ta­neet suo­si­o­taan. Mo­nil­le Raa­mat­tu ja sen il­moi­tus Ju­ma­lan val­mis­ta­mas­ta pe­las­tuk­ses­ta on jopa ko­ko­naan tun­te­ma­ton.

Ka­te­kis­mus tar­koit­taa kris­til­li­sen opin tii­vis­tel­mää. Sii­hen on koot­tu us­kon pe­rus­teet ly­hy­es­ti. Vä­häs­sä ka­te­kis­muk­ses­saan Lut­her muun mu­as­sa se­lit­tää ly­hy­es­ti kym­me­nen käs­kyn, apos­to­li­sen us­kon­tun­nus­tuk­sen, Isä mei­dän -ru­kouk­sen, kas­teen ja eh­tool­li­sen mer­ki­tys­tä. Lo­puk­si hän esit­tää raa­ma­tun­koh­tia ”kai­kil­le py­hil­le sää­dyil­le”, muun mu­as­sa esi­val­lal­le, van­hem­mil­le, lap­sil­le ja nuo­ri­sol­le sekä isän­nil­le ja emän­nil­le.

Elä­vä, pe­las­ta­va us­ko ei ole riip­pu­vai­nen ih­mi­sen tie­dos­ta. Täs­tä on hyvä esi­merk­ki pie­ni lap­si, joka Jee­suk­sen mu­kaan us­koo (Mark. 9:42). Pe­las­tu­ak­seen ih­mi­sen tar­vit­see vain us­koa. Hän saa vas­taa­not­taa syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen ja ian­kaik­ki­sen elä­män Ju­ma­lan ar­mos­ta, hä­nen lah­ja­naan, Jee­suk­sen so­vin­to­työn täh­den. Lut­he­rin ai­ka­na tämä Raa­ma­tun to­tuus ki­tey­tyi sa­non­taan ”Yk­sin us­kos­ta, yk­sin ar­mos­ta, yk­sin Kris­tuk­sen an­si­on täh­den”.

Kris­ti­tyn on kui­ten­kin tär­ke­ää tun­tea us­kon pe­rus­teet, jot­ka on kir­joi­tet­tu py­hään Raa­mat­tuun. Juu­ri Ju­ma­lan sa­nal­la Jee­sus tor­jui erä­maas­sa Pa­ho­lai­sen kiu­sauk­set (Matt. 4:1–11). Paa­va­li roh­kai­si Ti­mo­teus­ta: ”Olet myös jo lap­ses­ta as­ti tun­te­nut py­hät kir­joi­tuk­set, jot­ka voi­vat an­taa si­nul­le vii­saut­ta, niin et­tä pe­las­tut us­ko­mal­la Kris­tuk­seen Jee­suk­seen” (2. Tim. 3:15). Ti­mo­teuk­sen ta­voin mei­dän kaik­kien kan­nat­taa tut­kia Raa­mat­tua ja us­kom­me pe­rus­tei­ta.

Pek­ka Ait­ta­kum­pu

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 5/2015