JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Minua pelottaa!

Nykyiset blogit
3.9.2026 13.00

Juttua muokattu:

28.8. 14:28
2026082814283720260903130000

Pau­li Tah­ko­la

Joku his­to­ri­oit­si­ja eh­dot­ti, et­tä 1900-luku voi­tai­siin ni­me­tä ma­sen­nuk­sen vuo­si­sa­dak­si. Eh­dot­tai­sin nyt täs­sä, et­tä 2000-luku voi­tai­siin ni­me­tä pe­lon vuo­si­sa­dak­si. Jos oman elä­män pik­ku­pe­lot lop­pu­vat kes­ken, maa­il­man­ta­pah­tu­mis­ta voi am­men­taa mie­lin mää­rin uut­ta ah­dis­tel­ta­vaa.

Erääs­sä mie­len­kiin­toi­ses­sa kes­kus­te­lus­sa jäi mie­leen mies, joka ker­toi lap­sen­sa tul­leen kou­lus­ta ja sa­no­neen: ”Ei kan­na­ta opis­kel­la. Ei oo mi­tään toi­voa. Kou­lus­sa sa­not­tiin niin.”

Tie­ten­kään kou­lus­sa ei ol­lut sa­not­tu niin. Kou­lus­sa oli vain pu­hut­tu niin pal­jon uh­ka­ku­vis­ta ja ka­tast­ro­feis­ta, et­tä lap­si oli teh­nyt tun­nel­mis­ta yh­teen­ve­don.

Mi­nu­a­kin pe­lot­taa. Ei niin, et­tei­kö toi­voa oli­si. Oi­ke­as­taan olen täyn­nä toi­voa. Mut­ta ai­na kun kuu­lee mon­ta su­rul­lis­ta ta­ri­naa lä­hi­pii­ris­tään tai on val­miik­si vä­sy­nyt tai ereh­tyy yöl­lä mie­tis­ke­le­mään synk­kiä asi­oi­ta, pe­lot­taa.

Mikä si­nua pe­lot­taa? An­nas kun ar­vaan: On­net­to­muus? Et­tä lä­hei­sen elä­mä ajau­tuu har­ha­po­luil­le? Et­tä joku hyl­kää si­nut? Et­tä jäät yk­sin? Joku lii­an jän­nit­tä­vä tai pe­lot­ta­va ti­lan­ne? Sai­raus? Et­tä Ve­nä­jän tai Kii­nan ta­pai­set jul­muu­det ja ki­du­tus ulot­tu­vat jos­kus tän­ne? Tu­le­vai­suu­den ka­tast­ro­fi luon­nos­sa tai elin­mah­dol­li­suuk­sis­sa?

Huo­maat­ko, et­tä olen täs­sä hyvä! Voi­sin kek­siä li­sää ah­dis­tel­ta­vaa ja jat­kaa tätä pel­ko­lis­taa mon­ta si­vua. Olet­ko it­se yh­tä tai­ta­va.

Kun ol­tiin pie­niä lap­sia ja il­lal­la pe­lot­ti, mikä aut­toi? – Jos sai sa­noa pel­kon­sa isäl­le tai äi­dil­le, joka pu­hui jo­ta­kin rau­hoit­ta­vaa. Jos isä, äi­ti tai joku muu lau­loi il­ta­lau­lun tai joku soit­ti sen pi­a­nol­la. Jos pyy­det­tiin ja an­net­tiin an­teek­si ja lu­et­tiin il­ta­ru­kous. Jos oli va­lot pääl­lä tai joku lä­his­töl­lä niin, et­tä sen kuu­li tai näki.

Mikä es­tää käyt­tä­mäs­tä sa­mo­ja kons­te­ja? Ai­kui­sen elä­mäs­sä joku koh­ta voi kai­va­ta pien­tä "mo­daa­mis­ta". Eh­kä rau­hoit­ta­van lau­lun saa kuu­lu­maan kän­ny­käs­tä. Eh­kä isä ei enää tule aut­ta­maan il­ta­ru­kouk­ses­sa. Eh­kä rau­hoit­ta­va lu­ke­mi­nen, ku­ten joku mu­ka­va kir­ja tai Päi­vä­mies, kor­vaa äi­din rau­hoit­ta­vat va­kuut­te­lut, jot­ka päät­tyi­vät sa­noi­hin ”…iha var­mas­ti ei oo käär­mei­tä tää­lä, nyt nu­kut vaa iha rau­ha­sa”. Jos ke­tään ei ole sa­mas­sa asun­nos­sa, eh­kä hy­vä­nyön­vies­ti jol­le­kin ys­tä­väl­le voi kor­va­ta sen.

Vie­lä yk­si idea: lap­sil­ta voi­si va­ras­taa sen tai­pu­muk­sen, et­tä pyy­tää tur­vaa vain täl­le yöl­le ja eh­kä huo­mi­sel­le. Mui­ta tu­le­via päi­viä ei kan­na­ta pe­lä­tä ikään kuin val­mis­te­le­va­na etu­kä­teis­työ­nä.

Luin haus­kas­ta tut­ki­muk­ses­ta. Siis haus­kas­ta mi­nul­le mut­ta ei tut­ki­mus­hen­ki­löil­le. Sii­nä al­tis­tet­tiin käär­me­kam­moi­sia ih­mi­siä käär­meil­le.

Ide­a­na oli kar­toit­taa ko­e­hen­ki­löi­den pel­ko­ja ja tun­te­muk­sia etu­kä­teen. Sit­ten an­net­tiin ”pa­him­man ta­pah­tua” eli käär­mei­tä kam­mo­a­vat ih­mi­set jou­tui­vat kas­vok­kain käär­meen kans­sa. Ja lo­puk­si kar­toi­tet­tiin taas tun­teet ja pe­lot.

Tu­lok­set voi­tai­siin tii­vis­tää pik­ku­poi­kien klas­si­seen jäl­ki­näy­tös­lau­see­seen ”Ei se ol­lu ees niin paha".

Useim­mat ko­e­hen­ki­löt yl­lät­tyi­vät sii­tä, et­tä etu­kä­teis­pel­ko oli oi­ke­as­taan pa­hem­pi kuin it­se asia.

Eli pa­la­taan hy­vin van­haan to­tuu­teen, jota ei voi lii­kaa it­sel­leen tois­taa:

”Äl­kää siis huo­leh­ti­ko huo­mis­päi­väs­tä, se pi­tää kyl­lä it­ses­tään huo­len. Kul­le­kin päi­väl­le riit­tä­vät sen omat mur­heet.” (Matt. 6:34.)

PauliTahkola
Olen keski-ikäinen historianopettaja ja perheenisä Jämsästä. Enimmän aikaa puuhailen aika hyvällä tuulella työn, perheen perushuollon ja kirjojen parissa tai rakentelen pilvilinnoja pihalla. Osan ajasta käytän turhaan suremiseen.
4.9.2026

Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille, sen, joka aina toimii oikeuden mukaan. Ps. 112:5

Viikon kysymys