Kirs­ti Wal­le­nius-Rii­hi­mä­ki

Mi­nul­la on ol­lut suu­ren­moi­nen lei­pä­työ: olen saa­nut opet­taa lu­ki­o­lai­sil­le us­kon­toa, psy­ko­lo­gi­aa ja fi­lo­so­fi­aa 1960-lu­vul­ta täl­le vuo­si­tu­han­nel­le as­ti. En minä ai­na ole ym­mär­tä­nyt, mitä ope­tin. Mo­nes­ti tie­to siir­tyi muis­tiin­pa­nois­ta­ni op­pi­lai­den vih­koi­hin käy­mät­tä vä­lil­lä kum­man­kaan pääs­sä.

Nyt, kun on ai­kaa aja­tel­la, nou­see kau­kai­sis­ta muis­ti­lo­ke­rois­ta iha­nia aja­tuk­sen poi­ka­sia. Tä­män päi­vän ”löy­tö” oli PA­RA­DOK­SI. Op­pi­laat kai kir­joit­ti­vat vih­koi­hin­sa: ”pa­ra­dok­si: vas­ta­koh­dat ää­rim­mil­leen kär­jis­tet­tyi­nä”. Ja minä se­li­tin sil­loi­sen ”Tei­nien te­o­lo­gi­an” mu­kaan, et­tä kris­ti­nus­ko on pa­ra­dok­si, ja op­pi­laat kir­joit­ti­vat vih­koi­hin­sa: ”Us­kon, kos­ka se on mah­do­ton­ta. Olen var­ma, kos­ka se on mie­le­tön­tä.”

Tä­män muis­tin, kun ra­di­on aa­mu­har­tau­den pi­tä­jä ana­ly­soi sa­naa ”sana”. Krei­kan kie­les­sä ”sana” on LO­GOS eli sa­maa poh­jaa kuin suo­men kie­les­sä lo­giik­ka ja lo­gis­tiik­ka. Jo an­tii­kis­sa lo­giik­ka mää­ri­tel­tiin kaik­kea hal­lit­se­vak­si pe­ri­aat­teek­si, jär­jek­si. Raa­ma­tus­sa sa­no­taan: ”Alus­sa oli sana.” Sana tuli Kris­tuk­ses­sa li­hak­si, siis ih­mi­sek­si. Kris­tus on siis kaik­kea hal­lit­se­va jär­ki.

En tie­dä, mitä täs­tä ym­mär­rän. Mut­ta kun kaik­ki­al­ta tu­lee kris­til­li­syy­den kri­ti­soin­tia ja koh­ti käy­viä jär­jel­lä ym­mär­ret­tä­viä ky­sy­myk­siä, ha­lu­an tur­vau­tua sii­hen, et­tä mi­nun jär­ke­ni ei ole se vii­mei­nen to­tuus, vaan sitä vie­lä pal­jon suu­rem­pi on Lo­gos, Kris­tus.

Sa­man­ta­pai­sis­sa miet­teis­sä tai­si ol­la pro­feet­ta Elia, kun hän Baa­lin pal­ve­lun le­vi­tes­sä mot­kot­ti Ju­ma­lal­le, et­tä hän on ai­noa, joka ei ole ku­mar­ta­nut Baa­lil­le, ja nyt hä­net­kin ai­o­taan tap­paa. Ju­ma­la huo­maut­ti, et­tä 7000 hän on jät­tä­nyt Is­ra­e­liin nii­tä, jot­ka ei­vät ole Baa­lia ku­mar­ta­neet. (Oli muu­ten vir­kis­tä­vää lu­kea pit­käs­tä ai­kaa Ku­nin­gas­ten kir­jo­ja. (1 Kun. 19)

Rip­pi­kou­lu­lai­sen on en­nen kon­fir­maa­ti­o­ta osat­ta­va ul­koa vä­hän ka­te­kis­muk­sen vii­si pää­kap­pa­let­ta. Ai­kai­sem­min ul­ko­läk­syi­hin liit­tyi nii­den se­li­tyk­set­kin. Tu­han­net nuo­ret ovat lei­rin­sä vä­li­a­joil­la ja il­tai­sin pau­kut­ta­neet pää­hän­sä yk­sin tai kuo­ro­lau­sun­ta­na: ”Minä us­kon, et­ten minä voi omas­ta jär­jes­tä­ni tai voi­mas­ta­ni us­koa Jee­suk­seen Kris­tuk­seen, Her­raa­ni, en­kä tul­la Hä­nen ty­kön­sä, vaan . . .” Kai­va­pa tämä kau­kai­sis­ta muis­ti­lo­ke­rois­ta­si ja opet­te­le asia nyt ”si­säl­tä”!