JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Et­si­mi­nen päät­tyi löy­tä­mi­seen

Puhutaan maasta ja taivaasta
5.6.2021 6.15

Juttua muokattu:

1.6. 10:53
2021060110530220210605061500
Tyttäret seppelöivät äitinsä Hellevi Kalliokosken kesäisenä merkkipäivänä.

Tyttäret seppelöivät äitinsä Hellevi Kalliokosken kesäisenä merkkipäivänä.

Aili Pasanen

Tyttäret seppelöivät äitinsä Hellevi Kalliokosken kesäisenä merkkipäivänä.

Tyttäret seppelöivät äitinsä Hellevi Kalliokosken kesäisenä merkkipäivänä.

Aili Pasanen

Ai­li Pa­sa­nen

Sot­ka­mo­lai­sil­le Hel­levi ja Ar­vo Kal­li­o­kos­kel­le syn­tyi en­sim­mäi­nen lap­si vuon­na 1967. Hän oli pie­ni poi­ka­vau­va, joka sai­ras­ti hy­vin vai­ke­aa pe­riy­ty­vää mu­nu­ais­sai­raut­ta. Poi­ka eli vain muu­ta­mia kuu­kau­sia. Toi­nen poi­ka syn­tyi seu­raa­va­na vuon­na kuol­lee­na.

Kirk­ko­her­ran­vi­ras­tos­sa hau­taus­jär­jes­te­lyis­tä so­vit­ta­es­sa van­hem­mil­le sa­not­tiin, et­tä se on hei­dän asi­an­sa, siu­na­taan­ko lap­si vai las­ke­taan­ko vain hau­taan. Tämä sik­si, et­tei las­ta ol­lut kas­tet­tu ja mer­kit­ty seu­ra­kun­nan jä­se­nek­si. Ne oli­vat ki­pe­äs­ti kos­ke­vat sa­nat.

Seu­ra­kun­nas­ta löy­tyi kui­ten­kin pap­pi, joka lu­pau­tui siu­naa­maan lap­sen hau­dan ää­rel­lä. Hau­dal­la lau­let­tu vir­si Ju­ma­lan hal­tuun an­na nyt tie­si tar­pee­si on sii­tä as­ti ol­lut su­re­val­le äi­dil­le hy­vin ra­kas. Sen si­säl­tö on vuo­sien mit­taan yhä sy­ven­ty­nyt ja tuo­nut loh­tua.

– Mo­nis­ta liik­keis­tä ky­syin, on­ko tot­ta, et­tä lap­si on Ju­ma­lan lap­si vas­ta kas­tet­tu­na. En saa­nut vas­taus­ta. Sa­mal­la et­sin it­sel­le­ni rau­haa. Olin se­mi­naa­ri­ai­ka­na tu­tus­tu­nut or­to­dok­sei­hin. Pik­ku-Ar­voa odot­ta­es­sa­ni pi­din kou­lul­la kir­kon nuo­ri­so­ker­ho­ja, mut­ta yh­tä ai­kaa osal­lis­tuin ke­vy­em­piin­kin rien­toi­hin. Tun­sin ris­ti­rii­tai­suut­ta. Mi­nua pai­noi syyl­li­syys.

Hel­le­vi Kal­li­o­kos­ki ker­too juos­seen­sa hä­dis­sään pel­lon poik­ki vas­ta eläk­keel­le jää­neen nai­so­pet­ta­jan luok­se, jota hän ei vie­lä sil­loin hy­vin tun­te­nut. Mo­ne­na il­ta­na he kä­ve­li­vät yh­des­sä. Naa­pu­ri ker­toi, mis­tä hän oli löy­tä­nyt tun­nol­leen rau­han.

Erää­nä sun­nun­tai­na he läh­ti­vät yh­des­sä Ka­jaa­nin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le seu­roi­hin.

– Oi­kein hö­ris­tin kor­vi­a­ni, kun iä­käs pu­hu­ja ker­toi et­si­neen­sä hen­ki­lö­koh­tais­ta us­koa me­ne­tet­ty­ään lap­sen­sa. Ih­met­te­lin, mi­ten hän pu­hui juu­ri mi­nul­le. Kun mi­nut siu­nat­tiin evan­ke­liu­mil­la, sy­dä­mel­le­ni las­keu­tui rau­ha. Et­si­mi­nen oli päät­ty­nyt löy­tä­mi­seen.

Pien­ten poi­kien jäl­keen Kal­li­o­kos­ken per­hee­seen syn­tyi vii­si ter­vet­tä las­ta. Elä­mä on jat­ku­nut. Hel­le­vil­lä ja Ar­vol­la on jo lap­sen­lap­sen­lap­si­a­kin.

Kun myö­hem­min il­mes­tyi Nii­lo Rau­ha­lan ru­no­kir­ja ja sii­nä oli runo En­ke­lin tut­tu, Kal­li­o­kos­ki koki sen sy­väs­ti omak­seen. Sen lu­ke­mi­seen hän ei vä­sy­nyt.

– Se oli mi­nun tie­ni Ju­ma­lan val­ta­kun­taan, pien­ten poi­kiem­me vii­toit­ta­ma.

21.6.2021

Kään­ny puo­lee­ni ja ole mi­nul­le ar­mol­li­nen, sil­lä minä olen yk­sin ja avu­ton. Ps. 25:16

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies