Vilho Räihä
Saara ja Eero Puolitaipaleen elämä on ollut rikasta. Sitä ovat värittäneet sotalapsuus, Saaran evakkoreissu sekä nuoruusvuodet toisessa perheessä, perhe-elämä, työ, uskovien yhteys ja mukavat harrastukset.
Kiimingin Niemeläntörmällä asuvien Saara ja Eero Puolitaipaleen elämään on mahtunut monenlaisia vaiheita.
– Taivaan Isä on pitänyt huolta, elämä on ollut hyvä, he toteavat kuin yhdestä suusta.
– Olemme saaneet olla turvallisesti uskovien yhteydessä.
Kolme hyvää vaihetta
Kun Saara oli viisivuotias, hänen kotipaikkakunnaltaan Taivalkoskelta piti lähteä evakkoon. Perhe muutti Pulkkilaan. Lapsista evakkoreissu ei tuntunut pahalta, ihan mukavaa siellä oli.
– Lentokoneita kyllä pelättiin kovasti, Saara sanoo.
Kun perhe pääsi lopulta palaamaan Taivalkoskelle, oli koti säilynyt ehjänä ja jopa perheen Nätti-koira juoksi vastaan iloisena ja terveenä.
Saaran ollessa 10-vuotias perhettä kohtasi suuri suru, äidin kuolema. Taivalkoskella oli tuohon aikaan nuori kirkkoherra Antti Koukkari, jonka vaimo Annikki oli Saaran sukulainen.
– Äitini oli ensimmäinen, jonka Koukkari siunasi haudan lepoon, Saara kertoo.
Saaraa suretti kovasti äidin poismeno. Koukkarit säälivät tyttöä ja kysyivät, tulisiko tämä asumaan heille.
– Tunsin , että minut otettiin heti perheenjäseneksi. Ensin minua ujostutti, mutta Antti-isän leikkimielinen ja lämmin lähestymistapa vapautti alkujännityksestä, Saara kertoo.
Omasta kodistaan Saaralla on lämpimät muistot. Siellä oli oikein hyvä olla.
– Elämässäni on ollut kolme eri vaihetta, yhtä hyviä kaikki. Ihana lapsuus omassa kodissa, mukavat nuoruusvuodet Koukkarin perheessä ja vielä aikuisuus Eero-puolison ja omien lasten kanssa. Koen, että olen kulkenut sitä tietä, mikä minulle oli viitoitettu, hän toteaa..
Mieluisia harrastuksia
Saara ja Eero avioituivat vuonna 1970. Heidän ensimmäinen yhteinen kotinsa oli Oulun Heinäpäässä. Kun perhe kasvoi, he muuttivat Karjasillalle isompaan huoneistoon, sittemmin sieltä Kiiminkiin.
Saara työskenteli perushoitajana vanhainkodeilla ja Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Välillä heillä oli apulaisia kotona. Eero teki pitkän päivätyön, yli 30 vuotta, Postilaitoksen palveluksessa.
Saaralla on harrastuksinaan lukeminen, lenkkeily ja kutominen. Monet lämpimät villasukat on Eero saanut tämän harrastuksen tuloksena.
Eero harrastaa kirjojen keräilyä. Etenkin lastenkirjat, kuten Topeliuksen sadut, poikien seikkailukirjat sekä historia- ja sotakirjat kiehtovat häntä. Myös maanpuolustusjärjestöjen työ on hänelle tärkeä harrastus.
Oma paikka
Puolitaipaleet iloitsevat suhteellisen hyvästä terveydestään. Lasten ja heidän perheidensä näkeminen on mieluisaa. Lähellä asuvat käyvätkin usein tervehtimässä, ja kauempana asuvat ovat mielessä myös.
Kiimingin rauhanyhdistyksellä Puolitaipaleet ovat tuttu näky vakiopaikallaan. Sen työ on aikanaan ollut rakasta ja tärkeää heille.
– Nykyään saamme tulla valmiin päälle kerhoihin ja seuroihin. Matkaystävien tapaaminen virkistää, he sanovat.
Tämä haastattelu on lyhennelmä. Lue keskiviikkona 6.3.2024 ilmestyvästä lehdestä, millä kulkupelillä Saara muutti pappilaan asumaan ja mitä hän kertoo elämästään Koukkarin perheessä. Lehdessä kerrotaan myös, mitä puolestaan Eeron elämässä tapahtui, kun hän asui tätinsä luona.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys