Je­sa­jan kir­jan koh­ta voi­daan ym­mär­tää lu­nas­tuk­se­na, jon­ka Ju­ma­la lah­joit­ti koko maa­il­mal­le Kris­tuk­sen so­vi­tus­työn kaut­ta.

Je­sa­jan kir­jan koh­das­sa on vies­ti sii­tä, kuin­ka Je­ru­sa­le­min rau­ni­ot saa­vat iloi­ta: ”Puh­jet­kaa rie­muun, te Je­ru­sa­le­min rau­ni­ot, kaik­ki yh­des­sä iloit­kaa!” Ju­ma­la an­taa kan­sal­leen loh­du­tuk­sen ja lu­nas­taa Je­ru­sa­le­min. (Jes. 52:9.)

Raa­ma­tun his­to­ri­an ai­em­mis­sa vai­heis­sa kan­sa va­el­si nel­jä­kym­men­tä vuot­ta koh­ti Ka­naa­nin maa­ta. Näin Ju­ma­la va­paut­ti kan­san­sa Egyp­tin or­juu­des­ta.

Ju­ma­lan pe­las­tus­his­to­ria si­säl­tää tar­koi­tuk­sen, et­tä mah­dol­li­sim­man moni ai­ka­kau­teen kat­so­mat­ta pää­si­si pe­ril­le tai­vaa­seen.

Kris­tus tuo pe­las­tuk­sen

Je­sa­ja on kir­joit­ta­nut pro­fe­ti­an ai­ka­na, jol­loin Is­ra­e­lin kan­san Ba­by­lo­ni­an pak­ko­siir­to­lai­suus päät­tyy. Vie­rais­ta olois­ta ja van­keu­des­ta pääs­tään ko­tiin ja va­pau­teen.

Pro­feet­ta nä­kee jo kau­kaa Ju­ma­lan an­ta­man pe­las­tuk­sen, Je­ru­sa­le­min va­pau­tuk­sen (Jes. 52:9). Esi­ku­val­li­ses­ti hän kat­soo jo sitä lu­nas­ta­jaa, Jee­sus­ta Kris­tus­ta, joka tuo Ju­ma­lan val­mis­ta­man pe­las­tuk­sen kai­kil­le kan­soil­le: ”va­lon, joka koit­taa pa­ka­na­kan­soil­le, kirk­kau­den, joka lois­taa kan­sal­le­si Is­ra­e­lil­le” (Luuk. 2:32).

Ju­ma­la ar­mah­taa

Ai­ka­naan kan­sa na­pi­si erä­maa­va­el­luk­sel­la. Myös­kään pak­ko­siir­to­lai­suu­des­sa kan­sa ei ai­na jak­sa­nut luot­taa Ju­ma­lan huo­len­pi­toon. Her­ra kui­ten­kin ar­mah­taa ja joh­dat­taa.

Luu­kas ker­too evan­ke­liu­mis­saan Jee­suk­sen ver­tauk­sen tuh­laa­ja­po­jas­ta, joka unoh­ti Isän­sä ko­din ja eli epä­us­kos­sa. Ka­tu­vaa tuh­laa­ja­poi­kaa Isä ar­mah­ti tu­le­mal­la hän­tä vas­taan (Luuk. 15:11–32). Isä ar­mah­taa myös koko maa­il­maa: ”Kun ai­ka oli täyt­ty­nyt, Ju­ma­la lä­het­ti tän­ne Poi­kan­sa” (Gal. 4:4). Syn­ty­nyt lap­si oli maa­il­man Va­pah­ta­ja.

Rau­han vies­tiä eteen­päin

Ilo­sa­no­man tuo­ja tuo vies­tin rau­has­ta ja pe­las­tuk­ses­ta (Jes. 52:7). Vies­tiä ju­lis­tet­tiin sa­to­ja vuo­sia en­nen Jee­suk­sen syn­ty­mää: ”Ju­lis­ta­kaa kaik­kien kan­so­jen kuul­la: Her­ra on ku­nin­gas! Hän loi maan, joka py­syy ei­kä hor­ju.” (Ps. 96:10.)

Ju­ma­la on luo­ja ja lu­nas­ta­ja. Hä­nen lä­het­tä­män­sä Poi­ka, Jee­sus Kris­tus, lä­het­tää oman­sa vie­mään rau­han vies­tiä eteen­päin. Roo­ma­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja muis­taa Je­sa­jan pro­fe­ti­an: ”Kuin­ka ku­kaan voi ju­lis­taa, el­lei hän­tä ole lä­he­tet­ty? On­han kir­joi­tet­tu: Kuin­ka iha­nat ovat ilo­sa­no­man tuo­jan as­ke­let!” (Room. 10:15.)

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ilo­sa­no­maa vie­dään lä­he­tys­käs­kyn mu­kai­ses­ti kaik­keen maa­il­maan (Matt. 28:18–20). Vas­taa­not­ta­jan sy­dä­meen las­keu­tuu rau­ha ja pe­las­tuk­sen osal­li­suus.

Iloa Her­ras­sa

Je­sa­jan kir­jas­sa tois­tu­va Sii­o­nin vuo­ri ku­vaa Ju­ma­lan val­ta­kun­taa, hen­gel­li­ses­tä Je­ru­sa­le­mia. Sii­o­nin muu­ril­la on var­ti­jan­sa (Jes. 52:8). Niin on myös Ju­ma­laan luot­ta­val­la Sii­o­nin vuo­ren asuk­kaal­la: ”Hän an­taa en­ke­leil­leen käs­kyn var­jel­la si­nua, mis­sä iki­nä kul­jet.” (Ps. 91:11.)

Sii­o­nin vuo­rel­la ko­e­taan to­del­lis­ta iloa Her­ras­sa. Sa­no­ma pe­las­tuk­ses­ta ja va­pau­tuk­ses­ta saa sy­dä­met rie­muit­se­maan. Jou­lun sa­no­ma täy­den­tyy pää­si­äi­sen, pe­las­tuk­sen sa­no­mal­la. Kris­tuk­sen lu­nas­ta­mas­sa kau­pun­gis­sa, tai­vaas­ta alas las­ke­tus­sa uu­des­sa Je­ru­sa­le­mis­sa, vie­te­tään evan­ke­liu­min syn­nyt­tä­mää rau­han ja ilon juh­laa (ks. Ilm. 21:2).

Ikui­suut­ta var­ten

Ju­ma­la on kai­ken luo­ja, yl­lä­pi­tä­jä ja joh­dat­ta­ja. Hän koh­taa mei­dät kan­so­jen vai­heis­sa ja pu­huu meil­le ih­mi­se­lä­män koh­ta­lois­sa (KO 4/1948). Ju­ma­lan kä­si­var­ren voi­ma on ikui­nen. Maan kaik­ki ää­ret saa­vat näh­dä hä­nen an­ta­man­sa pe­las­tuk­sen. (Jes. 52:10.) Hän voi pe­las­taa vää­ril­le teil­le jou­tu­neen ih­mi­sen, kau­pun­gin tai kan­sa­kun­nan. Hän on luo­nut ih­mi­sen ikui­suut­ta var­ten. Sitä koh­ti Ju­ma­lan kan­sa va­el­taa.

Juha Sep­pä­lä

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: Jes. 52:7–10

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 12/2015