”Si­nä­hän osaat käyt­tää cä­diä ja ex­ce­liä.” ”Niin­hän ne luu­lee”, ajat­te­lin ja il­mei­ses­ti hen­ki­nen pää­tös lu­pau­tu­mi­ses­ta su­vi­seu­ra­työ­hön oli sa­mal­la het­kel­lä teh­ty. Elet­tiin ke­vät­tä 2018.

Lii­ken­ne­toi­mi­kun­nan työ käyn­nis­tyi, ja syk­syl­lä aloi­tim­me kent­tä­suun­ni­tel­man laa­ti­mi­sen yh­des­sä kent­tä­toi­mi­kun­nan kans­sa. Saim­me seu­ra­kar­tan poh­ja­na toi­mi­van kent­tä­suun­ni­tel­man hy­väk­syt­tä­vään muo­toon vii­me syk­sy­nä.

Ku­lu­neen tal­ven ai­ka­na olem­me työs­tä­neet tont­ti­suun­ni­tel­maa. 190 heh­taa­rin seu­ra-alu­eel­le suun­ni­tel­laan noin 11 000 asuin­tont­tia ja 3500 päi­vä­park­kia. Tont­tien koko on va­ki­oi­tu 12 x 6,5 met­riin alu­een täy­tön hel­pot­ta­mi­sek­si. Sa­mal­la var­mis­te­taan vi­ra­no­mais­vaa­ti­mus­ten täyt­ty­mi­nen muun mu­as­sa alu­een pa­lo­tur­val­li­suu­teen liit­ty­en. Tont­ti­suun­ni­tel­ma nä­kyy konk­reet­ti­ses­ti seu­ra­vie­rail­le pel­loil­le ”höy­lät­tyi­nä” ajo­väy­li­nä, jot­ka nii­te­tään gps-oh­jauk­sen avul­la juu­ri en­nen Su­vi­seu­ro­ja.

Tont­ti­suun­ni­tel­mas­sa huo­mi­oi­daan mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan usei­ta eri tar­pei­ta. Täy­tön tu­li­si su­jua jou­he­vas­ti il­man yli­mää­räi­siä py­säh­dyk­siä tar­vit­ta­es­sa mä­räl­lä­kin seu­ra­ken­täl­lä. Isoil­le bus­seil­le tu­li­si löy­tää oma paik­kan­sa, ja eri­tyi­sa­lu­eil­ta tu­li­si taa­ta help­po pää­sy kes­kus­ken­täl­le. Vau­nu­ri­vit tu­li­si suun­ni­tel­la niin, et­tä kes­kus­ken­tän suun­taan oli­si mah­dol­li­sim­man tur­val­lis­ta kä­vel­len kul­kea.

Pa­ras­ta ai­kaa olem­me päät­tä­mäs­sä seu­ra-alu­een tei­den ni­miä. Saim­me vies­tin­tä­toi­mi­kun­nan avus­tuk­sel­la ka­saan va­jaat 100 tien­ni­meä, jois­ta kar­sin­ta on teh­tä­vä. Nyt on muun mu­as­sa pää­tet­tä­vä, va­li­taan­ko Tais­ton­ku­ja vai Pel­to­nie­men­tie. Ni­met saa­vat sy­tyk­keen­sä seu­ra­paik­ka­kun­nas­ta ja -or­ga­ni­saa­ti­os­ta. Mut­ta eri­tyi­ses­ti niis­sä toi­von nä­ky­vän seu­ro­jen pää­sa­no­man; olem­me­han val­mis­te­le­mas­sa Su­vi­seu­ro­ja, suur­ta lä­he­tys­ta­pah­tu­maa, jot­ta ih­mi­set löy­täi­si­vät tien Kris­tuk­sen luok­se ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan yh­tey­teen.

Haas­tee­na teh­tä­väs­sä­ni olen ko­ke­nut su­vi­seu­ra­työn ja kas­va­van lap­si­per­heen ar­jen yh­teen­so­vit­ta­mi­sen. Jos­kus läh­tö su­vi­seu­ra­ko­kouk­seen mie­ti­tyt­tää, kun puo­li­so on jää­mäs­sä yk­sin pien­ten, eh­kä­pä läs­nä­o­le­vaa isää kai­paa­vien, las­ten kans­sa. Mei­dän ti­lan­tees­sam­me on aut­ta­nut se, et­tä olen ot­ta­nut usein jon­kun lap­sis­tam­me ko­kouk­seen mu­kaan. Sa­mal­la olen voi­nut an­taa lap­sel­le omaa ai­kaa, pa­luu­mat­kan gril­li­ruo­kaa unoh­ta­mat­ta. Puo­li­sot te­ke­vät ko­to­na ar­vo­kas­ta työ­tä, joka jää tur­han usein lii­an vä­häl­le huo­mi­ol­le, kun pu­hum­me su­vi­seu­ra­työs­tä.

Olen ko­ke­nut su­vi­seu­ra­työs­sä eri­tyi­sen an­toi­sa­na sen, et­tä olen saa­nut tu­tus­tua il­man en­nak­ko­luu­lo­ja uu­siin ih­mi­siin ko­ti­sii­o­nin ul­ko­puo­lel­ta. Toi­mi­kun­tam­me jä­se­net tu­le­vat nel­jäl­tä eri paik­ka­kun­nal­ta. Uu­sien ih­mis­ten kans­sa kes­kus­te­lu kään­tyy luon­te­vas­ti myös us­ko­na­si­oi­hin. Ko­kouk­sis­sa olem­me saa­neet vi­ral­li­sen asi­a­lis­tan lä­pi­käyn­nin ohel­la ja­kaa omia ilo­jam­me ja su­ru­jam­me.

Työ­tä on saa­nut teh­dä omil­la lah­joil­la il­man työ­e­lä­mään mo­nes­ti kuu­lu­vaa on­nis­tu­mi­sen pai­net­ta. Eh­kä juu­ri sik­si olem­me lei­kil­li­ses­ti to­den­neet­kin, et­tä vaik­ka hy­vää yri­te­tään, prii­maa puk­kaa tu­le­maan!

Kaik­ki­val­ti­aan joh­dos­sa ru­kouk­sen mie­lel­lä on hyvä val­mis­tel­la Reis­jär­ven Su­vi­seu­ro­ja.

Tee­mu Ait­to-oja