Suo­ma­lais­ta työ­e­lä­mää on ku­vat­tu lu­te­ri­lai­sen ajat­te­lun lä­päi­se­mäk­si. Mo­nes­ti sil­lä tar­koi­te­taan, et­tä suo­ma­lai­sel­le työ on kun­ni­a­teh­tä­vä, joka ha­lu­taan hoi­taa hy­vin ja tun­nol­li­ses­ti. Jos­kus se näh­dään kiel­tei­se­nä asi­a­na ja sa­no­taan, et­tä suo­ma­lai­nen on työn or­ja, jol­le työ mer­kit­see kaik­kea ja jol­le lepo ja vir­kis­ty­mi­nen ai­heut­ta­vat oman­tun­non tus­kia. Ny­ky­ään maas­sam­me suu­rem­pi on­gel­ma lie­nee se, et­tä työ ei tun­nu mais­tu­van kai­kil­le ja et­tä mo­net ei­vät ole löy­tä­neet työ­tä ko­vas­ta et­si­mi­ses­tä huo­li­mat­ta.

Lu­te­ri­lai­nen nä­ke­mys työs­tä nou­see Raa­ma­tus­ta. Ju­ma­lan sana ke­hot­taa te­ke­mään työ­tä ja te­ke­mään sen hy­vin, mut­ta oh­jaa an­ta­maan ai­kaa myös lä­hei­sil­le ja le­vol­le. Ju­ma­la py­hit­ti erik­seen seit­se­män­nen päi­vän le­poa var­ten (2. Moos. 20:10–11). Py­hä­päi­vä on tar­koi­tet­tu eri­tyi­ses­ti Ju­ma­lan sa­nan kuun­te­le­mis­ta ja op­pi­mis­ta var­ten, ku­ten Mart­ti Lut­her to­te­aa ka­te­kis­muk­sis­saan.

Kirk­kom­me vuo­den 1948 Kris­ti­nop­pi ker­too työn siu­nauk­ses­ta: ”Työl­lä han­kim­me ela­tuk­sem­me ja tar­peem­me. Työ var­je­lee mei­tä jou­ti­lai­suu­den vaa­roil­ta. Työ kas­vat­taa meis­sä vel­vol­li­suu­den ja yh­tey­den tun­net­ta.

Tun­nol­li­nen työn te­ke­mi­nen an­taa meil­le työn iloa. Sil­loin­kin, kun työ on ras­kas taak­ka, Ju­ma­la kät­kee sii­hen siu­nauk­sen.” (KO 89.)

Kaik­ki työ­i­käi­set ei­vät tee an­si­o­työ­tä sai­rau­den, työt­tö­myy­den tai jon­kin muun syyn vuok­si. Sil­loin­kin ih­mi­sel­lä on Ju­ma­lan an­ta­ma teh­tä­vä, jota kris­ti­nop­pi kut­suu kau­niis­ti kut­su­muk­sek­si. Kris­ti­nop­pi to­te­aa, et­tä kut­su­muk­sen us­kol­li­sel­la suo­rit­ta­mi­sel­la pal­ve­lem­me Ju­ma­laa ja lä­him­mäi­si­äm­me (KO 88).

Jo­kai­sel­la on täs­sä maa­il­mas­sa oma paik­kan­sa työ­teh­tä­väs­tä riip­pu­mat­ta. Jo pelk­kä läs­nä­o­lo, kuun­te­le­mi­nen tai toi­sen puo­les­ta ru­koi­le­mi­nen on tär­ke­ää lä­him­mäi­sen pal­ve­le­mis­ta. Us­kon kaut­ta me jo­kai­nen saam­me kat­sel­la tu­le­vai­suu­teen luot­ta­vai­ses­ti, oli­pa työ­ti­lan­teem­me mikä ta­han­sa. Ju­ma­la pi­tää meis­tä hy­vää huol­ta.

Us­ko­na­si­ois­ta pu­hut­ta­es­sa on ai­na tär­ke­ää muis­taa, et­tä au­tuut­ta ei voi an­sai­ta työ­tä te­ke­mäl­lä. Pe­las­tum­me yk­sin ar­mos­ta, us­kon kaut­ta, Kris­tuk­sen so­vin­to­työn täh­den.

Pek­ka Ait­ta­kum­pu

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 9/2015