JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Mökistä kodiksi

11.2.2020 6.05

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420200211060500

Liisa Lilvanen-Pelkonen

Liisa Lilvanen-Pelkonen

Tämä mei­dän ta­lom­me on ol­lut mi­nun ko­ti­ni mel­kein ai­na. Sitä en­nen se tar­jo­si ko­din kar­ja­las­ta tul­leel­le evak­ko­per­heel­le. Oli leh­mät na­ve­tas­sa ja pik­kui­nen mök­ki.

Kun olin kak­si­vuo­ti­as, isä os­ti tä­män ta­lon per­heel­lem­me mö­kik­si. Var­hai­sin muis­to­ni tääl­tä on se, kun isä nos­ti mi­nut puo­li­te­kois­ten rap­pus­ten yli maa­han sil­loin, mök­kiä laa­jen­net­tiin. Sii­tä läh­tien asuim­me tääl­lä ke­vääs­tä syk­syyn, mon­ta mon­ta vuot­ta.

Isän kuo­le­man jäl­keen meis­tä lap­sis­ta tuli mö­kin omis­ta­jia. Sen­kin jäl­keen vie­tim­me äi­din kans­sa tääl­lä pit­kät ke­sät.

Opin tun­te­maan hy­vin nämä met­sät ja kuk­ka­ke­dot ja ki­ven­ko­lot. Puut kas­voi­vat sin­ne, mis­sä nii­tä ei alun­pe­rin ol­lut, ja met­säs­tä saa­tiin myös polt­to­puu­ta. Met­sä muut­ti ai­na muo­to­aan, tar­jo­si mus­ti­kat ja sie­net ja loh­du­tuk­sen huo­noi­na het­ki­nä.

Pa­ri­kymp­pi­se­nä aloin ol­la var­ma, et­tä ha­lu­an jää­dä tän­ne. Os­tin si­sa­rus­ten osuu­det it­sel­le­ni ja olin on­nel­li­nen mö­kin omis­ta­ja. 25-vuo­ti­aa­na asuin syk­syl­lä tääl­lä niin myö­hään kuin suin­kin tar­ke­nin, ei ol­lut mi­tään muu­ta läm­mi­tys­tä kuin avo­tak­ka ja sen muu­ri sekä ir­to­pat­te­ri.

Seu­raa­va­na tal­ve­na aloin kis­ko­maan lis­to­ja ja las­tu­le­vy­jä sei­nis­tä ja pää­tin, et­tä teen mö­kis­tä ta­lon. Siis­pä kir­jo­jen ja iha­nien ih­mis­ten avus­tuk­sel­la täs­tä teh­tiin talo: ve­si­joh­dot lai­tet­tiin, säh­köt uu­sit­tiin, lei­vi­nuu­ni lai­tet­tiin, sei­nät ja lat­ti­at eris­tet­tiin.

Voi sitä on­nea, kun kaik­ki oli val­mis­ta. Sain usein rau­ha­nyh­dis­tyk­sen nuo­ri­soa ky­lään, oi­ke­as­taan jo re­mont­ti­ai­ka­na. Tääl­lä nau­ret­tiin ja lau­let­tiin ja soi­tet­tiin, ei­kä häi­rit­ty ke­tään, kun oli met­sä ym­pä­ril­lä. Al­ku­ke­säi­sin pi­din usein pi­ha­seu­ro­ja, se tun­tui mah­dot­to­man iha­nal­ta. Tun­tui, et­tä ta­los­sa oli niin läm­min il­ma­pii­ri asua, et­tä mo­nes­ti mie­tin, voi­ko täl­lais­ta siu­naus­ta elä­mäs­sä ol­la­kaan!

Nii­hin ai­koi­hin talo an­toi vuo­sien ajan myös lo­ma­ko­din vel­jen lap­sil­le, jot­ka viih­tyi­vät hy­vin seu­ra­na­ni mo­nil­la lo­mil­laan. Mi­nul­la oli kis­so­ja ja vuo­hia sekä koi­ra, ja myö­hem­min lam­pai­ta ja pu­pu­ja­kin.

Sis­ko­ni kuo­le­man jäl­keen täs­tä ta­los­ta tuli myös hä­nen las­ten­sa koti joik­si­kin vuo­sik­si. Sil­loin ru­koi­lin, et­tä Tai­vaan Isä an­tai­si tu­ek­se­ni myös puo­li­son.

Vii­si vuot­ta sit­ten tuo toi­vee­ni to­teu­tui. Löy­sim­me mie­he­ni kans­sa toi­sem­me. Talo sai isän­nän. Oli mu­ka­va, kun olin saa­nut sii­hen men­nes­sä ra­ken­net­tua eteis­kuis­tin, et­tä ei tar­vin­nut enää tul­la suo­raan ul­ko-oves­ta olo­huo­nee­seen.

Pian häi­den jäl­keen huo­ma­sim­me, et­tä mök­ki on ai­ka ah­das kah­del­le hen­gel­le. Niin­pä seu­raa­va­na vuon­na jat­koim­me ta­loa niin, et­tä sen pi­tuus kak­sin­ker­tais­tui. Huo­mat­tiin, et­tä ra­ken­te­le­mi­nen on se mei­dän jut­tu ja et­tä ei­hän täs­sä voi muu­ta­kaan kuin seu­raa­vak­si al­kaa te­ke­mään au­to­tal­lia!

Vii­den­kym­me­nen vuo­den ai­ka­na tämä talo ja sen ym­pä­ris­tö ovat muut­ta­neet ai­ka pal­jon muo­to­aan. Olen saa­nut elää tääl­lä mo­nien lä­heis­ten kans­sa, ja ilo­na­ni on ol­lut myös eläi­miä. Juu­ri ei­len sa­noin ää­neen, et­tä ha­lu­ai­sin asua täs­sä ta­los­sa elä­mä­ni lop­puun as­ti, jos Ju­ma­la niin suo.

LiisaLilvanen-Pelkonen
Asun Akaassa puolisoni ja eläinteni kanssa omakotitalossa keskellä metsää. Työkseni opetan musiikkiopistossa kanteleensoittoa ja musiikin perusteita, ja siitä todella pidän. Sivutyökseni kuljeskelen ihmisten pihoja kaunistamassa ja suunnittelemassa. Harrastan luontoa eli lasken lintuja ja perhosia ja valokuvaan ja kasvatan kaikenlaista. Minulla on aina ollut myös lemmikkieläimiä. Innostun kaikesta ja haluan oppia uutta. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen liisa.lilvanen@gmail.com
2.1.2025

Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä. Luuk. 2:52

Viikon kysymys