Tal­koi­lul­la on Suo­mes­sa pit­kä his­to­ria. Tal­koo­hen­ki on ol­lut tun­net­tua, ja sii­hen on myös tur­vau­dut­tu: apua on saa­tu ja an­net­tu. Yh­des­sä on niin ke­rät­ty hei­nät la­toon kuin uu­sit­tu ka­tot. Yhä edel­leen pi­de­tään ta­lo­yh­ti­öis­sä ke­väi­siä pi­han­sii­vous­tal­koi­ta, kou­luil­la ja ky­läyh­tei­söis­sä lä­hiym­pä­ris­tön ke­vät­sii­vouk­sia.

Yh­dis­tys­toi­mi­jat ovat jo vuo­sia tuo­neet esil­le tal­koo­hen­gen hei­ken­ty­mis­tä. Tämä on me­ne­tys, sil­lä yh­des­sä te­ke­mi­nen aut­taa tu­tus­tu­maan toi­siin, luo yh­teen­kuu­lu­vuut­ta, syn­nyt­tää iloa ja ede­saut­taa yh­des­sä toi­mi­mis­ta.

Kris­til­li­syy­den toi­min­ta on laa­jal­ti tun­net­tu tal­koo­työs­tään. Vii­koit­tai­sia seu­ro­ja rau­ha­nyh­dis­tyk­sil­lä ei voi­tai­si jär­jes­tää il­man va­paa­eh­tois­työ­tä. Ke­vään ede­tes­sä myös ke­sän suur­ten seu­ro­jen val­mis­te­lut ete­ne­vät. Su­vi­seu­ro­jen työ­vuo­rot ovat ver­kos­sa kaik­kien va­rat­ta­vis­sa. Vas­tuu­hen­ki­löt ovat teh­neet työ­tään jo pit­kän ai­kaa, jot­ta työ­teh­tä­vät oli­si suun­ni­tel­tu tar­pei­ta vas­taa­vik­si ja koh­tuul­li­sik­si. Jot­ta seu­rat voi­daan to­teut­taa, tar­vi­taan tal­koo­hen­keä, si­tou­tu­mis­ta ja oman työ­pa­nok­sen an­ta­mis­ta yh­tei­sen hank­keen eteen.

Työn on­nis­tu­mi­sek­si on en­si­ar­voi­sen tär­ke­ää saa­da jo­kai­nen te­ke­mään oma osuu­ten­sa, mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan. Työ­teh­tä­vä tu­lee mi­toit­taa te­ki­jän ikään, ko­ke­muk­seen ja elä­män­ti­lan­tee­seen so­pi­vak­si. On luon­nol­lis­ta, et­tä nuo­ri ha­lu­aa ta­va­ta suu­ris­sa seu­rois­sa ys­tä­vi­ään. Yh­tei­ses­tä ajas­ta voi naut­tia myös ot­ta­mal­la yh­tei­sen työ­vuo­ron. Työ­vuo­rois­sa tu­tus­tuu uu­siin ih­mi­siin ja saat­taa löy­tää ys­tä­viä. Nuo­ri voi mah­dol­lis­taa oman van­hem­pan­sa työ­vuo­ron tar­jo­a­mal­la las­ten­hoi­to­a­pua.

Tal­koo­työ­tä teh­tä­es­sä on pi­det­tä­vä esil­lä sitä, et­tä työ­tä tu­lee voi­da teh­dä va­paas­ti, ei vaa­dit­tu­na. Työn tar­koi­tuk­se­na on, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ydin­sa­no­ma, sa­no­ma ar­mos­ta ja an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa, voi­si ol­la mah­dol­li­sim­man mo­nen ih­mi­sen kuul­ta­va­na ja us­kot­ta­va­na. Usein myös työs­sä mu­ka­na ole­mi­nen on us­koa vah­vis­ta­va ko­ke­mus.

Hep­re­a­lais­kir­je kan­nus­taa an­ta­maan omas­ta yh­tei­sek­si hy­väk­si: ”Äl­kää myös­kään unoh­ta­ko teh­dä hy­vää ja an­taa omas­tan­ne, sil­lä sel­lai­set uh­rit ovat Ju­ma­lal­le mie­leen” (Hepr. 13:16).