JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Näkyykö lintuja? Entä Vennistä?

12.4.2026 10.00

Juttua muokattu:

10.4. 14:50
2026041014502120260412100000

Eräs pai­kal­li­nen tie­tä­jä opet­ti, et­tä jos ha­lu­aa op­pia tun­nis­ta­maan lin­tu­jen ää­niä, on pa­ras­ta aloit­taa ai­kai­sin ke­vääl­lä, kun muut­to­lin­tu­ja ei vie­lä ole. Pe­rus­ti­ai­set op­pii ai­ka äk­kiä, ja ke­vään ede­tes­sä huo­maa ai­na uu­den ää­nen yk­si ker­ral­laan: ”Mi­kä­hän tuo ää­ni oli?”

Kun ke­vät puh­ke­aa kun­nol­la kuk­kaan, sin­fo­ni­aor­kes­te­ri on jo niin laa­ja, et­tei um­mik­ko ota tolk­kua mis­tään yk­sit­täi­ses­tä ää­nes­tä.

Lin­tu­jen kuu­lo­tun­nis­tus oli­si hyvä tai­to. Ni­mit­täin eräs pa­him­pia pel­ko­ja­ni on, et­tä me­net­täi­sin nä­kö­ni. Tai – toi­saal­ta – har­vas­ta asi­as­ta olen yh­tä kii­tol­li­nen kuin nä­kö­ky­vys­tä. Maa­il­mas­sa on niin jär­kyt­tä­vän pal­jon kau­nis­ta.

Jos jos­kus kä­vi­si­kin niin, et­tä sil­mä­ni pi­me­ni­si­vät, ke­vät ja kesä oli­si ai­na­kin pe­las­tet­tu lin­tu­jen ää­niä kuun­te­le­mal­la. Hel­mi-maa­lis­kuus­sa en­sim­mäi­set in­nok­kaat pak­ka­sis­ta sel­viy­ty­neet pe­rus­lin­nut lau­la­vat oi­kein kun­nol­la ja en­sim­mäi­siin su­la­paik­koi­hin il­mes­tyy jout­sen huu­te­le­maan.

Vii­meis­ten lu­mien ai­kaan, jo­na­kin kirk­kaa­na aa­mu­na, kuu­luu kor­keuk­sis­ta en­sim­mäi­sen kiu­run lo­pu­ton lau­lu.

Sit­ten tu­le­vat huh­ti­kuun hai­ke­at il­lat ja mus­ta­ras­tas lau­laa. Ja yh­täk­kiä il­ma ja pi­ha­puut ovat täyn­nä pe­siä ra­ken­ta­vien ras­tai­den sä­kä­tys­tä.

Ke­vään rie­muk­kain ää­ni on kuu­uuu­uuo­ooo­oooo-vi, kuo­vi­kuo­vi­kuo­vi­kuo­vi­kuo­vin lau­lu­len­to!

Vä­li­me­ren mais­ta tu­lee mus­ta­val­koi­nen väs­tä­räk­ki. Vaik­ka vi­at­to­man nä­köis­tä pyrs­tön kei­ku­tus­ta ei nä­ki­si, tut­tu ”tsi-tsi” kuu­luu kyl­lä.

Sit­ten pääs­kyt. Vii­mei­se­nä pai­kal­le eh­ti­vät ete­läi­ses­tä Af­ri­kas­ta läh­te­neet ter­va­pääs­ky­jen hä­vit­tä­jä­lai­vu­eet vih­lo­vi­ne kir­kai­sui­neen.

Va­pah­ta­jan kuu­lui­sis­ta sa­nois­ta voi­si eh­kä muo­toil­la ny­ky­het­keen ja mah­dol­li­seen nä­ön­me­ne­tyk­seen­kin so­pi­van aja­tuk­sen:

Kuun­nel­kaa lin­tu­jen lau­lua! Ei­vät ne ly­hen­nä au­to­lai­naa, ei­vät saa pal­kan­ko­ro­tus­ta ei­vät­kä sääs­tä li­sä­e­läk­kee­seen, ja kui­ten­kin tei­dän tai­vaal­li­nen Isän­ne ruok­kii ne! (Al­ku­pe­räi­nen: "Kat­so­kaa tai­vaan lin­tu­ja: ei­vät ne kyl­vä, ei­vät ne leik­kaa ei­vät­kä ko­koa va­ras­toon, ja sil­ti tei­dän tai­vaal­li­nen Isän­ne ruok­kii ne" Matt. 6:25–26.)

Mut­ta lin­tu­jen ÄÄ­NET­KIN voi me­net­tää. En tar­koi­ta kuu­rou­tu­mis­ta:

Jos olet jos­kus miet­ti­nyt, mil­loin oi­kein al­koi kaik­ki tämä jul­ki­suu­den ym­pä­ris­tö­pu­he ja luon­non­suo­je­luin­nos­tus, niin eräs merk­ki­paa­lu oli kir­ja ni­mel­tä Ää­ne­tön ke­vät.

Lau­lu­lin­tu­jen mää­rä vä­he­ni niin no­pe­as­ti, et­tä kir­jai­li­ja miet­ti, tu­lee­ko jos­kus sel­lai­nen ke­vät, et­tä yk­si­kään lin­tu ei lau­la.

No mik­si lin­nut vä­he­ne­vät? Kun kos­tei­kot ote­taan hyö­ty­käyt­töön, pel­lot ja met­sät te­ho­käyt­töön, kas­vi­myr­kyt yli­pää­tään käyt­töön, niin mitä jää lin­tu­jen käyt­töön? Kun ei ole lai­tu­mia, ke­to­ja, niit­ty­jä, aho­ja, ojan­pien­ta­rei­ta, la­ho­pök­ke­löi­tä ja iki­met­sää, seu­raa asun­to­pu­la. Ja jos len­to­mat­kal­la Suo­mes­ta tro­piik­kiin ei ole juu­ri­kaan jou­to­mai­ta ja le­väh­dys­kos­teik­ko­ja, moni kuo­lee jo mat­kal­la. Var­sin­kin jos ke­mi­kaa­lit ovat tap­pa­neet ruo­ka­hyön­tei­set ja jou­tuu reis­saa­maan tyh­jin vat­soin tai syö­mään lii­kaa e-mer­kin­tö­jä (ke­mi­kaa­le­ja) si­säl­tä­vää ros­ka­ruo­kaa.

Kir­ja ei ol­lut tur­ha. En­sin­nä­kin DDT-myr­kyn käyt­tö kiel­let­tiin mo­nis­sa mais­sa.

Toi­sek­si moni ha­vah­tui luon­to­tu­hoi­hin. Ja lau­lu­lin­tu­jen kato on sii­nä mie­les­sä ”mu­ka­va on­gel­ma”, et­tä sii­hen pys­tyy ta­val­li­nen ih­mi­nen vai­kut­ta­maan ai­ka pal­jon. Ei tar­vit­se ol­la kum­moi­nen­kaan ti­lan­her­ra tai mö­ki­no­mis­ta­ja, et­tä voi rai­vaa­mal­la pi­tää avoi­me­na pie­nen pät­kän ran­taa tai ojan­pien­ta­ret­ta tai luo­da pie­nen nii­tyn tai sääs­tää van­han met­si­kön tai la­ho­puu­ry­tei­kön tai ra­ken­taa lin­nun­pönt­tö­jä tai... Sa­mal­la tu­lee usein hank­ki­neek­si per­ho­sia, me­hi­läi­siä ja niit­ty­kuk­kia, mut­ta täs­tä eh­kä li­sää myö­hem­min.

Kol­man­nek­si ja lo­puk­si luo­tan kyl­lä sii­hen, et­tä Luo­ja hoi­taa sen, mi­hin me em­me pys­ty.

Mut­ta ta­kai­sin so­keu­teen tai sen uh­kaan. Suo­men eh­kä kuu­lui­sin so­kea oli kek­si­jä Jo­han Ven­ni­nen. Kek­sin­tö­jen li­säk­si hän oli kuu­lui­sa sii­tä, et­tä hän ei ol­lut tip­paa­kaan kat­ke­ra vaan ko­kei­li in­nol­la kaik­kea, mitä so­ke­a­na­kin voi­si teh­dä.

Hän asen­si ko­ti­lai­tu­rin mo­lem­mil­le puo­lil­le piip­paus­lait­teen niin, et­tä jos ko­tiin sou­ta­es­sa kuu­li yh­tä voi­mak­kaa­na mo­lem­mat ää­net, tie­si lä­hes­ty­vän­sä ran­taa juu­ri oi­ke­aa lin­jaa. Ve­sil­lä hän suun­nis­ti ra­di­oan­ten­nil­la, joka toi­mi moit­teet­ta kai­kis­sa asen­nois­sa yh­tä il­man­suun­taa lu­kuu­not­ta­mat­ta. Se kävi kom­pas­sis­ta.

Li­säk­si hän muun mu­as­sa har­ras­ti hit­saa­mis­ta ja teki rä­jäy­tys­töi­tä.

Ven­ni­ses­tä on kir­joi­tet­tu, hän­tä on ku­vat­tu ja hä­nes­tä on teh­ty do­ku­ment­te­ja. Yli­pää­tään olen ko­ke­nut, et­tä kun lu­es­ke­lee myön­teis­ten ih­mis­ten elä­mäs­tä tai eri­tyi­ses­ti jos lu­es­ke­lee Päi­vä­mies­tä, mie­li ke­ve­nee. Toi­saal­ta ylen­mää­räi­nen uu­tis­ten ah­min­ta tuo epä­mää­räi­sen ah­dis­tuk­sen rin­taan.

Hel­poh­ko va­lin­ta!

PauliTahkola
Olen keski-ikäinen historianopettaja ja perheenisä Jämsästä. Enimmän aikaa puuhailen aika hyvällä tuulella työn, perheen perushuollon ja kirjojen parissa tai rakentelen pilvilinnoja pihalla. Osan ajasta käytän turhaan suremiseen.