Suvi Ris­to­lai­nen

Jouk­koon kuu­lu­mi­nen on ih­mi­sil­le tär­ke­ää äi­din­kie­les­tä riip­pu­mat­ta. Äi­din­kie­lel­tään viit­to­ma­kie­li­nen Ol­li Ka­tai­nen toi­voo roh­keut­ta kuu­ro­jen koh­taa­mi­seen ja hei­dän kans­saan kes­kus­te­luun: – Riit­tää, et­tä opet­te­lee muu­ta­man viit­to­man, sil­lä pää­see al­kuun.

Sei­nä­jo­en Nur­mos­sa asu­van Ol­li Ka­tai­sen elä­mä on täyn­nä tou­hua. Per­hee­seen kuu­lu­vat vai­mo Ee­va-Lii­sa ja 11 las­ta. Van­him­mat lap­set ovat vä­hi­tel­len siir­ty­mäs­sä pe­sän reu­nal­ta omil­le sii­vil­leen.

Ka­tai­nen työs­ken­te­lee li­han­leik­kaa­ja­na At­ri­an hyb­ri­di­lin­jal­la. Hän on ol­lut sa­man työ­nan­ta­jan pal­ve­luk­ses­sa jo 20 vuot­ta. Li­säk­si hän toi­mii Kuu­ro­jen lii­ton hal­li­tuk­sen jä­se­ne­nä.

Äi­din­kie­le­nä viit­to­ma­kie­li

Kuu­rous on kuu­lu­nut Ka­tai­sen elä­mään ai­na.

– Äi­ti on ker­to­nut, et­tä vau­va­na kuu­lin joi­ta­kin ää­niä, mut­ta kuu­lo hä­vi­si no­pe­as­ti ko­ko­naan, Ka­tai­nen ker­too.

Lap­suus­ko­dis­sa äi­ti ja isä ovat kuu­le­via, ja nel­jäs­tä­tois­ta si­sa­ruk­ses­ta puo­let on kuu­le­via, puo­let kuu­ro­ja. Ka­tai­sen äi­din­kie­li on viit­to­ma­kie­li, jon­ka hän on op­pi­nut lap­se­na en­sin. Kuu­le­vat van­hem­mat opet­te­li­vat viit­to­ma­kie­len pys­ty­äk­seen kom­mu­ni­koi­maan kuu­ro­jen las­ten­sa kans­sa.

Ka­tai­nen kävi pe­rus­kou­lun Kuo­pi­os­sa kuu­ro­jen kou­lus­sa. Mat­ka ko­toa Pie­la­ve­del­tä Kuo­pi­oon oli pit­kä, ja se tai­tet­tiin päi­vit­täin edes­ta­kai­sin. Oma isä kul­jet­ti osan mat­kaa, puo­li­vä­lis­sä vaih­det­tiin toi­seen kyy­tiin. Myös si­sa­ruk­sia oli sa­mas­sa kou­lus­sa.

Kou­lun­käyn­ti oli ras­kas­ta pit­kien mat­ko­jen vuok­si. Opet­ta­jien viit­to­ma­kie­len­tai­to oli heik­koa, mikä vai­kut­ti osal­taan kou­lun­käyn­nin mie­lek­kyy­teen.

– Ylä­as­teel­la ti­lan­ne hel­pot­tui, kun yk­si opet­ta­jis­ta viit­toi su­ju­vas­ti, Ka­tai­nen muis­te­lee.

Pe­rus­kou­lun jäl­keen Ka­tai­nen pää­si opis­ke­le­maan Reis­jär­ven kris­til­li­seen kan­sa­no­pis­toon. Opis­to­vuo­si oli mer­kit­tä­vä. Siel­lä Ka­tai­nen löy­si it­sen­sä pa­rem­min ja sai elä­mäs­tä kiin­ni. Oma sis­ko toi­mi hä­nel­le tulk­ki­na opis­to­vuo­den ajan.

Yk­si mui­den jou­kos­sa

Työ­pai­kal­laan At­ri­al­la Ka­tai­nen on yk­si mui­den jou­kos­sa. Kuu­rous ei vai­ku­ta hä­nen ase­maan­sa työ­yh­tei­sös­sä.

– Olen kii­tol­li­nen hy­väs­tä työn­joh­ta­jas­ta, joka osaa kom­mu­ni­koi­da myös kuu­ro­jen alais­ten kans­sa, hän kiit­te­lee.

Sa­mois­sa teh­tä­vis­sä toi­mii kak­si muu­ta­kin kuu­roa. Kuu­le­vat työ­ka­ve­rit ovat ope­tel­leet muu­ta­mia viit­to­mia, jot­ka ovat oleel­li­sia työn su­ju­mi­sen kan­nal­ta. Tar­peen tul­len in­fo­ti­lan­teis­sa käy­te­tään etä­tulk­kia.

Ka­tai­nen toi­voo, et­tä ih­mi­set oli­si­vat roh­kei­ta kes­kus­te­le­maan kuu­ro­jen kans­sa. Haas­tat­te­lu­ti­lan­teen tulk­ki huo­maut­taa, et­tä meil­lä kai­kil­la on ai­na kän­nyk­kä lä­het­ty­vil­lä. Asi­an voi kir­joit­taa pu­he­li­meen. Se on hyvä tapa pääs­tä kes­kus­te­lun al­kuun.

Tä­ri­nä, tö­mi­nä ja ke­hol­li­nen il­mai­su

Ka­tai­sen vai­mo ja kaik­ki lap­set ovat kuu­le­via. Kun koko per­he on pai­kal­la, kaik­ki viit­to­vat. Lap­set op­pi­vat usein en­sim­mäi­se­nä viit­to­mia, sit­ten tu­le­vat sa­nat. Viit­to­mat ovat ak­tii­vi­ses­ti käy­tös­sä myös päi­vä­ko­dis­sa.

Ka­tai­sen ko­to­na pa­lo­hä­ly­tin ja ovi­kel­lo hä­lyt­tä­vät vilk­ku­val­la va­lol­la, ja it­ku­hä­lyt­ti­men lä­he­tin tä­ri­see, kun vau­va on he­rän­nyt.

– Hä­ly­tys­jär­jes­tel­män avul­la ar­jen toi­min­not saa­daan su­ju­maan, ja sen mitä ei kuu­le, voi näh­dä tai tun­tea. Kun kuu­loa ei ole, nä­kö­ais­ti ja tun­to­ais­ti toi­mi­vat her­kem­min, ku­vai­lee Ka­tai­nen.

Hän ker­too, et­tä esi­mer­kik­si len­to­näy­tök­ses­sä len­to­ko­nei­den jy­ri­nä tun­tui to­del­la voi­mak­kaa­na vä­ri­nä­nä ke­hos­sa. Ko­to­na as­kel­ten tö­mi­nä tai eri­lai­set ko­lah­duk­set ker­to­vat kuu­rol­le enem­män kuin kuu­le­val­le.

Sa­naa omal­la äi­din­kie­lel­lä

Viit­to­ma­kiel­tä käyt­tä­vil­lä on Suo­mes­sa eri­lai­sia pai­kal­li­sia yh­dis­tyk­siä, jot­ka jär­jes­tä­vät ta­pah­tu­mia. Myös us­ko­vai­set viit­to­ma­kiel­tä käyt­tä­vät ko­koon­tu­vat yh­teen. Ai­kai­sem­min näis­sä ti­lai­suuk­sis­sa seu­ra­pu­heet on tul­kat­tu viit­to­ma­kie­lel­le.

Nyt ti­lan­ne on kui­ten­kin muut­tu­mas­sa, sil­lä vii­mei­sel­lä lei­ril­lä pu­hu­ja it­se viit­toi suo­raan kuu­li­joil­le. Ka­tai­nen muis­te­lee ta­pah­tu­maa läm­möl­lä.

– On tär­ke­ää saa­da hil­jen­tyä Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­le omal­la äi­din­kie­lel­lä.

Lue li­sää Ka­tai­sen ja haas­tat­te­lun teh­neen Ris­to­lai­sen aja­tuk­sis­ta huo­men­na, 20.9., il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mies-leh­des­tä.