Us­ko­vai­set toi­vot­ta­vat usein hy­väs­tel­les­sään toi­sil­leen Ju­ma­lan rau­haa. Jou­lu­yö­nä Ju­ma­lan rau­han sa­no­ma koh­ta­si maa­il­man eri­tyi­sen ih­meel­li­sel­lä ta­val­la: Ju­ma­la it­se syn­tyi ih­mi­sek­si tuo­dak­seen vi­at­to­mal­la kär­si­mi­sel­lään ih­mis­kun­nal­le rau­han. Täs­tä rau­has­ta en­ke­lit ker­toi­vat jou­lu­yö­nä pai­me­nil­le: ”Ju­ma­lan on kun­nia kor­keuk­sis­sa, maan pääl­lä rau­ha ih­mi­sil­lä, joi­ta hän ra­kas­taa” ­(Luuk. 2:14).

Ku­lu­va­na vuon­na maa­il­mas­sa on jäl­leen ta­pah­tu­nut pal­jon muu­tok­sia. Moni et­sii le­vot­to­mas­sa ajas­sa si­säis­tä rau­haa ja tar­koi­tus­ta elä­mäl­leen. Ju­ma­la ei pidä rau­haan­sa kät­kös­sä, vaan tar­jo­aa sitä jo­kai­sel­le ih­mi­sel­le. Jee­sus lä­het­ti seu­ra­kun­tan­sa ju­lis­ta­maan kai­kil­le luo­duil­le rau­han evan­ke­liu­mia, jon­ka us­ko­mi­nen siir­tää ih­mi­sen pi­mey­des­tä va­loon, rau­han val­ta­kun­taan.

Apos­to­li Paa­va­li to­te­aa, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa, jot­ka Pyhä Hen­ki an­taa (Room. 14:17). Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­na­tun evan­ke­liu­min us­ko­ja saa kes­tä­vän pe­rus­tan ja tar­koi­tuk­sen elä­mäl­leen, sy­dä­meen­sä Py­hän Hen­gen ja ian­kaik­ki­sen elä­män toi­von.

Maa­il­ma ei saa­vu­ta kos­kaan py­sy­vää rau­haa. Raa­ma­tun mu­kaan so­dat ja le­vot­to­muu­det kuu­lu­vat ih­mis­kun­nan elä­mään maa­il­man­lop­puun saak­ka. Ju­ma­lan lap­sen sy­dä­men rau­ha ei kui­ten­kaan ole riip­pu­vai­nen ul­koi­sis­ta olo­suh­teis­ta. Us­ko­vai­nen voi tun­tea Ju­ma­lan lah­joit­ta­maa ih­meel­lis­tä rau­haa kai­kis­sa elä­män- ja maa­il­man­ti­lan­teis­sa.

Ju­ma­lan lap­si voi ai­na ja kai­kis­sa ti­lan­teis­sa kään­tyä ru­kouk­ses­sa Ju­ma­lan puo­leen. Raa­mat­tu ke­hot­taa ru­koi­le­maan kaik­kien ih­mis­ten puo­les­ta.

Sy­dä­men us­ko syn­nyt­tää esi­ru­kouk­sen ohel­la Ju­ma­lan lap­ses­sa mui­ta­kin hy­viä he­del­miä. Ju­ma­lan ar­mo opet­taa elä­mään rau­has­sa kaik­kien lä­him­mäis­ten kans­sa. Voim­me jo­kai­nen omal­la käy­tök­sel­läm­me edis­tää rau­han to­teu­tu­mis­ta ih­mis­ten kes­kel­lä.

Ju­ma­la on an­ta­nut val­ta­kun­tan­sa työl­le ajas­sam­me hy­vät mah­dol­li­suu­det. Saam­me isän­maas­sam­me va­paas­ti us­koa, opet­taa ja ju­lis­taa evan­ke­liu­mia. On ar­vo­kas­ta, et­tä nyt jou­lun al­la­kin saam­me tar­jo­ta syn­te­jään ka­tu­val­le ih­mi­sel­le evan­ke­liu­mia ja toi­vot­taa toi­sil­lem­me Ju­ma­lan rau­haa.

Pek­ka Ait­ta­kum­pu

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 12/2016.

Ku­vi­tus­ku­va: Kari Ven­ga­sa­ho