Jou­ni Le­so­nen

Se oli ra­ken­net­tu vuo­si­tu­han­sien ai­ka­na uu­del­leen mon­ta ker­taa. So­ta­jou­kot oli­vat hyö­kän­neet sitä vas­taan pii­rit­tä­en sitä pit­kiä ai­ko­ja. So­tien seu­rauk­se­na sen muu­rit oli ha­jo­tet­tu, re­vit­ty lä­hes maan ta­sal­le. Puo­lus­tus­tais­te­luis­sa oli kuol­lut lu­ke­ma­ton mää­rä ih­mi­siä. Siel­lä oli juo­ni­tel­tu ja siel­tä oli pa­et­tu juo­nit­te­li­joi­ta. Ku­nin­gas Daa­vid ni­me­si sen hal­li­tus­kau­pun­gik­seen. Kun Sa­lo­mon ra­ken­nut­ti sitä, käy­tet­tiin val­miik­si muo­toil­tu­ja ra­ken­nus­ki­viä: ”ei työ­maal­ta kuu­lu­nut va­sa­ran, ei tal­tan ei­kä min­kään muun­kaan rau­ta­työ­ka­lun ään­tä” (1. Kun. 6:7). Temp­pe­lin si­sä­pin­nat si­lat­tiin kul­lal­la. Si­sä­kam­mi­on hän eris­tyt­ti kul­ta­ket­juin. Temp­pe­lis­tä tuli häi­käi­se­vän kau­nis.

Sa­lo­mol­ta meni kak­si­kym­men­tä vuot­ta kah­teen suu­reen ra­ken­nus­työ­hön, Her­ran temp­pe­lin ja oman pa­lat­sin­sa ra­ken­ta­mi­seen. Jo hä­nen isän­sä Daa­vid oli ha­lun­nut ”kai­kes­ta sy­dä­mes­tään” ra­ken­taa temp­pe­lin. Her­ra sa­noi hä­nel­le: ”Sinä et ole sitä temp­pe­liä ra­ken­ta­va, sen saa ra­ken­taa mi­nul­le poi­ka­si” (1. Kun. 8:19).

Baa­be­lin van­keu­des­sa vie­raal­la maal­la sitä muis­tel­tiin ja sin­ne ikä­vöi­den lau­sut­tiin: ”Je­ru­sa­lem, jos si­nut unoh­dan, ka­dot­koon kä­te­ni voi­ma!” (Ps. 137:5). Pal­jon myö­hem­min Per­si­an pak­ko­siir­to­lai­suu­des­ta tul­lut Ne­he­mia rat­sas­ti yöl­lä sa­laa tut­ki­maan muu­re­ja. ”Je­ru­sa­le­min muu­rit ovat rau­ni­oi­na, ja sen por­tit on pol­tet­tu” (Neh. 1:3). Al­koi jäl­leen­ra­ken­nus­työ. Kan­sa sai yh­den sy­dä­men, muu­rit ja por­tit kor­jat­tiin.

Ku­nin­gas He­ro­des ra­ken­nut­ti Je­ru­sa­le­min temp­pe­lit lo­pul­li­seen lois­toon­sa. Sil­loin sii­tä sa­not­tiin: ”Joka ei ole näh­nyt He­ro­dek­sen ra­ken­nus­ta, ei ole näh­nyt kos­kaan mi­tään kau­nis­ta” (Da­niel Rops: Sel­lais­ta oli elä­mä Jee­suk­sen ajan Pa­les­tii­nas­sa).

Em­me tie­dä, mi­ten hy­vin ope­tus­lap­set tun­si­vat kau­niin, jy­ke­väs­ti suu­ris­ta ki­vis­tä ra­ken­ne­tun kau­pun­kin­sa temp­pe­lin men­nei­syy­den, sen muu­rien ra­ken­ta­mi­set ja sor­tu­mi­set, so­dat ja jul­muu­det, sen temp­pe­lei­den lois­ton ja kau­neu­den.

Jee­sus puh­ke­si it­kuun kau­pun­gin näh­des­sään ja sa­noi: ”Kun­pa si­nä­kin tänä päi­vä­nä ym­mär­täi­sit, mis­sä tur­va­si on! Mut­ta nyt se on si­nun sil­mil­tä­si kät­ket­ty. Vie­lä tu­let nä­ke­mään ajan, jol­loin vi­hol­li­set ra­ken­ta­vat ym­pä­ril­le­si val­lin, saar­ta­vat si­nun ja käy­vät kimp­puu­si joka puo­lel­ta. He murs­kaa­vat maan ta­sal­le si­nut ja si­nun asuk­kaa­si. Si­nuun ei jä­te­tä ki­veä ki­ven pääl­le, kos­ka et ta­jun­nut et­sik­ko­ai­kaa­si.” (Luuk. 19:42–44.)

Kun Jee­sus oli tul­lut ulos temp­pe­lis­tä ja läh­dös­sä pois Je­ru­sa­le­mis­ta, ope­tus­lap­set tu­li­vat hä­nen luok­seen näyt­tääk­seen hä­nel­le temp­pe­li­a­lu­een ra­ken­nuk­sia: ”Opet­ta­ja, kat­so! Mit­kä ki­vet, mikä ra­ken­nus!” (Mark. 13:1).

Ra­ken­nus oli mah­ta­va: Sa­lo­mo­nin käy­tä­väs­sä oli kol­me 268 pyl­vään ri­viä. Ku­nin­kaan pyl­väs­käy­tä­väs­sä oli kol­me lai­vaa, jois­ta kes­kim­mäi­nen ko­ho­si 28 met­rin kor­keu­teen. Ne oli­vat niin pak­su­ja, et­tä edes kol­men mie­hen kä­det ei­vät yl­tä­neet nii­den ym­pä­ri. (Da­niel Rops.)

Temp­pe­lin lois­toa kat­sel­les­saan ope­tus­lap­set kuu­li­vat vie­rel­tään Jee­suk­sen sa­nat: ”Kaik­ki re­vi­tään maa­han, tän­ne ei jää ki­veä ki­ven pääl­le” (Mark. 13:2). Vä­hän ai­kai­sem­min hän oli to­den­nut: ”Tei­dän temp­pe­lin­ne on jää­vä asu­jaan­sa vail­le” (Matt. 23:38).

Temp­pe­lin vii­mei­nen ra­ken­nus­vai­he kes­ti yli 60 vuot­ta. Suu­rim­man lois­ton­sa se saa­vut­ti noin 60 jKr. Vain nel­jä vuot­ta sen val­mis­tu­mi­sen jäl­keen Her­ran en­nus­tus to­teu­tui. Roo­man ar­mei­ja hyök­kä­si mo­nel­ta suun­nal­ta. Lin­naa puo­lus­tet­tiin an­ka­ras­ti. Päi­vä päi­väl­tä puo­lus­ta­jien voi­mat eh­tyi­vät. Temp­pe­li esi­pi­hoi­neen val­loi­tet­tiin ja tu­hot­tiin. Ei jää­nyt ki­veä ki­ven pääl­le.