JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Elämän tarkoituksesta

26.7.2024 15.25

Juttua muokattu:

26.7. 15:55
2024072615554220240726152500

Mikä olen minä, ih­mi­nen; mikä on mer­ki­tyk­se­ni ja teh­tä­vä­ni? Tätä ovat poh­ti­neet niin ku­nin­kaat (Psal­mis­sa kah­dek­san) kuin fi­lo­so­fit­kin. Eh­kä­pä tämä on kaik­kein yh­tei­sin ky­sy­mys koko ih­mis­kun­nal­le. Ko­e­tan täs­sä hah­mot­taa oman elä­mä­ni ko­ko­nai­suut­ta jol­la­kin ta­val­la. Tun­tuu sil­tä, et­tä mo­niin mer­ki­tyk­sel­li­siin asi­oi­hin si­säl­tyy myös elä­män tar­koi­tus. Ne tun­tu­vat siu­nauk­sel­ta.

En­sim­mäi­se­nä asi­a­na tu­lee mie­lee­ni avi­o­liit­to. Kos­ka se tu­lee en­sim­mäi­se­nä, niin se on var­mas­ti ajal­li­sis­ta asi­ois­ta mer­kit­tä­vin. Olen lu­van­nut, et­tä tah­don ol­la us­kol­li­nen ja ra­kas­taa vai­mo­a­ni niin vas­ta- kuin myö­tä­mä­es­sä­kin, ai­na kuo­le­maan as­ti. Tämä oli omas­sa mie­les­sä­ni sel­vää jo en­nen lu­paus­ta­kin, mut­ta nyt taak­se­päin kat­so­es­sa on sa­not­ta­va, et­tä sil­loi­nen al­le kak­si­kymp­pi­nen nuo­ru­kai­nen ei oli­si kes­tä­nyt tie­tää, mitä si­säl­töä lu­pauk­seen on tu­le­va. Sitä on tul­lut koh­ta kol­men­kym­me­nen­vii­den vuo­den ai­ka­na pal­jon! Vä­lil­lä on tar­vin­nut lu­pauk­sen mu­kai­ses­ti tah­toa, mut­ta enim­mäk­seen lu­pauk­sen pi­tä­mi­nen on ol­lut mie­lui­saa ja help­poa. Lu­pauk­sen pi­tä­mis­tä on hel­pot­ta­nut ko­vas­ti se, et­tä ai­na on ol­lut mah­dol­lis­ta so­pia rii­dat, ot­taa yh­tei­siä ta­voit­tei­ta ja aloit­taa alus­ta. Pal­jon on saa­nut an­taa ja pyy­tää an­teek­si.

Toi­nen elä­män tar­koi­tus joh­tuu edel­li­ses­tä. Sii­nä­kin mer­ki­tyk­sel­li­syys tun­tuu si­säl­ty­vän tar­koi­tuk­seen. Las­tem­me isä­nä olen il­mei­sen tär­keä ja eh­dot­to­mas­ti ai­nut­laa­tui­nen. Ja tär­keä, ai­nut­laa­tui­nen ja val­ta­van mer­ki­tyk­sel­li­nen teh­tä­vä se on­kin. Lap­si toi­sen­sa jäl­keen on syn­ty­nyt ja kas­va­nut! Olen saa­nut opet­taa heil­le en­sim­mäi­siä sa­no­ja ja tu­kea hei­tä en­sim­mäi­sil­lä as­ke­lil­la. Olen saa­nut vie­dä kou­luun ja ky­sel­lä ko­kei­ta var­ten. Olen saa­nut opet­taa luis­te­le­maan, vuo­le­maan ja te­ke­mään tu­let. Olen saa­nut pi­tää sy­lis­sä­ni ki­pe­ää ja kuu­meis­ta, pi­tää kä­des­tä kun om­mel­laan tik­ke­jä tai tä­hys­te­tään sai­raa­lan pöy­däl­lä. Olen saa­nut ol­la tuki ja tur­va hä­dän ja pe­lon het­kel­lä. Kun­nes heis­tä on tul­lut mel­kein kai­kes­sa ete­väm­piä kuin minä olen, ja he ovat muut­ta­neet pois. Pu­hal­ta­mi­nen on vaih­tu­nut pu­he­lui­hin, sy­lis­sä pi­tä­mi­nen kes­kus­te­lui­hin. Mur­ro­si­käis­ten vas­ta­huu­dot ovat vaih­tu­neet asi­oi­den ar­vi­oin­tiin yh­des­sä.

Kaik­kein isoim­pien ky­sy­mys­ten ää­rel­lä olen ol­lut sil­loin, kun olen koh­dan­nut lap­se­ni kär­si­myk­sen ja kuo­le­man. Kah­des­ti olen kan­ta­nut pien­tä val­kois­ta ark­kua sy­lis­sä­ni. Kah­des­ti olen käy­nyt hau­dan poh­jal­la las­ke­mas­sa pie­nen ar­kun sen poh­jal­le. Olen ky­sy­nyt, mikä oli tä­män lap­sen elä­män tar­koi­tus; mik­si hä­nen piti kas­vaa äi­tin­sä koh­dus­sa ja sit­ten kuol­la? Mik­si hä­nen piti kär­siä ja sit­ten kuol­la? Muu­ta vas­taus­ta mi­nul­la ei ole kuin se, et­tä hei­dän elä­män­sä on nyt täy­del­lis­tä, ja et­tä he kä­vi­vät pu­hut­te­le­mas­sa mei­tä van­hem­pia, si­sa­ruk­sia ja mo­nia lä­him­mäi­siä. On sii­nä tar­koi­tus­ta.

Elä­mä­ni tar­koi­tuk­sen seu­raa­va ulot­tu­vuus sel­vi­si vii­meis­tään sil­loin, kun van­hin lap­sen­lap­sem­me op­pi sa­no­maan ”vaa­ri” ja tuli kä­det ojen­net­tui­na sy­lii­ni. Nämä, jot­ka oli­vat en­nen sy­lis­sä­ni, tuo­vat nyt omia lap­si­aan sy­lii­ni, lai­nak­si. Vaa­rik­si so­lah­din eh­kä hel­pom­min kuin isäk­si, mut­ta sii­nä ole­mis­ta opet­te­len edel­leen. Vaa­ri­na edus­tan las­te­ni lap­sil­le pois me­ne­viä su­ku­pol­via, su­ku­ni his­to­ri­aa. Eh­kä voin ker­toa ja opet­taa heil­le jo­ta­kin sel­lais­ta, jon­ka he muis­ta­vat pit­kään ja joka kan­taa hei­tä. Toi­von niin.

Sit­ten on tie­ten­kin työ, jo­hon käy­tän ajas­ta­ni mel­ko ison osan. Koen suu­re­na siu­nauk­se­na sen, et­tä saan teh­dä työ­tä. Kun on jo­ta­kin an­net­ta­vaa työ­ka­ve­reil­le ja asi­ak­kail­le, niin sii­nä voi ko­kea on­nis­tu­mi­sen tun­tei­ta ja tär­keyt­tä. Myös eri­lai­sis­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan teh­tä­vis­sä olen saa­nut ko­kea, et­tä mi­nua tar­vi­taan. Näis­sä­kin teh­tä­vis­sä on mo­lem­pia ele­ment­te­jä – saan niis­tä it­sel­le­ni elä­män si­säl­töä ja mer­ki­tys­tä, mut­ta voin ol­la myös mui­ta var­ten. Sen koen ole­van elä­män tar­koi­tus­ta.

Edel­lä poh­ti­ma­ni elä­män si­säl­löt Ju­ma­la aset­ti ih­mi­sen osak­si jo ai­ko­jen alus­sa. Puo­li­son ih­mi­nen sai jo pa­ra­tii­sis­sa käys­ken­nel­les­sään. Työn ja las­ten syn­nyt­tä­mi­sen ih­mi­nen sai teh­tä­väk­seen syn­tiin­lan­kee­muk­sen jäl­keen. Teh­tä­vät an­net­tu­aan Ju­ma­la sul­ki pa­ra­tii­sin por­tit hei­dän sel­kän­sä ta­ka­na. Muis­tat­te­han? Nii­hin ai­koi­hin Ju­ma­la aset­ti ih­mi­sen täyt­tä­mään jäl­ke­läi­sil­lään maan sekä vil­jel­mään ja var­je­le­maan sitä. Sii­nä tuli ih­mi­sen elä­mään sekä si­säl­töä et­tä tar­koi­tus­ta, jos­ta mi­nä­kin olen saa­nut osa­ni.

Kris­ti­tyn ih­mi­sen elä­män yk­si tar­koi­tus on ker­toa hy­väs­tä Ju­ma­las­ta lä­him­mäi­sil­leen. Lut­he­rin mu­kaan eri­tyi­ses­ti isän teh­tä­vä on an­taa kris­til­lis­tä kas­va­tus­ta omil­le lap­sil­leen. Tä­män teh­tä­vän hoi­ta­mi­nen on yl­lät­tä­vän vai­ke­aa. Sy­liin mah­tu­vil­le pik­ku­lap­sil­le on kyl­lä help­poa lu­kea ku­va­raa­mat­tua ja ker­toa en­ke­leis­tä ja Jee­suk­ses­ta. Mut­ta mis­tä se joh­tuu, et­tä kun lap­sen mur­ro­si­kä al­kaa, niin isän sa­nat lop­pu­vat, vii­sau­den ti­lal­le tu­lee tyh­mä ja ar­ka olo, ja suu sul­keu­tuu? Sik­si on­kin niin val­ta­van suu­ri asia, et­tä yh­tei­set py­hä­kou­lut ja raa­mat­tu­luo­kat ovat ol­leet tu­ke­mas­sa mi­nun­kin kas­va­tus­työ­tä­ni.

Olen saa­nut hoi­taa kris­ti­tyn van­hem­man ope­tus­teh­tä­vää vie­mäl­lä per­het­tä­ni seu­roi­hin. Mo­nes­ti mi­nul­le it­sel­le­ni on ol­lut tär­ke­ää pääs­tä kuu­le­maan Ju­ma­lan sa­naa. On läh­det­ty po­ru­kal­la. Jos olen it­se ol­lut hi­das läh­te­mään, niin vai­mo­ni on pu­ke­nut lap­set ja har­jan­nut hiuk­sen­sa, ja mi­nä­kin olen läh­te­nyt. Jos­kus on käy­nyt niin­kin, et­tä lap­set ovat muis­tut­ta­neet, et­tä tä­nään läh­de­tään seu­roi­hin. Ja niin me olem­me läh­te­neet ai­na, kun se on ol­lut mah­dol­lis­ta.

Ker­ran yk­si fa­ri­seus ky­syi Jee­suk­sel­ta, mikä on lain suu­rin käs­ky? Ajat­te­len, et­tä ky­sy­myk­ses­sä ta­voi­tel­tiin vas­taus­ta elä­män tar­koi­tuk­seen. Ai­na­kin Jee­suk­sen vas­tauk­seen se si­säl­tyy. Hän­hän vas­ta­si, et­tä kaik­kein suu­rin käs­ky on ra­kas­taa Ju­ma­laa yli kai­ken, ja toi­nen, yh­tä tär­keä, on ra­kas­taa lä­him­mäis­tään niin kuin it­se­ään. Ei­kö täs­sä to­teu­du Ju­ma­lan an­ta­ma elä­män tar­koi­tus? Se, joka ra­kas­taa Ju­ma­laa, ja löy­tää täs­sä elä­mäs­sä hä­nen val­ta­kun­taan­sa, pää­see tai­vaa­seen. Ja ei­kö Jee­suk­sen sa­nois­sa to­teu­du myös elä­män mer­ki­tyk­sel­li­syys ih­mi­sel­le it­sel­leen; lä­him­mäis­tä pal­ve­le­mal­la ja ra­kas­ta­mal­la elä­mä on hy­vää ja ar­vo­kas­ta.

Ih­mi­sen elä­mä on hau­ras. Jo­kai­nen as­kel tai hen­käys voi ol­la vii­mei­nen, jon­ka jäl­keen ih­mi­nen on vain muis­to mui­den ih­mis­ten jou­kos­sa. Kun ih­mi­sen sie­lu on ir­ron­nut ruu­miis­ta, ta­pah­tuu kään­teen te­ke­vä het­ki. Pelk­kää elä­män nau­tin­toa et­si­nyt jät­tää taak­seen ajal­li­sen ilon ja jou­tuu ikui­ses­ti eroon Ju­ma­las­ta. Sil­le, joka jak­soi us­koa ja toi­voa, to­teu­tu­vat hy­vät lu­pauk­set. Us­ko muut­tuu nä­ke­mi­sek­si, ja toi­vo ian­kaik­ki­sek­si nau­tin­nok­si.

MarkkuKamula
Vartuin ison perheen keskellä Pohjois-Pohjanmaalla ja olen päätynyt ison perheen isäksi Päijät-Hämeeseen. Koen kainuulaisen mentaliteetin omakseni – Nälkämaan laulu sykähdyttää aina. Vapaa-aikaani vietän mieluiten lueskellen tai mökillä ja kotipihalla puuhastellen. Kirves, lapio, talikko ja harava sopivat käsiini hyvin. Kalastusta ja metsästystä harrastan kevyesti. Toimeentuloni hankin toimitusjohtajana rakennusalalla. Voit halutessasi antaa palautetta teksteistäni osoitteeseen markku.kamula@gmail.com.
MarkkuKamula

Liputuspäivä avioliitolle

24.10.2024 5.25
MarkkuKamula

Istuttaisitko vielä omenapuun?

1.10.2024 9.10
MarkkuKamula

Pikalähtö puheen pidosta

31.8.2024 6.35
MarkkuKamula

Mielessä Pudasjärven Suviseurojen viimeinen puheenvuoro

26.6.2024 6.00
MarkkuKamula

Arvokkain asema? – Mietteitä valmistujaisten aikaan

1.6.2024 6.00
MarkkuKamula

Äiti

12.5.2024 6.00
MarkkuKamula

Miten minun tulisi nyt toimia?

27.3.2024 7.00
MarkkuKamula

Purkuinfoa ja taivaan terveisiä

29.2.2024 6.00
MarkkuKamula

Tasaisen tavallinen lauantai – rakkaudella höystettynä

27.1.2024 6.00
MarkkuKamula

Hirmuisesti velkaa ja silti velaton

31.12.2023 6.00
MarkkuKamula

Mitä oli ennen kuin mitään oli?

24.11.2023 6.00
MarkkuKamula

Marraskuusta ikuiseen suveen

4.11.2023 6.00
MarkkuKamula

Mitä aika on?

12.10.2023 7.30
MarkkuKamula

Aivan paras kanava

23.8.2023 7.00
MarkkuKamula

Lyhyt, mutta täydellinen elämä

26.7.2023 6.00
MarkkuKamula

Maitokärryt, muriseva kuutoskone ja mönkijä – muistoja suviseuratyövuoroista

28.6.2023 6.00
MarkkuKamula

"Söin, annoin pikkusiskolleni, ja hänkin söi"

30.5.2023 6.00
MarkkuKamula

Jumala siunatkoon Suomen kansaa

29.4.2023 6.00
MarkkuKamula

Mukavat ja vähemmän mukavat kotityöt

26.3.2023 7.00
MarkkuKamula

Inflaatio ei syö armoa

3.3.2023 6.00
MarkkuKamula

Raamatulliset kädet

27.1.2023 6.00
MarkkuKamula

Kaksi tyhjätaskuista nuorta lupasi rakastaa

23.12.2022 6.00
MarkkuKamula

Odottamisia

27.11.2022 6.00
MarkkuKamula

Sielunvihollinen – kesy satuhahmo?

26.10.2022 6.00
MarkkuKamula

Uskon, toivon ja rakkauden keskellä ohut tumma raita

25.9.2022 6.15
MarkkuKamula

Mieleen piirtyi kuva leirinuotiosta

23.8.2022 7.00
MarkkuKamula

"Taivaan iloa, taivaan riemua" – Mielikuvia taivaasta

17.7.2022 7.00
MarkkuKamula

Onnellisia ja kirpaisevia muistoja Suviseuroista

10.6.2022 7.00
MarkkuKamula

Yhteiset hetket jäivät unelmiksi

8.5.2022 6.00
MarkkuKamula

Muutama lintuaiheinen kysymys Luojalle

25.4.2022 6.00
MarkkuKamula

Siitä kutsusta en uskaltanut kieltäytyä

23.3.2022 6.00
MarkkuKamula

Sanojen voima

16.2.2022 6.00
MarkkuKamula

Tosipaikan edessä

23.1.2022 7.00